TORPPARI SUAMI.
Oottako kuullu jotta hra Plumpäri on ny joutunu pualuepolitiikan pyärteesihi niinku se itte sanoo?
S'oon se hra Plumpäri asustanu hissuksensa pitkät aijat, eikä sille oo ny sattunu mitää erinomaasempia hairahruksiakaa. Kevähän oirehet pakkasivat kyllä vähä myllertämhän hra Plumpärinkin rinnas, mutta ne se tukahutti heti alkuhunsa. Naisten kirjavalle färiloistolle, silmään hehkulle ja posken punalle on hra Plumpäri ummistanu silmänsä ja kukkaronsa ny kokonansa.
— Kallista lystiä, kallista lystiä — on hra Plumpäri hokenu itteksensä. — Tyyrihiksi tuloo, ottaa uuren eli vanhaa paikkaa, kaikki maksaa, kaikki maksaa.
Ja sitä varte onkin hra Plumpäri ny ruvennu harrastamhan politiikkaa.
Se ku ei maksa mitää!
S'oon pari kuukautta lukenu eri pualuehien sanomalehtiä ja kaiken mailman »äänenkannattajia» — jotta sen on menny pää aiva sekaasinsa. — Vaalit tuloo, enkä mä tiärä, millekkä pualueelle täs kraapooksensa vetääs, ku jokahinen kehuu olovansa oikias ja haukkuu toistansa n'otta vahtu suupiälistä nokkuu — huakaali hra Plumpäri tiistaki illalla kello kuus, ku mä sen rookasin Pitkälläkarulla.
— Ei sitä tiärä uskua enää oikiastansa ketää. Omhan pussihi kaikki ne puhuu. Mäkin oon ruvennu vähä kallistumhan vasemmalle päin — — seliitti hra Plumpäri.
— Ohoh, vai rupiaa kallistelemhan? S'oon paha merkki. Ku aikansa kallisteloo, niin lopuksi kaatuu! Seiso sä vaa Plumpäri suaras, äläkä rupia klenkkumhan, kyllä se paras ja varmin konsti on täs mailmas ja viälä tulevaasuureski. Ei saa klenkkua yhtää!
— Niin mutta ku nua verot aina vai nousoo — huokaasi Plumpäri.
— No mutta siinäpä se justhin onkin! Jota enempi sä kallistelet, sitä hullummin verot nousoo. Pitääshän se olla selvää nii närväpäiselle miähelle kun sä oot.
— Kuinka nii? — kysyy hra Plumpäri suu auki.
— Taitaa olla paras, jotta mä koitan seliittää sen sulle vertauskuvilla: No ajatteles ny, jotta koko Suamen kansa, kaikki punikit ja lahtarit, taantumuksen mustat korpit ja eristyksen ja sivistyksen taivahalliset talitiijaaset, jokka nii kaunihisti poutapäivinä visertäävät, mutta myrskysäällä ja ku salasmaa lyää, pistäävät pillit pussibin ja konttiivat suuren kiven taa piilohon, — — jotta koko tämä suloone Suamen kansa ja kourallinen ruattalaasia kaupan päällisiksi — mitä se on? S'ei oo muuta ku pikkuune vaivaane ja köyhä torppari-valtakunta, joka isäntään, isojen miästen rytäkäs, kerkes julistamhan maansa itsenääseksi. Ryssä-riapu on viäläki sen pänttöön perästä nii sekaasinsa, jottei se vissihi taira viäläkää oikee käsittää, jotta täs on sen yks entinen uskolline torppari, Matti Matinpoika Suami, julistautunu ja pullistautunu oikee ittenääseksi.
— No eikös s'oo hyvä se? — kysyy hra Plumpäri silmät nii piikillä ku neulat.
— Ompa vai, hyvä ja erinomaane asia totisesti onki. — Mutta torpparin on menny ittenääsyys päähä. S'oon ollu ja monta vuatta yhtämittaases pöhnäs, eikä näytä selviävänkään.
— Häh? Mitä, teek'sä pilkkaa kialtolaista? — karjuu hra Plumpäri.
— Ei toki, mutta mä tarkootan, jotta Suamen kansa on niinkun s'olis pöhnäs, oikee kovas nousuhumalas, ku ihmine on rikas ja väkevä —.
— Mitä sä oikee meinaat? — tutkas Plumpäri.
— Mä meinaan sitä, jotta tämä torppari Suami on ruvennu asumhan huusholliansa niinku oikee isoot ja rikkahat rusthollarit, niinku kauppaneuvos John Bull, valtioneuvos de Franska, sotafiskaali Vilhelm fon Saksa, puhumatakkaa sellaasista pikkutilallisista ku Freetrik Tanskasta ja punssifaprikööri Kustaa Ruattista!
Ei! — Torppari Suami, s'oon päättäny, jotta se ottaa koko mailman eristykset ja sivistykset ja parannukset, tiäthet ja taithet, virastot ja laitokset, tekniikat ja teoriijat, konsulentit ja kompromissit, kialtolait ja imeväästen äänestykset ja kansanopetuksen uuristukset, oppivelvollisuuspakot ja käsittämättömät suajeluslain säärökset, tähtitaivahan kartoottamiset ja normaaliaijat — — summakaupalla koko höskä!
— Mitäs sitä kituuttaa, - tykkää Suami. - Otethan heti kaikki mailman lait ja parakraafit, nii totta jukulauta m'oommaki eristyksen kehityksen riamukuluus vähä niinku fööris, eikä aina häntäpääs! Mitä tuata kahreksaakaa tuntia täs enää tehrähän, ku siit'ei oo muuta ku harmia?
— No, non noo! — koitti Plumpäri keriitä välihi, mutta mä verin vai henkiä pikimmiten ja paasasin jotta:
— Ja jos sillä hyvä eres, mutta ku aina vai uusia lakia ja asetuksia tuloo ku turkinhiasta, n'ottei s'oo kummakaa jos sua Plumpäri rupiaa jo vähä viippoottamhan täs uuristusten hirmumyrskys, jota me ny meemmä aiva tukka oikoosna, — ja ku mä oikee toren sanon, nii muakin pakkaa jo viämistämhän, mutta takakenohon.
— Mhyy-yh — tuumas Plumpäri.
— Mitä sä luulet, jotta tästä huushollista tuloo? Valtiomyllyn käyttäjät ovat kruuvvannehet myllyntullin nii korkialle, jotta jos tynnörin rukihia maastas saat, nii kapan jättäävät omhan käthes. Mutta myllärit tykkäävät vai jotta:
— Hyvin menöö valtiotalous ja kovasti kannattaa!
— Ymmärräk' sä Plumpäri, jotta sitä pitää koittaa tällätä aikanansa suu säkkiä myäri, eikä aina vai huutaa ja hoilata jotta:
— Näin me laitamma ja näin me rustaamma ja sellaasia uuristuksia ja tällääsiä parannuksia — mutta mistä ne rahat tuloo? Helppo s'oon huseerata niinkauan, kun kansall' on viälä jotakin kynittävää, mutta mitäs sitte nypithän, ku ei oo enääkarvojakaa?
— Tuata, tuata — — sanoo Plumpäri.
— Älä yhtää hynkäälekkää! Kyllä s'oon kumminkin niinku laihialaaset sanoo ennen ku niitä ruvettihin ittekasvattamhan jotta: kelis kelis!
— Hm, jaa tuata, ei kyllä mun ny pitää jo lähtiä — rupes Plumpäri paneskelohon, mutta mä sanoon jotta:
— Älä ny viälä lähre, en mä keriinny viälä alkuhunkaa.
Mutta meni se vai.
Ja ku mä peräsin sen käyntiä, niin oijennu oli miäs, eikä yhtää enää kallistellu. Kyllä tiätää, mihkä kraapooksensa vetää.