NELJÄSTOISTA LUKU.
Kreiviltä oli sillävälin saapunut kapteenille kirje, vieläpä kaksi: toinen, joka oli tarkoitettu näytettäväksi, esitti erittäin kauniita tulevaisia mahdollisuuksia, toinen, joka sisälsi nimenomaisen välittömän tarjouksen luvaten huomattavan hovi- ja virka-aseman, majurin arvonimen, melkoisen palkan sekä muita etuja, oli erinäisten syrjäseikkojen vuoksi pidettävä vielä salassa. Niinpä kapteeni ilmoittikin ystävillensä ainoastaan nuo toiveet salaten sen, mikä oli aivan pian tapahtuva.
Siitä huolimatta hän jatkoi ripeästi nykyistä toimintaansa järjestellen kaikessa hiljaisuudessa asioita niin, että ne hänen lähdettyänsä voisivat esteettömästi edistyä. Nyt on hänelle itsellensä tärkeätä, että merkitään määräaikoja, että Ottilian syntymäpäivä jouduttaa tehtäviä. Ystävykset toimivat nyt, joskin ilman nimenomaista sopimusta, mielellänsä yhdessä. Eduard on varsin mielissään, että rahastoa on vahvistettu nostamalla rahoja ennakolta; koko yritys edistyy nyt mitä ripeimmin.
Kolmen lammen järveksi muuttamisen kapteeni olisi mieluimmin kehoittanut jättämään siksensä. Alapatoa oli lujitettava, keskipadot poistettava, ja koko asia tuntui monella muotoa tärkeältä ja arveluttavalta. Mutta molemmat työt, mikäli ne olivat toisiinsa yhdistettävissä, oli jo aloitettu, ja nyt saapui erittäin tervetulleena eräs nuori arkkitehti, kapteenin entinen oppilas, joka osittain kelpo työnjohtajia palvelukseen hankkimalla, osittain työtä mahdollisuuden mukaan urakalle antamalla asiaa edisti ja takasi työn tulevan hyvää ja kestävää. Kapteeni iloitsi itsekseen, ettei hänen poissaolonsa tulisi olemaan tuntuvaksi haitaksi; hän näet piti sitä periaatetta, ettei suoritettavaksi otetusta tehtävästä pitänyt erota, ennenkuin oli saanut paikkansa kunnolla täytetyksi. Hän suorastaan halveksi niitä, jotka aiheuttavat hämminkiä toimintapiirissänsä tehdäkseen lähtönsä sitäkin kipeämmin tuntuvaksi, tahtoen siten sivistymättömässä itsekkyydessänsä tuhota sen, missä eivät enää voi olla osallisina.
Niin tehtiin yhä uutterasti työtä Ottilian syntymäpäivän juhlallista viettämistä varten, joskaan tarkoitusta ei ilmaistu eikä itsellekään avoimesti tunnustettu. Olematta kateellinen Charlotta ei kumminkaan voinut ajatella varsinaista juhlaa syntyvän. Ottilian nuoruus, hänen onnenosansa, suhteensa perheeseen eivät oikeuttaneet häntä esiintymään päivän kuningattarena. Eduard puolestaan ei halunnut asiasta puhuttavan, koska kaiken piti tulla ikäänkuin itsestänsä, yllättää ja luonnollisesti ilahduttaa.
Kaikki puhuivat niin ollen, ikäänkuin sanattoman sopimuksen mukaan, ainoastaan kysymyksessä olevana päivänä tapahtuvista uuden huvirakennuksen harjannostajaisista, ja sen johdosta voitiin kansalle sekä ystäville juhla ilmoittaa.
Eduardin kiintymys oli rajaton. Jos hän kiihkeästi halusi saada Ottilian omakseen, oli toisaalta hänen antaumuksensa, anteliaisuutensa, alttiutensa vailla määrää. Eräitä lahjoja varten, jotka hän tahtoi tuona päivänä Ottilialle antaa, oli Charlotta tehnyt liian mitättömiä ehdotuksia. Eduard puhui asiasta kamaripalvelijallensa, joka piti huolta hänen puvustostansa ollen alinomaisessa yhteydessä kauppiaitten ja muotiliikkeiden kanssa; hän tunsi sekä miellyttävimmät lahjat että parhaat lahjojen tarjoamistavat ja tilasi kohta kaupungista erittäin soman, punaisella sahviaanilla päällystetyn ja teräsnauloin kiskotetun lippaan täynnä lahjoja, jotka olivat sellaisen säiliön veroiset.
Eduard esitti vielä toisenkin ehdotuksen. Oli olemassa pienet ilotulituslaitteet, joita ei ollut vielä tultu käyttäneeksi. Ne olivat helposti täydennettävissä. Ajatus oli Eduardin, toinen lupasi sen toteuttaa. Asian piti jäädä salaisuudeksi.
Kapteeni oli sillävälin, päivän yhä lähetessä, ryhtynyt järjestystoimenpiteisiin, jotka hän katsoi välttämättömiksi, milloin suuri ihmisjoukko kutsutaan tai houkutellaan koolle. Olipa hän ottanut huomioon kerjäämisen ja muut epämieluisat asiat, jotka saattavat häiritä juhlan suloa.
Eduard ja hänen uskottunsa sitävastoin askartelivat enimmäkseen ilotulituspuuhissa. Sen piti tapahtua keskimmäisen lammen rannalla, suurten tammien alla; katsojain piti pysytellä toisella puolella, plataanien alla, nähdäkseen vaaratta ja mukavasti koko näytelmän, vedenkalvon heijastumat ja ne tulituslaitteet, jotka oli suunniteltu vedessä uiskentelemaan.
Jonkin tekosyyn nojalla Eduard antoi perata plataanien alta pensaat, ruohon ja sammalen, ja vasta nyt, puhdistetulla maaperällä, esiintyivät rehevät puut sekä korkeudeltansa että leveydeltänsä koko komeudessansa. Eduardia se kovin ilahdutti. — Minä istutin ne suunnilleen tähän vuodenaikaan. Montako vuotta siitä lieneekään? mietti hän itsekseen. — Kotiin palattuansa hän kohta avasi vanhat päiväkirjat, joita hänen isänsä oli hoitanut erittäin huolellisesti, varsinkin maalla oltaessa. Istutus tosin ei voinut olla niissä mainittuna, mutta erään toisen taloudellisesti tärkeän, samana päivänä sattuneen tapauksen, jonka Eduard vielä sangen hyvin muisti, täytyi välttämättä niistä löytyä. Hän selailee muutamia nidoksia, ja etsitty seikka löytyy. Mutta kuinka hämmästyykään, kuinka ilahtuukaan Eduard havaitessaan mitä ihmeellisimmän yhteensattuman: noiden puiden istuttamispäivä ja -vuosi on samalla Ottilian syntymäpäivä ja -vuosi.