VIII
"Oletko hoitanut hevostasi?" kysyi Arthur.
"Kyllä; satula ei ollut oikein kohdallaan eilen", vastasi Galahad.
"Pelkäsin selän hieroutuneen rikki."
"Oliko se?"
"Ei, pesimme sen puhtaaksi, ja hevonen on terve tänä aamuna."
"Hyvä! Tahdon, että lähdet toimittamaan erästä asiaani."
Poika punastui mielihyvästä. Arthur katsoi häneen hetkisen.
"Tule tuonne nurkkaan, missä on varjoisaa."
He kävelivät linnan pihan poikki ja istuutuivat lavitsalle suuren hallin ikkunoiden alapuolelle.
"Luuletko olevasi valmis ratsastamaan pois yksinäsi?"
"Kyllä", vastasi Galahad.
"Tässä on puhe muustakin kuin taidosta ratsastaa ja taistella. Näillä asioilla liikkuessasi vaaditaan sinulta kohteliaisuutta ja hienotunteisuutta. Katsohan, kun me lähetämme lähettilään hovista jonnekin, pitää saada jotakin toimeen; mutta asia ei onnistuisi, jos vain antaisimme määräyksiä."
"Miksi te epäonnistuisitte?"
"Ihmiset eivät tottelisi niitä."
"Tehän voisitte tietysti pakottaa heidät siihen."
"Mutta se olisi sotaa", sanoi Arthur. "Puhun hallinnosta. Jos annan sinulle jonkun viestin vietäväksi jollekin vasallilleni, pitää sinun jättää se hänelle sellaisella tavalla, ettei hän otaksu sitä miksikään käskyksi, mutta kuitenkin tottelee. Sinun pitää puhutella häntä — tarkoitan jokaista heistä — hänen omassa talossaan enkä halua, että hän tuntee itsensä jonkinlaiseksi orjaksi. Mutta toiselta puolen en halua lähettää kellekään tarpeetonta viestiä."
"Ymmärrän", sanoi Galahad. "Ehkä voisin onnistua paremmin, jos tuntisin miehen, jolle puhun — hänen omituisuutensa, ne asiat, joita minun pitää tai ei sovi mainita."
"Saat ne kyllä selville toimittaessasi tehtävääsi", sanoi Arthur. "Juuri sitä tarkoitankin hienotunteisuudella. Olet ehkä oppinut sitä hieman täällä seurustellessasi naisten kanssa."
Galahad päätti olla vastaamatta.
"Mieheni ovat mainioita silloin kun pitää tapella", sanoi Arthur, "mutta paitsi isääsi, ei minulla ole senkään vertaa hienotunteisuutta, että he voisivat lausua syntymäpäiväonnittelun hevoselle. Toivoakseni sinä olet taitavampi siinä."
Galahad ihmetteli vieläkin, mikä sopisi oikeaksi vastaukseksi.
"Ovatko naiset hemmoitelleet sinut pilalle?" kysyi Arthur.
"En luule, kuningas, sillä naiset ovat olleet minulle ystävällisiä."
"Niinpä tietenkin. Mutta toivon, etteivät he ole täyttäneet päätäsi aatteilla, kuinka sinun tulee käyttäytyä — millaiselle uralle sinun pitää antautua, ja niin edespäin."
"Luulen alkavani ymmärtää, millaiseksi mieheksi haluan tulla", vastasi Galahad. "Olen suuressa kiitollisuudenvelassa kuningattarelle hänen antamastaan avusta."
"Tämä asia on tärkeä, jonka olen varannut sinulle", sanoi Arthur.
"Oletan, että voit lähteä matkalle heti?"
"Milloin vain käskette."
"No niin", sanoi Arthur, "pue varusteet yllesi, satuloi hevosesi ja ole valmis ratsastamaan tuosta portista viidentoista minuutin kuluttua."
Hän nousi seisaalle, ja Galahadkin ponnahti pystyyn.
"Olen valmis. Mutta ette ole ilmoittanut minulle, minne pitää ratsastaa."
"Odotan sinua täällä", vastasi Arthur. "Satuloi hevosesi. Ilmoitan sinulle asian, kun lähdet matkallesi."
Niinä muutamina minuutteina, jotka Galahad viipyi poissa, Arthur käveli edestakaisin. Muuan ohikulkeva tallimies kosketti lakkiinsa, mutta kuningas ei huomannut sitä. Hän kohotti katseensa äkkiä kuullessaan kavioiden kapsetta. Galahadin haarniska oli uusi ja vieläkin kiiltävä. Kypärän silmikko oli ylhäällä, ja kiihkeät kasvot näyttivät erittäin nuorilta.
"Olen valmis matkaan", sanoi hän.
"Hyvä on. Sinun pitää ratsastaa äitisi luo."
"Äitinikö luo?"
"Corbiniin", vastasi kuningas. "Hän tulee iloiseksi nähdessään sinut. Jää sinne päiväksi tai pariksi, niin pitkäksi aikaa kuin näyttää parhaalta. Ole hienotunteinen."
"Hyvä on", sanoi Galahad. "Ja millainen on viesti?"
"Sinä", sanoi Arthur.
"Kuningas Arthur, ette suinkaan karkoita minua pois hovista? Olenko tehnyt jotakin, mikä on tuottanut teille pettymystä?"
"Ah, et!" vastasi kuningas. "Tule takaisin milloin haluttaa, ja täällä on sinulle muita tehtäviä. Mutta sinä et ole tavannut äitiäsi tulosi jälkeen tänne, ja hänen ilahduttamisensa tekee sinulle hyvää, ja saat taas nauttia kotielämästä senjälkeen, kun ensi kerran olet katsellut maailmaa."
"Minun olisi pitänyt sanoa jäähyväiset kuningattarelle."
"Minä sanon ne hänelle sinun puolestasi. Hän ymmärtää kyllä."