V
»Olen tullut tervehtimään Helenaa», sanoi Kharitas.
»Hän ei ole kotona», sanoi Eteoneus. »Voinko minä toimittaa perille sinun asiasi?»
»Eikö ole kotona!» sanoi Kharitas. »Onko hän koskaan kotona? Tahtoisin tavata hänet henkilökohtaisesti. Oletko varma siitä, että hän on mennyt ulos? Hän ei ole ollut kotona kertaakaan minun käydessäni. Minun täytyy sanoa, että tämä näyttää jokseenkin merkilliseltä.»
»Varmasti hän on nyt poissa kotoa. Hän tulee pahoilleen, kun ei saanut tavata sinua.»
»Jos olisin siitä varma, tuntisin tyytyväisyyttä», sanoi Kharitas.
»Emäntäsi ei kohtele hyvin vanhoja ystäviään.»
»Hän on varmasti pahoillaan, kun kuulee sinun ajattelevan noin», sanoi
Eteoneus. »Sanon hänelle nämä sinun terveisesi heti, kun hän palaa.»
»Älä yritäkään mitään sellaista! Kunnioitan häntä hyvin suuresti. Muutenhan en olisikaan täällä. Mutta minusta on ikävää, että aikani menee hukkaan, kun en tavannut häntä kotona. Sain juuri kuulla Agamemnon raukkaa kohdanneesta rikoksesta ja halusin näyttää Helenalle, ettei suhteeni häneen muutu laisinkaan, vaikka hänen suvussaan tapahtuisi mitä tahansa. Tällaisena aikana hänen pitäisi minun mielestäni pysyä kotona. Nähtävästi hänelle on tullut oikein tavaksi olla poissa kotoa.»
»Sattui kovin ikävästi, että sait tehdä turhan kävelyretken», sanoi Eteoneus. »Helena panee varmasti arvoa sinun huomaavaisuuteesi. Hänellä on ollut viime aikoina paljon hommaa.»
»Kellä sitä ei olisi ollut, kun niin kauheita asioita tapahtuu toinen toisensa perästä! Suku on varmaankin asettunut Agamemnonin puolelle?»
»Mutta Agamemnonhan on kuollut», sanoi Eteoneus; »en ymmärrä mitä tarkoitat hänen puolelleen asettumisella.»
»Mutta eivätkö hän ja Klytaimnestra olleet riidassa?»
»En ole koskaan kuullut heidän vaihtaneen yhtään ainoata kovaa sanaa», virkkoi Eteoneus. »Voihan mies kuolla, vaikka ei olisikaan riidassa vaimonsa kanssa.»
»Tiedät kyllä mitä tarkoitan — Klytaimnestra oli uskoton hänelle.»
»Vai sitä sinä tarkoitat!» sanoi Eteoneus. »Niin, olen kuullut siitä, mutta epäilen lieneekö siinä perää. Agamemnonin kuolema tapahtui niin äkkiä, Klytaimnestra ei luultavastikaan ennättänyt avata hänelle sydäntään.»
»Agamemnonin täytyi tietää se!» sanoi Kharitas. »Minä olen kuullut, että hän yritti surmata vaimonsa, mikä olisi ollutkin aivan oikein, mutta Klytaimnestra huusi niin kovaa, että Aigisthos tuli apuun, ja yhdessä he tappoivat Agamemnonin.»
»Onhan tuo hyvä juttu, kun se vain olisi tosi», sanoi Eteoneus. »Kuka sen kertoi sinulle?»
»Se tuli välillisesti tästä talosta — eräs teidän palvelijanne kertoi sen minun palvelijalleni», sanoi Kharitas. »Toivoin saavani kuulla Helenalta kuinka asia todella oli.»
»Niin pian kun hän tulee kotiin», sanoi Eteoneus, »kerron hänelle, että sinä halusit saada tietää koettiko Agamemnon ensin tappaa hänen sisarensa vai hänen sisarensako surmasi Agamemnonin ilman muuta.»
»Voi, niinkö se tapahtuikin? En ollut kuullutkaan jutusta tuollaista muunnosta. Kuka sen kertoi, Eteoneus?»
»Muistaakseni täällä pistäytyi joitakin toisia ystäviä ennen sinua tänään. Me emme tiedä muuta kuin että Agamemnon kuoli vähän sen jälkeen kun oli palannut kotiin.»
»Hänen on varmasti täytynyt tietää kuinka Klytaimnestra oli käyttäytynyt, ja eikö Agamemnonilla ollutkin kiivas luonne, jos häntä suututettiin?»
»En tiedä», sanoi Eteoneus. »En koettanut koskaan päästä siitä selville hänen käydessään täällä. Olen aina pitänyt häntä hyvin huomattavana miehenä. Hänen vaimonsa oli myös merkillinen muutenkin kuin kauneutensa vuoksi.»
»Niin», sanoi Kharitas, »monet pitivät häntä paljon Helenaa kauniimpana. Se ero, jonka voi nähdä heidän elämässään ja kohtaloissaan, todistaa vain kuinka sattuman varassa maine ja menestys on. Jokainen on kuullut Helenan kauneudesta, harvat tiesivät Klytaimnestrasta. Helena vietti häpeällistä elämää toisen miehen kanssa, ja hänen puolisonsa on ottanut hänet takaisin luokseen — eikö se ole merkillistä? — ja Klytaimnestran sopimaton käytös on johtanut murhaan…»
»Sinä olet siis sitä mieltä, ettei hän surmannut Agamemnonia itsepuolustukseksi?»
»Moni seikka tukee sitä käsitystä, että murha tapahtui itsepuolustuksessa», sanoi Eteoneus, »mutta minä en vain tiedä kenenkään hyökänneen hänen kimppuunsa, enkä väitä sitäkään, että hän surmasi Agamemnonin. Sanon vain, että Agamemnon on kuollut. Halusitko jättää Helenalle vielä jotkin muut terveiset?»
»En ole vielä lähettänyt hänelle mitään terveisiä», sanoi Kharitas. »Sano hänelle vain, että kävin täällä tapaamassa häntä… Eteoneus, eikö sinun mielestäsi Menelaoksella ja hänen veljellään ole kummallinen käsitys vaimoistaan?»
»Heillä on ollut poikkeukselliset vaimot», sanoi Eteoneus, mutta en tiedä mitä heidän käsitystään oikein tarkoitat».
»Tarkoitan sitä, että he ovat merkillisen herkkäuskoisia. Sinä näytät arvelevan — ja varmaankaan ei kukaan tunne asiaa paremmin kuin sinä — ettei Agamemnon kotiin tullessaan epäillyt mitään. Kuinka kummallista!»
»Eihän siinä ole mitään ihmettelemistä. Vaimot ja miehet tietävät tosiaankin hyvin vähän toisistaan kotona ollessaan, ja he joutuvat kokonaan pois jäljiltä toisen ollessa matkalla. Sinä, esimerkiksi, et voi tietää onko miehesi uskollinen sinulle.»
»Kuinka uskallat puhua tuollaista, Eteoneus! Kerron tämän Menelaokselle — olet unohtanut asemasi. Mieheni on ehdottomasti uskollinen.»
»Olen valmis uskomaan sen», sanoi Eteoneus. »En tosiaankaan halua, että lähtisit kotiin ja surmaisit hänet minun huomautukseni vuoksi. Tietysti hän on uskollinen. Tahdon vain saada sanotuksi, että sinä et tiedä onko hän uskollinen vai ei. Sinun pitäisi ymmärtää kuinka Agamemnonin juttu oli. Hän luuli vaimoaan paremmaksi kuin tämä todella oli. Se on yleinen erehdys.»
»En ymmärrä miksi viitsin jutella kanssasi, Eteoneus — sinähän olet epäkohtelias ja julkea. Tulin tänne vain —»
»Helena on varmasti pahoillaan, kun ei ollut kotona nyt», sanoi Eteoneus. »Saanko lähettää yhden palvelijattaren saattamaan sinua päivänvarjon kanssa? Tänään on kuuma kävellä.»
»Kuuleppas, Eteoneus, ehkä sinä voit sanoa minulle — millainen ihminen tuo Adraste on, joka on aina Helenan seurassa?»
»Hän on Helenan lähin palvelijatar ja kerrassaan kaunis nainen. Helena tahtoo pitää vain kauniita palvelijattaria.»
»Minä tarkoitan tietysti hänen luonnettaan. Jokainenhan kyllä huomaa, että lapsi on hauskan näköinen. Onko hän luotettava ja vaaraton — suhteessaan miehiin?»
»Vaaratonko?» sanoi Eteoneus. »Ei missään tapauksessa. Varmasti hän tulee murskaamaan useampia sydämiä kuin kukaan ennen tuntemistasi naisista — Helenaa lukuunottamatta. Pidän hänestä paljon. Hän on yleisessä suosiossa, meidän vanhainkin keskuudessa. Pojallasi on hänestä myös hyvä käsitys — hän voisi kuvailla tytön sinulle luotettavammin kuin minä.»
»Sinä annat tukea pahimmille epäilyksilleni! Sitähän juuri pelkäsinkin,
Eteoneus. En salli poikani rakastua tuohon tyttöön! En voi!»
»Se on nyt kumminkin jo tapahtunut ilman sinuakin», sanoi Eteoneus.
»Poikasi on rakastunut häneen ja hän poikaasi. Se onkin suuri onni
Damastorille, sillä hän ei voisi löytää toista niin kaunista tyttöä,
joka huolisi hänestä.»
»Mutta tyttöhän on vain palvelijatar!» sanoi Kharitas.
»Poikasihan ei ole edes sitäkään», sanoi Eteoneus. »Hän on kiltti poika, mutta toistaiseksi aivan hyödytön, ja parasta mitä hänestä tiedän on että Adraste on rakastunut häneen. Mitä sinä suret? Anna heidän olla onnellisia.»
»Varmasti saa tyttö hänet hankaluuksiin», sanoi Kharitas. »Pojallani ei ole minkäänlaista kokemusta ja tyttö ei ole suotta elänyt Helenan seurassa. Hänellä on varmasti joitakin tarkoituksia poikani suhteen.»
»Olen nähnyt aikoinani melko paljon turmelusta», sanoi Eteoneus, »ja jotkut ovat sitä mieltä, että minäkin olen sitä osaltani lisännyt, mutta en ole tarpeeksi selvillä pirullisuudesta ymmärtääkseni kuinka tuo tyttö voisi johtaa poikasi hankaluuksiin. Jos minä olisin vastuussa tytöstä, pelkäisin poikasi vuoksi, mutta Adraste ei voi tehdä hänelle mitään pahaa.»
»Kyllä hän voi», sanoi Kharitas; »hän voi turmella poikani uran menemällä naimisiin hänen kanssaan».
»Tuossa on jonkin verran ajatusta», sanoi Eteoneus, »mutta eihän avioliitto aina ole ehdottomasti onnettomuudeksi. Poikasi noudattaa varmasti isänsä esimerkkiä ja rupeaa kuuliaiseksi aviomieheksi, ja siihen hänellä onkin täysi syy sellaisen vaimon saadessaan.»
»Sinä puhut aivan kuin asia olisi jo sovittu.»
»Se pitäisikin järjestää pian», sanoi Eteoneus. »Talossa huhuillaan, että he pitävät itseään miehenä ja vaimona, ja kun kaksi nuorta rakastavaista alkaa olla sitä mieltä, on asia jokseenkin selvä.»
»Tarkoitatko sinä, että he elävät yhdessä?»
»Sitä en voi todistaa», sanoi Eteoneus, »mutta niin arvelen, ja me kaikki hyväksymme sen — toisin sanoen olemme sitä mieltä, että Damastor on saanut kauniin vaimon.»
»Jopa nyt jotakin! Vai olette te tosiaankin sitä mieltä! Tyttö ei saa ikipäivinä enää nähdä häntä! Minä huolehdin siitä, ennen kuin tämä päivä on illaksi muuttunut. Lähetän poikani johonkin turvalliseen paikkaan, kunnes hän paranee. Arvasin alun pitäen mitä tapahtuisi, jos Helena saisi menetellä oman mielensä mukaan! Menelaoksella on paljon vastuullaan! Yksi monien sopimattomuuksien joukossa on, että sellainen poika houkutellaan tällaiseen taloon!»
»Kas vaan, nuo ovat kovia sanoja, jos todella itsekään ymmärrät mitä puhut!» sanoi Eteoneus. »Ei kukaan ole houkutellut poikaasi tänne. En saanut pidetyksi häntä poissa täältä, vaikka Helena kielsi päästämästä häntä tänne. Ja minun mielestäni sinä menettelet kerrassaan halpamaisesti, jos erotat heidät nyt. Poikasi hakkaili Adrastea ja sai hänet taipumaan itseensä, ja ehkäpä nyt on juuri sellainen ajankohta, jolloin Damastorin ei pitäisi hylätä häntä. Se ei olisi kunniallista menettelyä.»
»Millaisessa äänensävyssä te tämän talon ihmiset puhuttekaan minulle — tekö muka opetatte kunniallisuutta!» sanoi Kharitas. »Menettelikö Helena kunniallisesti tuodessaan tuon tytön minun kotiini ja lähettäessään hänet puutarhan toiseen päähän puhelemaan Damastorin kanssa? Niin hän teki, ja siitä kaikki alkoi, ihan minun silmäini edessä! Oliko se kunniallista —»
»Jos sinä näit heidän rakkautensa alkavan omalla alueellasi ja omain silmäisi edessä», sanoi Eteoneus, »niin sinun on täytynyt tietää siitä kaiken aikaa ja sen vuoksi olet poikasi kanssa vastuussa kaikesta mitä hän on tehnyt. Tämä talo on aivan sellainen kuin pitääkin — nyt. Olen aivan liian vanhanaikainen hyväksymään sitä, mitä täällä tapahtui jonkun aikaa sitten, mutta kaikessa pääasiassa olen tämän talon kannalla nyt. Nuoret rakastuvat nykyään aivan samoin kuin ennenkin, ja muutamat vanhat ovat unohtaneet millaista se on. Jos nyt toimitat poikasi pois, niin olet totisesti halpamaisin nainen, mitä olen tavannut pitkän elämäni aikana, ja minä olen nähnyt kaikenlaisia naisia!»
»Nyt olet mennyt liian pitkälle», sanoi Kharitas. »Kun mieheni kuulee kuinka olet puhunut minulle, on hänellä jotakin sanomista Menelaokselle.»
»Se riippuu siitä, päästänkö minä hänet sisään», sanoi Eteoneus, »mutta voihan hänen poikansa neuvoa hänelle kuinka päästään taloon takatietä — palvelijain huoneitten kautta!»
Neljäs osa