IX
"Elaine", sanoi kuningas Pelles, "tämä ajattelematon käytöksesi alkaa tuottaa tuloksia. Uskon ritari Lancelotin kuulleen kaikki Bromelilta."
"En ole vastuussa Bromelista, isä — hän ei kuulu käytökseeni."
"Ehkä hän sentään kuuluu. Hyvin suuressa määrin sitäpaitsi. Hän esittää sinut oikeassa tai väärässä valossa ratsastellessaan maan halki ja selostaessaan hurjia puheitasi. Olen juuri saanut ritari Lancelotilta viestin, joka näyttää kohdistuvan sinuun. Hän saapuu tänne parin päivän kuluttua toisessa asiassa ja pyytää tavata vain minua."
"Nähtävästi jokin yksityisasia", sanoi Elaine.
"Ehkä, mutta varmasti uskon hänen toivovan, ettei häntä enää — voin ehkä sanoa — saatettaisi hämmennyksiin tai kiedottaisi pauloihin."
"Miesraukka!" sanoi Elaine. "Miksi hän antautuu tähän vaaraan?"
"Kuningas lähettää hänet. Asia ei ole yksityinen — vaikeutena olet sinä, Elaine. Viesti on eriskummainen, he eivät tavallisesti koskaan lähetä sanaa edeltäpäin."
"Kun hän tuli tänne viime kerralla, tiesit hänen tulonsa ja laitoit linnan kuntoon."
"Sain vain sattumalta kuulla siitä."
"No niin", sanoi Elaine, "arvaileminen ei hyödytä mitään. Kysyn häneltä miksi hän halusi tavata vain sinut."
"Päinvastoin", sanoi hänen isänsä, "pidän hänen toivoansa käskynä. Huomenna saat matkustaa linnaamme Caseen. Se ei ole kaukana, ja lähetän sinne muutamia palvelijoita panemaan kaikki kuntoon sinua varten. Huvittele siellä, kunnes Lancelot on matkustanut pois, ja jos hän kysyy sinua, ilmoitan sinun olevan matkoilla jossakin kaukana. Bromel ei saa enää toista tilaisuutta juoruamiseen."
"Ei hän saisikaan missään tapauksessa", sanoi Elaine. "Kiitos vain viisaasta järjestelystäsi, isä."
"Sinun on parasta lähteä heti aamulla", sanoi Pelles.
"En aio lähteä ollenkaan", vastasi Elaine. "Se ei olisi turvallista.
Käyttäydyn paljon paremmin täällä, kun sinä pidät minua silmällä."
"Olen pitänyt sinua silmällä jonkun aikaa, ja tulokset ovat osoittautuneet huonoiksi", sanoi Pelles. "Ole valmis matkaan huomisaamuna."
"Et suinkaan tarkoita karkoittavasi minut talosta vain senvuoksi, että
Lancelot tulee tänne?"
"Tarkoitan juuri sitä."
"No niin, en halua lähteä."
"Kuten haluat", vastasi Pelles. "Siinä tapauksessa aion itse huvittaa Lancelotia tuolla toisessa linnassani. Tämä on kyllä mukavampi, mutta toinenkin ehkä kelpaa."
"Aiotko lähettää minut pois joka kerta, kun hän tulee tänne?"
"Puhun nyt tästä erityisestä vierailusta. Ellet sinä lähde, lähden minä."
"Jos kunnioitat perheemme mainetta niin suuresti", sanoi Elaine, "etkö voi huomata, että varovaisuutesi on naurettava? Teen sopimuksen kanssasi, isä — anna minun jäädä, ja minä lupaan sinulle, etten puhu hänelle sanaakaan."
"Mahdotonta! Jos hän olisi täällä, puhuisi hän sinulle."
"Luuletko, että hän todella niin tekisi?"
"Älä suututa minua, tytär. Hänen olisi pakko puhutella sinua kohteliaisuudesta ja kun sinäkin kerran pääset alkuun, en voisi hillitä sinua."
"Jos olisit äitini", vastasi Elaine, "kertoisin sinulle kaiken sen, mikä sydäntäni painaa. Sinä käsittäisit siitä, ettei minun sovi poistua."
"En ole äitisi", sanoi Pelles. "Mutta jää tänne, kun kerran sitä tahdot. Minä lähden."
"Polvistun eteesi!" huudahti Elaine. "Salli minun jäädä ja puhutella häntä sinun kuultesi. Tiedän paremmin kuin sinä, kuinka paljoa paremmassa turvassa silloin olen."
"Huomisaamuna, sanoin äsken." Kuningas katsoi häneen. "Voit vallan mainiosti nousta seisaallesi polviasennostasi. Olen tehnyt päätökseni."
Elaine nousi hyvin iloisena. "Olet pakottanut minutkin tekemään päätökseni. Epäilin hieman, mutta tiedän nyt tahtoni. Minä lähden. Sinun olisi pitänyt todella sallia minun jäädä, jotta olisin voinut puhdistautua hyvällä käytöksellä Lancelotin nähden. Mutta nyt en halua käyttäytyä säädyllisesti ollenkaan. Tahdon erota kaikessa niin paljon kuin suinkin sinusta. Luulen kykeneväni järjestämään sen. Haluan —"
"Älä puhu minulle tuolla tavalla", sanoi Pelles. "Olet menettänyt itsehillintäsi kokonaan."
"Ah, en kokonaan vielä!" vastasi Elaine. "Mutta sillä ei olisikaan väliä. Aiot pitää minua silmällä, jos ymmärrän sinut oikein."
"Niin aionkin."
"Voimakeinoillako? Sinun järkesi minun järkeäni vastaan."
"Ihan niin."
"Äiti raukkani!" sanoi Elaine. "No niin, mahdollisuudet eivät siis ole niinkään huonot."