III.
Genevieve pisti jalkaansa Joen kevyet ja sirot kengät, nauraen yhteen ääneen Lottien kanssa, joka kumartui kääntämään housunlahkeita. Lottie oli Joen sisar ja tiesi salaisuuden. Hän se sai Joen äidin houkutelluksi lähtemään vierailulle, niin että he saivat mielin määrin toimia. He menivät keittiöön, jossa Joe odotti. Hänen kasvonsa kirkastuivat, kun hän meni Genevieveä vastaan, ja rakkaus loisti peittelemättä hänen katseestaan.
"Kohota nyt vähän liepeitä, Lottie", käski Joe. "Minulla ei ole aikaa hukata. Kas noin, jo riittää. Ei näet tarvita muuta kuin että housunlahkeet näkyvät. Päällystakki peittää muun osan. Katsokaapa nyt, miten se sopii."
"Lainasin sen Chrisiltä; hän on tavattoman innostunut urheilija — pieni, mutta — oi; niin! —" jatkoi hän auttaen Genevieveä vetämään ylleen päällystakin, joka valui hänen kantapäihinsä asti ja joka sopi hänelle, niinkuin se olisi ollut mitan mukaan tehty.
Joe pani lakin hänen päähänsä ja käänsi ylös kauluksen, joka oli tavattoman korkea, niin että se ulottui lakin reunaan asti, peittäen siten kokonaan tukan. Kun Joe pani kauluksen edestä nappiin, peittivät sen päät Genevieven posket, leuka ja suu peittyivät täydellisesti, ja tarkkaan katsoen olisi vain voinut hämärästi huomata silmät ja vielä hämärämmin nenän. Genevieven astuessa huoneen poikki tulivat housunlahkeet vain päällystakinliepeiden liikahdellessa näkyviin.
"Kas noin, siinä on vilustunut urheilija, joka pelkää vilustuvansa
vielä lisää", nauroi nuorukainen tarkastellessaan ylpeänä työtään.
"Paljonko sinulla on rahaa? Minä lyön vetoa kymmenen kuutta vastaan.
Asetutko kuuden puolelle?".
"Kuka on kuuden puolella", kysyi Genevieve.
"Ponta tietysti", tiuskasi Lottie hieman ynseästi, ikäänkuin siitä olisi voinut olla hetkenkään epäilystä.
"Niin tietysti", sanoi Genevieve lempeästi, "minähän en tiedä paljon niistä asioista".
Lottie vaikeni tällä kertaa, mutta hänen kasvonsa ilmaisivat, että hän oli jälleen loukkaantunut. Joe katsoi kelloansa ja sanoi, että oli aika lähteä. Lottie kietasi käsivartensa Joen kaulaan ja suudella moiskautti häntä suulle. Hän suuteli myös Genevieveä ja saattoi heitä sitten portille, veljen pitäessä kättään hänen vyötäisillään.
"Mitä tarkoittaa kymmenen kuutta vastaan?" kysyi Genevieve heidän astuntansa kaikuessa kylmässä ulkoilmassa.
"Että minä olen kymmenen puolella, se jota pidetään parempana", vastasi Joe. "Että joku katsojista lyö vetoa minun voitostani kymmenen dollaria kuutta dollaria vastaan, jonka summan joku toinen lyö vetoa siitä, että minä häviän."
"Mutta jos kaikki pitävät sinua parempana ja uskovat sinun voittavan, niin kuinka kukaan lyö vetoa sinua vastaan?"
"Sepä juuri tekeekin nyrkkeilykilpailut erikoisiksi — mielipiteiden erilaisuus", sanoi Joe nauraen. "Sitäpaitsi voi aina sattua tilaisuus antaa onnistunut isku, aivan sattumalta. Paljon onnenkauppaa", sanoi hän totisena.
Genevieve painautui häntä vasten, pitäen hänestä kiinni, ikäänkuin suojellakseen häntä, mutta Joe nauroi varmana asiastaan.
"Maltapa, niin saat nähdä. Mutta älä pelästy alussa. Ensimäiset erät ovat vähän hurjia. Se on Pontan vahva puoli. Hän on hurja mies, hän käyttää kaikenlaisia iskuja — hän on kuin hirmumyrsky — ja hän voittaa vastustajansa jo ensi erien aikana. Hän on voittanut monta itseään taitavampaa ja parempaa miestä. Minun on silloin vain kestettävä se kaikki, sillä silloin alkaa hän olla kuitti. Sitten alkaa minun vuoroni ahdistaa häntä. Katsoppas vaan! Saat nähdä, kun käyn hänen kimppuunsa, niin minä en laskekaan häntä käsistäni."
He tulivat pimeässä kadunkulmassa sijaitsevan talon kohdalle, joka ilmeisesti näytti olevan jonkun urheiluseuran huoneusto, mutta joka todellisuudessa olikin aiottu poliisijärjestyksen mukaisia ammattikilpailuja varten. Joe jättäytyi jonkun verran Genevievestä ja he astuivat erikseen eteiseen.
"Pidä aina kädet taskussa", varoitti Joe, "niin kaikki käy hyvin. Pari minuttia vain."
"Tämä tässä kuuluu seuraani", sanoi Joe ovenvartijalle, joka puheli poliisin kanssa.
Molemmat miehet tervehtivät häntä tuttavallisesti kiinnittämättä huomiota hänen seuralaiseensa.
"He eivät huomanneet mitään; ei kukaan tule huomaamaankaan", vakuutti Joe heidän astuessaan portaita toiseen kerrokseen. "Ja jos joku huomasikin jotain, niin ei hän tuntisi sinua ja hän olisi vaiti minun takiani. Käydään sisään tästä!"
Hän pyöräytti Genevieven pieneen konttorimaiseen huoneeseen jättäen hänet istumaan tomuiselle, rikkinäiselle tuolille. Hetkisen kuluttua hän palasi pitkä kylpyviitta yllään ja kangaskengät jalassa. Genevieve nojautui väristen häntä vastaan ja Joe kietoi kätensä hellästi hänen vyötäisilleen.
"Kaikki käy hyvin, Genevieve", sanoi hän rohkaisevasti. "Olen järjestänyt kaiken. Ei kukaan tule huomaamaan."
"Joe, sinun tähtesihän minä", sanoi Genevieve. "Itsestäni en välitä.
Sinun tähtesihän minä olen levoton."
"Et välitä itsestäsi! Minä kun luulin sinun itsesi tähden pelkäävän!"
Hän katsoi Genevieveen ihmeissään, sillä naisen ihmeellisyys valtasi hänet yliluonnollisemmin kuin koskaan ennen, ja hän oli kuitenkin jo nähnyt paljon ihmeellisiä naisellisia ominaisuuksia Genevievessä. Hän oli hetkisen sanatonna, sitten hän sopersi:
"Tarkoitatko minua? Etkö välitä siitä, mitä ihmiset sanovat? Etkö mitään — et mistään?"
Pari kovaa nakutusta ovelle ja vielä kovempi ääni: "Alahan joutua,
Joe!" palautti hänen ajatuksensa edessä oleviin tapahtumiin.
"Pian, vielä viimeinen suudelma, Genevieve", kuiskasi hän miltei pyhästi. "Tämä on viimeinen kilpailuni, ja nyt, kun sinä olet katsomassa, minä ottelen uljaammin kuin koskaan ennen."
Samassa, Joen suudelman vielä kuumottaessa huulilla, hän huomasi olevansa nuorten miesten tungoksessa, missä kukaan ei näyttänyt vähääkään välittävän hänestä. Useat olivat riisuneet takkinsa ja käärineet paidanhihansa ylös. He tulivat saliin takaoven kautta, muodostaen yhä tilapäisiä ryhmiä ja siirtyen sitten hitaasti sivukäytävää myöten eteenpäin.
Sali, joka teki latomaisen vaikutuksen, oli tupaten täynnä väkeä ja huonosti valaistu. Savun sekainen ilma teki kaiken oudonnäköiseksi Genevieve oli melkein tukehtua. Pojat kaupittelivat kimakasti huutaen ohjelmia ja soodavettä matalien miesäänten sorinan säestäminä. Genevieve kuuli, kuinka joku löi vetoa Joe Flemingin puolesta kymmenen kuutta vastaan. Ääni kuului yksitoikkoiselta hänestä, vieläpä toivottomalta, ja häntä puistatti äkkiä. Hänen Joeaan vastaan jokainen pelkäsi lyödä vetoa.
Ja häntä puistatti yhä edelleen. Hänen tunkeutuessaan tuonne miesten pesään, johon naiset eivät koskaan tulleet, sai romantillisen seikkailun ajatus hänen verensä voimakkaasti kiehahtamaan — siinä oli jotakin tuntematonta, salaperäistä, kauheaa. Ja taas häntä puistatti. Se oli ainoa kerta hänen elämässään, jolloin hän oli menetellyt tällä tavoin. Ensi kerran hän oli astumassa niiden rajojen yli, jotka hirmuvaltiaista ankarin, työväen yleinen mielipide oli asettanut. Hän pelkäsi nyt itsensä tähden, vaikka hän juuri vast'ikään oli ajatellut vain Joea.
Ennenkuin hän huomasikaan, oli hän ehtinyt salin etuosaan, ja viidellä kuudella askeleella oli hän tullut pieneen pukuhuoneeseen. Se oli niin täynnä väkeä, että oli vaikea hengittää — miehiä, joiden Genevieve päätteli ottavan minkä milläkin tavoin osaa kilpailun järjestämiseen. Täällä hän kadotti näkyvistään Joen. Mutta ennenkuin pelko varsinaisesti sai hänet valtaansa, sanoi eräs nuorukaisista töykeästi: "Seuratkaa minua", ja kun hän katsahti taakseen, huomasi hän erään toisen miehen seuraavan häntä.
He tulivat jonkinlaiselle korokkeelle, johon mahtui kolme riviä miehiä. Nyt hän näki ensimäisen kerran nelikulmaisen nyrkkeilylavan. Hän oli sen tasalla ja niin lähellä sitä, että hän olisi voinut kurottamalla koskettaa sen köysiä. Lavan hän huomasi olevan peitetyn paksuksi täytetyllä matolla. Lavan takana ja sen molemmilla sivuilla hän näki ikäänkuin usvan läpi huoneen olevan täynnä väkeä.
Pukuhuone, josta hän oli tullut, oli lavan nurkan kohdalla. Pujottautuen vaivaloisesti oppaansa jälessä miesten tuolirivien lomitse astui hän salin taustan poikki, tullen samanlaiseen pukuhuoneeseen lavan toisen nurkan kohdalla.
"Olkaa nyt hiljaa ja odottakaa tässä, kunnes tulen noutamaan teitä", neuvoi hänen oppaansa, osoittaen huoneen seinässä olevaa tähystysreikää.