II
»Niin minäkin», sanoi Menelaos. »Kuulin sisään tullessani nuo viimeiset sanasi. Suoraan sanoen, pysähdyin kynnykselle, jotta en keskeyttäisi sinua. Mitä merkillistä roskaa sinä puhut lapselle, Helena?»
»Tosiasioita minä puhun, enkä roskaa», sanoi Helena »Minä en luonut maailmaa.»
»Kun hiljattain puhuit elämänrakkaudesta», sanoi Menelaos, »oli siinä aika paljon sellaista, mitä en jaksanut käsittää. Mutta nyt alan vähän ymmärtää. Sinun mielestäsi on uskollisuuteni sinua kohtaan epämiehekästä ja ilmaisee heikkoutta. Ihailet Akhilleuksen ja hänen erinomaisen poikansa kaltaisia miehiä! Salli minun sanoa, rakas vaimoni, että jos olisin rakastanut sinua samalla tavoin kuin he rakastavat naisia, et olisi nyt täällä. Tuona yönä Troijassa olisin katkaissut kaulasi!»
»Kas niin, Hermione, enkö sanonut sitä sinulle?» virkkoi Helena. »Alat nyt ymmärtää minua, Menelaos, ja aikaa myöten rupean minäkin paremmin ymmärtämään sinua. Et säästänyt rakastamaasi naista, vaan säästit minut taide-esineenä!»
»En tiedä miksi säästin sinut, mutta mikä siihen lieneekin ollut syynä, et ansainnut sitä ystävällisyyttä etkä anna sille arvoa. Niin pian kuin käännän selkäni, alat juonitella ja suunnitella omien aikeittesi toteuttamista. En voi luottaa sinuun. Emmekö sopineet, että Pyrrhos kutsuttaisiin tänne, jotta Hermione voisi itse vapaasti valita? Ja juuri sillä hetkellä, jolloin tiedät minun olevan huolien painamana, viet lapsen syrjään ja koetat järjestää asiat valmiiksi ilman minua. Onneksi hän ei, kuten uskon, salli sellaisten suostuttelujen vaikuttaa mieleensä, joita kuulin. Kovin houkuttelevan tulevaisuudenkuvan sinä esititkin aviomiehestä, joka voisi millä hetkellä tahansa mennä naimisiin useamman naisen kanssa. Hermione, tyttäreni, usko minua kun sanon, että äidilläsi on aina valmiina neuvoja mielenkiihokkeitten, mutta ei turvallisuuden varalle.»
»Ymmärsit minut tapasi mukaan väärin», sanoi Helena. »Se mitä kuulit ei ollut ehdottomasti tarkoitettu Pyrrhoksen eduksi, enkä minä koettanut puhua tuon nuoren miehen puolesta sinun selkäsi takana. Kaikki, mitä sanoin, voidaan tosin selittää hänen hyväkseen, vaikka jos olisit tullut aikaisemmin, olisit nyt täysin varma, että Hermione tulkitsee joka seikan hänen vahingokseen. Minä vain koetin kertoa tyttärelleni muutamia sellaisia asioita, joita hänen pitäisi tietää elämästä — asioita, joita hän luultavasti ei tule kuulemaan sinulta. Koetan edelleenkin jakaa hänelle omia vähäisiä tietojani, oletpa sinä läsnä tai et. Sinä olisit tietysti ollut tervetullut seuraamme, vaikka epäilenkin olisiko meidän keskustelunaiheemme herättänyt mielenkiintoasi. Kun olen monta kertaa puhunut hyvin samalla tavoin sinulle, et ole koskaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota. En tiedä varmasti onko Hermionekaan hyötynyt sanoistani sen enempää.»
»Jos voin päätellä sanaisi sisällön siitä lopusta, jonka kuulin», sanoi Menelaos, »et puhunut hänelle mitään sellaista, mistä hän voisi hyötyä. Ajatuksenjuoksu oli siinä samanlainen kuin tavallisestikin, nimittäin että toivoit hänen tulevan onnellisemmaksi kuin itse olet ollut. Ja koska kuvauksesi siitä millainen aviomiehen tulee olla eivät vastaa mitään minun tunnettua muotokuvaani, otaksun sinun selittäneen oikein perin pohjin, että et ole ollut onnellinen — et niin onnellinen kuin olisit ollut Akhilleuksen tai Pyrrhoksen kanssa. Onko se sopiva tapa puhella miehestään tyttärensä kanssa? — kysyn sinulta, Helena — jos sinulla on vähääkään kohtuullisuuden tuntoa — onko se säädyllistä ja oikeudenmukaista?»
»Rakas Menelaos», sanoi Helena, »Hermione tietää erittäin hyvin, että sinä ja minä emme ole olleet onnellisia yhdessä. Eihän tarvitse muuta kuin selittää vain mistä syystä emme ole olleet. Osoittaisinko sinun mielestäsi hyvää aistia, jos valehtelisin meidän olleen onnellisia, vaikka poistuin luotasi niin moneksi vuodeksi ja vaikka minut tuotiin väkipakolla takaisin? Olisiko ollut järkevää otaksua, että Hermione, joka on perinyt sinun terävän älysi, olisi epäillyt meidän välillämme sattuneen vain jonkinlaista pikku erimielisyyttä? Minun mielestäni pitäisi sinunkin, Menelaos, edes toisinaan nähdä elämä sellaisena kuin se todella on.»
»Joskus onkin asianlaita niin, Helena», sanoi Menelaos, »ja nyt on juuri luullakseni sellainen hetki! Olet niin usein ilmaissut ihailusi kovakouraisia aviomiehiä kohtaan. Nyt minun tekee mieleni ruveta esittämään sellaista osaa. Pidän sanani siinä, mitä sovimme Pyrrhoksesta. Kun hän tulee, kestitsen häntä niinkuin isännän asema vaatii, mutta avioliitosta ei puhuta mitään. Hänen lähdettyään menee Hermione naimisiin Oresteen kanssa. Enkä minä rupea enää kuuntelemaan mitään lisäselityksiä tässä asiassa.»
»Hyvä on!» sanoi Helena. »Sitä minä juuri odotinkin. Tarkoitukseni oli antaa Hermionelle vapaus valita aviomies itselleen sen jälkeen kun hän olisi nähnyt Pyrrhoksen, mutta olen varma siitä, että hän menee joka tapauksessa naimisiin Oresteen kanssa, joten sinun käskyäsi ei ole vaikea totella. Jos hän ihmeen vaikutuksesta muuttaa mielensä ja tahtoo miehekseen Pyrrhoksen, aiot sinä minun ymmärtääkseni pakottaa hänet menemään Oresteelle joka tapauksessa. Hyvä on. Mutta niin menetellessäsi olet kovakourainen isä etkä kovakourainen aviomies.»
»Minä edellytän, että Hermione tahtoo mennä naimisiin Oresteen kanssa», sanoi Menelaos. »Hän ymmärtää kyllä, ettei minulla ole aikomustakaan pakottaa häntä avioliittoon vastoin tahtoaan.»
»Kas siinä sitä ollaan, Menelaos», sanoi Helena. »Tiesin, että sinä et voisi pysyä osassasi kauan, mutta otaksuin sinun sentään voivan näytellä julmurin osaa enemmän kuin kolme sekuntia. Miksi et polje jalkaasi lattiaan ja sano selvästi kuka pääsee vävyksemme? Käske Hermionen ottaa hänet ja hänen ottaa Hermione, kiellä puhumasta siitä enää sanaakaan ja käske minun hillitä kieleni. Miksi et tee niin?» —
»Sinun pilkkailusi ei häiritse minua», sanoi Menelaos; »olen tosiaankin lausunut lopullisen mielipiteeni, niinkuin saat huomata. Hermionen on mentävä naimisiin Oresteen kanssa. Aion olla kohtelias Pyrrhokselle — mutta en sen ystävällisempi. En pidä hänestä enkä pitänyt hänen isästään, ja nyt kun tiedän sinun toivovan, että olisit mennyt naimisiin heistä jommankumman kanssa, pidän heistä vieläkin vähemmän. Niin kauan kun Pyrrhos on täällä, voit sinä pysytellä poissa näkyvistä muulloin paitsi ateriain aikana sekä joinakin muina hetkinä, jotka minä määrittelen tarkemmin. Jollet tottele minua, niin lukitsen sinut huoneisiisi ja panen vartijan ovellesi. Pyrrhos ei pidä sitä outona, kun muistaa elämäntarinasi. Sanon hänelle käyttämällä jossakin määrin hyväkseni sinun avomielisyyttäsi, että olisin kohdellut sinua kunnioittavammin kuin ansaitsit, olisin kohottanut sinut entiseen asemaasi yhteiskunnassa, olisin antanut sinulle takaisin kaikki mitä olit heittänyt pois — mutta sinä et sallinut minun tehdä sitä. Sinä olet mahdoton, Helena, aika lailla edullisen näköinen ulkonaisesti, mutta sisäisesti kaikkea muuta kuin kaunis. Olet synnynnäinen juonittelija. Jos on välttämätöntä, kerron hänelle koko tarinan.»
»Menelaos», sanoi Helena, »kun sinä selität käsitystäsi voimakkaasta miehestä, olen tosiaankin pahoillani vuoksesi, kovin pahoillani. Sinä ja veljesi riitelitte aina Akhilleuksen kanssa. Tiesitte, että hän oli teitä suurempi, ja keksitte syitä hänen kiusakseen. Nyt, kun olet kutsunut Pyrrhoksen kotiimme minun pyynnöstäni ja sitä erityistä tarkoitusta varten, jonka me kolme ymmärrämme — lasken nimittäin Hermionen tässä mukaan — sanot aikovasi kertoa hänelle kaikki minusta — toistat minun ymmärtääkseni muutamia niitä kohteliaisuuksia, joita käytät perheen keskuudessa. Pyrrhoksen vierailu on minun nähdäkseni oleva täynnä yllätyksiä hänelle, mutta suuresti katsoen hän nauttii, sillä sinä olet selvästi paljastava hänelle kuinka korkealle arvioit hänet ja kuinka vähäpätöisenä pidät itseäsi. Olet aivan oikeassa. Jos minun on verrattava teitä keskenänne älyn, ulkomuodon, tapain ja tekojen puolesta — on sinun tosiaankin parasta teljetä minut lukkojen taakse. Anna Hermionen tavata hänet, sitähän minä ensi sijassa halusinkin. Sitäpaitsi en luultavasti toivokaan näkeväni Pyrrhosta, jos sinäkin olet läsnä. Häpeäisin liiaksi sinun vuoksesi, Menelaos. En voisi selittää miksi menin naimisiin kanssasi tai miksi tulin takaisin. Tietysti voisin sen tehdä, jos asiasta tulisi kysymys, mutta olisihan kerrassaan sopimatonta ruveta keskustelemaan sinusta vieraan kanssa.»
»Miksi sitten menit kanssani naimisiin?» kysyi Menelaos. »Ja miksi tulit takaisin?»
»Erehdyin», sanoi Helena.
»Kun ajattelen, että kaikki tämä on järjestetty, jotta minä tulisin onnelliseksi», sanoi Hermione, »niin olen kovin ihmeissäni. Kuinka te molemmat voitte kuvitella minun hyötyvän tästä Pyrrhoksen vierailusta, kun tiedän mitä te ajattelette hänestä ja toinen toisestanne? Jos tällä tavoin varustaudutaan valitsemaan oikea aviomies, niin varmasti tulee asiasta vähemmän hälinää, jos ensin valitsee väärän ja eroaa hänestä sitten.»
»Olet aivan oikeassa, Hermione», sanoi Helena. »On aivan hyödytöntä, että Pyrrhos nyt tulee tänne. Minua kaduttaa nyt, että ensin ehdotin sellaista. Tarkoitin hyvää, mutta isäsi selittää väärin minun vaikuttimeni, ja hänen mielentilansa on nyt liian surkea, jotta kukaan vieras olisi meille tervetullut. Olen aivan vakavasti sillä kannalla, Menelaos. Hyväksyn Oresteen vävykseni. En vastusta enää koskaan sitä suunnitelmaa, en sinun läsnä ollessasi enkä selkäsi takana. Ja viimeisenä suosionosoituksena pyydän sinua peruuttaman kutsun — lähetä sana, että Agamemnon on palannut ja että teidän veljesten yhteiset asiat pakottavat lykkäämään tuonnemmaksi sen ilon, jota olimme odottaneet hänen vierailustaan.»
»Et sinä nyt pääse niin vähällä», sanoi Menelaos. »Näen mainiosti mihin pyrit. Mieluummin kuin sallit minun kertoa koko tarinaa, jotta hän puolestaan voisi selostaa uteliaalle maailmalle millainen meidän suhteemme on, tahdot estää häntä käymästäkään täällä. Mihinkään sellaiseen en suostu. Pyrrhos tulee, jos suinkin voin houkutella hänet siihen. Jos pidät arvossa sitä vapautta, jota nyt nautit, et koeta enää laisinkaan vastustaa Orestesta. Ja ensimmäisessä sopivassa tilassa menee Hermione naimisiin serkkunsa kanssa.»
»Voi, isä», sanoi Hermione, »soisin sinun menettelevän niinkuin äiti neuvoo — älä kutsu Pyrrhosta tänne! Kukaan ei häntä nyt halua — olen varma siitä, että teet äidille vääryyttä — hän puhui perherauhamme kannalta. Uskon tosiaankin, ettei hän omasta puolestaan välittäisi, vaikka lukitsisitkin hänet huoneisiinsa ynnä muuta semmoista — siitä hän saisi senlaatuista mielenkiihoketta, jota kaipaa. Mutta tällä kerralla hän ajattelee minua ja meitä kaikkia, ja hänen neuvonsa on hyvä. En tahdo tuota miestä tänne!»
»Olen pahoillani, mutta nyt on liian myöhäistä peruuttaa», sanoi Menelaos. »Minun oli pakko kutsua hänet, vaikka en kaivannut häntä sen enempää kuin sinäkään. Nyt hän tulee.»
»Menelaos», sanoi Helena, »minä epäilen, ettei sinulla ole oikeutta kutsua Pyrrhosta tänne, kun ottaa huomioon kuinka kiihkeästi olemme väitelleet hänestä ja kuinka jyrkästi mielipiteet perheen keskuudessa eroavat hänestä. Mahdollisesti hän voisi huomata jonkinlaista epäkohteliaisuutta ja loukkaantua siitä. Hän otaksuisi sinun jatkavan vanhaa kiistaasi hänen isänsä kanssa — ja ylimalkaan otaksuisivat ihmiset niin — ja sinun maineesi kärsisi.»
»Minä kyllä huolehdin maineestani», sanoi Menelaos. »Sinä olet tosiaankin oikea henkilö neuvomaan minulle kuinka nimeäni on varjeltava! Missä olet oppinut sen taidon?»
»Olet epäkohtelias», sanoi Helena, »ja nyt olet kiukuissasi. Ikäväkseni näen sinun menettäneen mielenmalttisi. Salli minun huomauttaa, että jollet onnistu tulemaan hyvin toimeen Pyrrhoksen kanssa, voisivat ystävämme alkaa kysellä eikö mahdollisesti voisi sanoa jotakin niiden aikaisempain vieraittesi puolustukseksi, jotka eivät tulleet toimeen kanssasi. Pariksenkin tapauksessa oli niitä, jotka kyselivät mitä teit saattaaksesi asiat niin hullulle kannalle. Sinun pitäisi voida osoittaa edes yksi nuori mies, joka on tullut vierailemaan luoksesi ja poistunut ystävänä. Koska emme voi tietää tämän vierailun varmasti päättyvän sillä tavoin, pyydän sinua kieltämään Pyrrhosta tulemasta nyt juuri.»
»Ainoa laiminlyöntini Pariksen suhteen», sanoi Menelaos, »oli se, että uskalsin päästää sinut näkyvistäni. Sitä en tee enää. En välitä hitustakaan siitä lähteekö Pyrrhos ystävänä vai ei, mutta takaan sinulle, että hän lähtee tästä talosta yksin. Hän ei vie mennessään Hermionea eikä sinua. Jos sinä käyttäydyt kunnollisesti, ei hänen kanssaan tule minkäänlaista riitaa.»
»Anna hänen siis tulla vasta myöhemmin», sanoi Helena. »Jos hän tulee näinä lähipäivinä tai -viikkoina, voi hän saapua juuri silloin kun sinun pitäisi lähteä veljesi luokse. Olettakaamme, että Agamemnon lähettää sinulle kiireisen kutsun. Aiotko siinä tapauksessa vastata, että lähtisit mielelläsi häntä auttamaan, mutta että sinulla on vieras, jonka seuraan et uskalla jättää vaimoasi? Jos Agamemnon tarvitsee sinua, on sinun lähdettävä — et koskaan antaisi itsellesi anteeksi sitä, että jäisit menemättä. Enkä minä tosiaankaan haluaisi jäädä tänne yksin vieraan kanssa, kun tietäisin mitkä mustasukkaiset epäilykset kytisivät mielessäsi lopun ikäsi. On parasta, että et sido itseäsi millään tavoin, kenties sinun on piankin lähdettävä.»
»Veljeni ei tarvitse minua», sanoi Menelaos. »Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä varmempi olen siitä. Hän kyllä hoitelee Aigisthoksen itsekin, tai jos hän tarvitsee apua, niin Orestes on tulossa.»
»Tulossa minne?» kysyi Hermione. »Kuinka sinä sen tiedät?»
»No, Eteoneus sai hänet käsiinsä ja lainasi hänelle joitakin minun aseitani, ja Orestes lähti hyvän aikaa sitten auttamaan isäänsä, jos se osoittautuu tarpeelliseksi.»
»Voi, miksi sinä et mennyt itse Agamemnonin luokse?» huudahti Hermione. »Sinusta olisi voinut olla enemmän hyötyä kuin Oresteesta. Sinulla on kokemusta, ja hän on vain —»
»Jos Orestes on mielestäsi kelvollinen aviomieheksi», sanoi Helena, »ei hän ole 'vain' — hän on oikea mies. Hänen velvollisuutensa oli mennä isänsä luokse. Hän on nyt siellä, missä pitääkin.»
»Minun täytyy sanoa, että tuo on luullakseni oikeaa puhetta», sanoi Menelaos, »vaikka aioin ensin lähteä itsekin mukaan. Mutta sitten lähetin sanansaattajan ottamaan selvää tarvitseeko Agamemnon minua. Jos hän tarvitsee, niin lähden. Sillä välin on meillä mielestäni sopiva tilaisuus päästä selville, mihin Orestes kelpaa. Hänen käytöksensä nyt tulee todistamaan paljon enemmän kuin millaiset keskustelut tahansa äitisi ja minun kesken… Mutta ensimmäinen vaistomainen ajatukseni oli kyllä lähteä itse, ja kysymyksesi panee minut uudelleen aprikoimaan, että se olisi kenties sittenkin ollut oikein. Minua ei miellytä se ajatus, että käytän veljeni vaaranalaista tilaa kokeillakseni mihin hänen poikansa kelpaa. Jos olisin totellut ensimmäistä mielijohdettani, olisin nyt siellä. Äitisi neuvoi minua olemaan menemättä.»
»Niin neuvoin», sanoi Helena, »mutta sinun ei olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani. Joka tapauksessa muuttui käsitykseni sinusta epäedullisemmaksi, kun otit sen huomioon. Akhilleus ei olisi ollut niin varovainen, ja siitä olen varma, ettei Pyrrhoskaan olisi. Neuvoin sinua oman turvallisuutesi vuoksi — puhuin sinulle, että mahdollisesti voisit joutua vaaraan tai naurunalaiseksi — mutta mitä se merkitsee miehelle, joka rakastaa veljeään ja jolla on elämän pontta sisimmässään? Sanoin, että näyttäisit hullunkuriselta marssiessasi paikalle joukkoinesi, jos Agamemnon ja Klytaimnestra olisivat sopineet välinsä. Toisenlaisen miehen mieleen olisi minun todisteluni vain johtanut ajatuksen, kuinka tervetullut hän olisi joukkoineen, jos epäsopua yhä jatkuisi. Ei, Menelaos, sinulla on omat hyvät puolesi, mutta et osaa näytellä voimakasta miestä, ja kaikki mitä sanot tai teet vahvistaa niiden väitteitten todenmukaisuutta, joita olen koettanut saada Hermionen uskomaan. Sinä olet joutunut kaksi kertaa ratkaisevaan tilanteeseen — ensi kerran silloin, kun minä karkasin Pariksen kanssa, toisen kerran silloin, kun kuulit veljesi joutuvan kotiin palatessaan suureen vaaraan. Sinä et kestänyt miehenä kummassakaan. Panit liikkeelle kaikki ystäväsi ja naapurisi, joiden piti auttaa sinua Troijassa, ja nyt turvaudut Oresteeseen. Ensimmäisessä tapauksessa sinulla oli jonkinlaisia seikkoja puolellasi, mutta en ymmärrä kuinka nyt voit antaa itsellesi anteeksi. Veljesi voi olla hengenvaarassa, ja samalla hetkellä sinä olet täydessä turvassa kotonasi ja piileskelet oven takana kuunnellaksesi mitä vaimosi puhelee tyttärellesi. Sattumalta neuvoo vaimosi lasta menemään naimisiin todellisen miehen kanssa, jos se suinkin on mahdollista. Sinä raivostut niin läpinäkyvästä petoksesta ja uhkaat lukita vaimosi telkien taakse, jos suinkin todellinen mies tulee kotiisi. Tällaisessa valossa olet juuri nyt esiintynyt Hermionen nähden. Olet nyt itse todistanut paljon selvemmin kuin minä olisin koskaan voinut todistaa, miksi elämäni ei ole ollut sellaista, jonka hänkin hyväksyy. Sydämessäni säälin sinua, Menelaos. Katselen sinua ja ajattelen sitä miestä, jota olen kerran rakastanut, sitä luonnetta, jollaista sinä et halunnut itsessäsi kehittää. Ei yksikään nainen voisi olla sinulle niin uskoton kuin sinä olet ollut omille mahdollisuuksillesi. Sen sijaan että olisit ollut suuri, olet viettänyt päiväsi toistelemalla mielessäsi, että olet suuri, ja vaatimalla vaatien sitä kunnioitusta, joka sinun olisi pitänyt itse ansaita. Olet ajanut takaa varjoa. Sinun olisi pitänyt lähteä häpeissäsi pois tuolta ovelta kuullessasi mitä minä puhelin Hermionen kanssa. Jos sinussa olisi ollut kylliksi miestä tappaaksesi minut tuona yönä Troijassa, en myöskään olisi koskaan karannut Pariksen kanssa. Siinä on lyhyesti selitettynä koko minun elämäni ja sinun elämäsi. Jollet kerran tavoitellut kostoa, niin ei sinulla ollut oikeutta sekoittaa juttuun niin monta ihmistä ja hävittää Troijaa. Olisit voinut antaa minulle anteeksi vähemmälläkin melulla. Kun puhun voimakkaista miehistä, en tarkoita yksinomaan ruumiillista voimaa. Olisit voinut olla hyvin voimakas minun karatessani kohottamatta edes sormeasikaan — jos sinulla nimittäin olisi ollut kykyä käyttää hengen lahjoja ja jos sinulla olisi ollut voimakas luonne. Voin kuvitella kuinka määrätynlaatuinen mies olisi sinun asemassasi rohkeasti selittänyt lahjoneensa Pariksen vapauttamaan hänet kiusallisesta vaimosta — että hänen oli pitänyt suorittaa melkoinen summa — että hän oli itse poistunut tahallaan helpottaakseen asiaa — että talousesineitä ei ollut varastettu, vaan että ne oli annettu kaupanpäällisiksi. Tuon laatuinen rohkea väite olisi tuhonnut Pariksen ja — tunnustan sen suoraan — se olisi tehnyt lopun minusta. Mutta siinä tapauksessa sinun olisi ollut pakko luopua minusta ikipäiviksi. Ja sitä sinä et voinut, vai kuinka, Menelaos? Halusit häväistä minut poltinmerkillä yhteiskunnan hylkiöksi ja samalla saada minut takaisin vaimoksesi. Säälin sinua. Nyt on liian myöhäistä näytellä karskia sankaria. Tulet muistamaan vain, kuinka heikko olit, ja koetat tyynnytellä sen muiston katkeruutta nalkuttelemalla minulle, kuuntelemalla salaa ovilla ja vastustamalla parhaita suunnitelmiani Hermionen onneksi. Rakastitpa nyt sitten Akhilleusta tai et, niin etkö voisi olla rehellinen hänen suhteensa ja tunnustaa kuinka erilaiset te olitte? Etkö voi ymmärtää, että hän ei millään tavoin puolustanut omia etujaan Troijassa, ennenkuin sinä ja Agamemnon aloitte haastaa riitaa hänen kanssaan? Kuinka selväpiirteinen hänen luonteensa onkaan! Ei ole ihmeellistä, että minä ihailen häntä, mutta se on kauheaa, että sinä et ihaile.»
»Oletko siis sitä mieltä, että minun pitäisi lähteä Agamemnonin luokse?» sanoi Menelaos.
»Minähän neuvoin sinua olemaan menemättä», sanoi Helena.
»Miksi?»
»Muistathan sen erittäin hyvin — on vaarallista lähteä sinne, ja sekin on mahdollista, että joudut naurunalaiseksi.»
»Otaksut siis, että Akhilleus tai joku hänen kaltaisensa mies lähtisi, vaikka häntä koetettaisiin estellä?»
»On muutamia kysymyksiä, Menelaos, joissa kumpikaan meistä ei voi neuvoa toistaan. Kukaan nainen ei olisi voinut esitellä Akhilleukselle vaaran suuruutta — sillä hän ei tietänyt mitään vaarasta. Eikä Akhilleuksen — tai jonkun toisen hänen kaltaisensa — mieleenkään olisi voinut johtua, että hän saattaisi tulla naurunalaiseksi.»
»Minä lähden veljeni luokse», sanoi Menelaos. »Minun ei ole liian myöhäistä olla oma itseni, niinkuin sinä sanot.»
»Joku on tuolla ovella», sanoi Hermione.
»Kuka siellä ovella on?» sanoi Menelaos. »Tule sisään! Kas, Eteoneus. Miksi et koputtanut? Tämä on yksityinen keskustelu, enkä siedä syrjästäkuunteluja.»