VI
Arthur käveli takaisin linnaan Lancelotin ja Borsin kanssa.
"Kuinka poikasi edistyy?" kysyi hän.
"Paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Hän oli melko nuori tullakseen tänne ja tunsi vain harvoja henkilöitä."
"Kun hän mielestäsi on valmis, lähetän hänet aluksi jollekin helposti toimitettavalle asialle."
"Hän oppii paljon oleskelemalla täällä hovissa, luulisin; mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka järkevästi hän käyttäytyisi vastuunalaisessa tehtävässä."
"Sen selville saamiseen on olemassa vain yksi keino", sanoi Arthur.
He jatkoivat matkaansa hetkisen.
"Mitä luulet hänen oppivan täällä?"
"Käyttäytymistä, ensiksikin", vastasi Lancelot. "Sitä, kuinka hänen pitää seurustella miesten ja naisten kanssa."
"Hänen pitäisi tietää, kuinka hänen pitää seurustella miesten kanssa", sanoi Arthur.
"Hän kaipaa luullakseni muutosta, vaikkei ole ollutkaan täällä pitkää aikaa", sanoi Bors. "Hän ei ole enää niin hullunrohkea kuin silloin ratsastaessaan rinnallani. Etkö ole huomannut, kuinka miettiväiseksi hän alkaa käydä, Lancelot?"
"Hän koettaa syventyä tähän uuteen elämään", vastasi Lancelot. "Se ei voi tapahtua yhdessä silmänräpäyksessä. Vielä muutamia viikkoja täällä, ja hän on hyvin perehtynyt."
"En ole varma siitä, haluammeko hänelle sellaista tulosta", sanoi Arthur. "Epäilen, onko hovi sopivin paikka sellaiselle pojalle itsensä löytämiseen. Hän kaipaa todellista maailmaa. Lähellä on liian paljon naisia."
"En voi kuvitellakaan sellaista hovia, jossa ei olisi naisia", sanoi
Bors.
"Tarkoitat varmaankin, ettet tiedä sellaista", sanoi Arthur.
"No niin", sanoi Bors, "en usko haluavanikaan. Olen itsekin jonkinlaisessa kiitollisuudenvelassa heidän luomalleen ilmapiirille. Se hienostaa."
"En tiedä, onko meistä kukaan arvokas maailmalle hienostumisen vuoksi. Gawaine on hienostunut. En voi kuitenkaan luottaa häneen, ellei hän ole näkyvissäni."
"Gawainella on hyvätkin puolensa", sanoi Bors.
"Pidän hänestä hyvin paljon", sanoi Arthur, "mutta olen huomannut hänen hienostumisensa".
He olivat nyt saapuneet linnan luo ja kuulivat ääniä penkereeltä.
"Keitä siellä on, Bors?"
"Kuningatar hovinaisineen ja Galahad, luullakseni."
"No niin, lähdenpä sisälle… Siinä sen nyt näet, Lancelot — kuningatar ja Galahad."
"Kuningatar on ollut hyvin ystävällinen hänelle."
"Enkö sitä tietäisi? Senvuoksi hänen onkin parasta ratsastaa täältä pois joksikin ajaksi. Hänestä tulee muuten meidän muiden kaltainen näinä toimettomina päivinä. Luulen tuossa pojassa olevan jotakin alkuperäistä, ellei sitä turmella huonolla harjoittamisella. Hän kai kuluttaa suurimman osan ajastaan Ginevran luona, vai mitä?"
"Luulen niin."
"Lähetän hänet pois ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa, Lancelot.
Sinä ja minä kestämme paremmin innoitusta kuin hän."