PAHOILLE POJILLE OJENNUKSEKSI.
Muutama aika takaperin tuli lehtemme toimitukselle kirje eräästä valiokunnasta, jonka Viipurin kaupungin kansakoulun opettajat olivat valinneet "alustamaan näkökohtia niistä julkisemmista paheista, mitä melkoinen osa alaikäistä koulunuorisoa (erittäin syystä tai toisesta kansakoulun) harjoittaa, sekä pyytämään, että täkäläisten sanomalehtien toimitukset ottaisivat kirjoittaakseen pääartikkelin tästä tärkeästä asiasta, vetoomalla yleisön, kunkin kansalaisen siveelliseen velvollisuuteen kaikkinakin aikoina, mutta erittäin huomauttamalla, miten tämä velvollisuus on tärkeämpi lupa-aikoina, jolloin koulun neuvot ja ohjeet ovat tiessään".
Meidän lehtemme toimitus ei kuitenkaan liene arvellut olevansa kylliksi asiantuntija tässä suhteessa, koskapa lehdessä ei ole näkynyt mitään pääartikkelia, jossa koulunuorison pahankurisuus olisi joutunut tämän lehden terveelliseksi tunnetun ruoskan alaiseksi. Taikka sitte ei toimitus ole katsonut asiaa niin tärkeäksi, että siihen olisi pitänyt uhrata valtiopäivien aikana muutenkin ahdasta tilaa. Mutta minä, minä pidän asian peräti tärkeänä. Sillä vielä nytkin, kun muistan poikuuteni huikeat päivät — niinkuin Aleksis Kivi sanoo — herahtaa silmästäni katkera katumuksen kyynel. Jos minun poikana ollessani joku olisi kirjoittanut mahtavan pääartikkelin sanomalehteen kaikista niistä pahuuksista, joita minä ja kumppalini harjoitimme, olisimme varmaan ja arvelematta kääntyneet hyveen tielle. Moni seikka olisi nyt toisin ja omantuntoni taakka paljoa keveämpi. Mutta silloin vielä oli ruoskavalta yksityisten lastenomistajain verraten heikoissa käsissä, eikä sanomalehdistön — tuon kolmannen valtiomahdin.
Jos mitä olisi vuosien vieriessä unohtunut siitä pahanteko-ohjelmasta, jota minä aikanani noudatin, niin on minulla nyt käytettävänä äskenmainitun valiokunnan laatima luettelo niistä moitittavista kohdista kasvavan nuorison tavoissa, mitä "vanhempien, holhojain ja kaikkien kansalaisten, jotka tainten terveyttä toivovat", etupäässä tulisi pitää silmällä. Luettelo on minun tunteakseni jotenkin täydellinen, käsittäen kokonaista 17 numeroa, jotka kyllä puhuvat puolestansa, niin että minun tuskin tarvinnee lisätä muuta kuin jonkun sanan tärkeimpäin kohtain valaisemiseksi. Luettelossa on:
"1) Kaikenlainen sopimaton käytös."
Tämä ensimäinen kohta näyttäisi jo sisältävän jokseenkin koko asian, mutta elä luule, sinä turmeluksen tiellä vaeltava pojan viikari, että pääset näin vähällä! Sinun syntipussissasi on vielä paljon nostettavaa päivän valoon semmoista, jota ei saa kuitata vain yhdellä yleisellä lauseella.
"2) Kaduilla ja toreilla kuleksivat tyhjäntoimittajina sekä oppivat näpistelemään."
Tiedättekö, ketkä muut kuleksivat samalla lailla tyhjäntoimittajina ja näpistelevät torilla lihapalan sieltä, toisen täältä tahi haukkaavat Viipurin rinkelin maalaismuijan kainalosta? Tiedättekö, mikä on ihmisen uskollisin kotieläin, mutta myös suden lähin sukulainen? Ja ymmärrättekö, kenen esimerkkiä silloin seuraatte, jos tyhjäntoimittajina kuleksitte ja näpistelette? Ette suinkaan opettajienne, niinkuin teitä on neuvottu, taikka raamatun hurskasten pyhien — vaan kulkukoirien. Elkää väittäkö, että nykyaikana vallitsee yleinen työnpuute ja että te sentähden joutilaina kuleksitte! Pysykää kauniisti kotonanne ja liekuttakaa nuorinta veikkoanne! Mitä te ulkona teette? Eihän kesä ole kaupungin lapsia varten.
"3) Rajaton vapaus (ei määrä-aikaa eikä -paikkaa)."
Tämä huomautus nähtävästi on aiottu vanhemmille, että hankkisivat pojille kellon, jonka mukaan näiden olisi elettävä, taikka eivät antaisi heidän mennä muuanne kuin niihin paikkoihin, mihin palotornin kello näkyy.
"4) Eivät anna tietä, vieläpä tuuppivat vanhempia ihmisiä ohikulkiessaan."
"5) Pilkkaavat ja kiusaavat raajarikkoisia."
Huomattava on, että valiokunta kaiketikin lukee raajarikkoisiin myös "tilapäiset raajarikot" eli päihtyneet henkilöt, joiden kimpussa poikalaumat luullakseni ovat paljoa useammin kuin muiden raajarikkoisten, ja näiden pilkkaaminen tietysti on suuri synti.
"6) Tunkeutuvat maksutta huvipaikkoihin."
"7) Huomauttajille antavat karkeita vastauksia."
"8) Tappelevat laitakaupungeilla; järjestetyt kivisodat väliin. Pahimpia paikkoja tässä suhteessa ovat Kolikkoinmäki, Havi, Tiiliruukki, Neitsytniemi ja Sorvali, jossa veden sijaan rauhalliselle käyjälle sataa kiviä ja joka muutenkin on tunnettu otolliseksi kaikkien paheiden taimilavaksi."
"9) Keräävät paperossien päitä, tuhraavat tulitikkuineen ja tekevät tulenvaaraa."
Tahtoisin tämän johdosta kiinnittää nuorison huomiota siihen asianhaaraan, että Muurahaisyhdistys, joka muuten kehottaa keräämään kaikenlaista rojua, ei ilmota ottavansa vastaan paperossin päitä, vaan kyllä sikaarin pätkiä. Niin että kerätkää vain noita viimemainittuja.
"10) Kiroavat ja puhuvat tuhmuuksia."
"11) Piirustelevat seiniin ja yleisiin paikkoihin hävyttömiä kuvia ynnä kirjoituksia."
Vanhempien, holhojain y.m., "jotka tainten terveyttä toivovat", olisi tämän epäkohdan ehkäisemiseksi annettava lapsille tilaisuus säännölliseen puunleikkaukseen sekä piirustus- ja kirjoitusharjoituksiin kotona. Niille taas, joiden taideaisti vaatii yleisiä paikkoja kuvilla ja leikkauksilla koristeltavaksi, tahtoisin huomauttaa, että aina panisivat oman nimensä kunkin teoksensa alle. Se on taidehistorialliselta kannalta paljoa tärkeämpi kuin kuvatun esineen nimi, sillä jos kuva on jotakuinkin onnistunut, on sitä selittävä kirjoitus aivan tarpeeton.
"12) Varastavat syksyin kasvitarhojen tuotteita, hiipimällä ojia myöten niihin illoilla ja öillä."
"13) Esplanaadissa y.m. puistoissa katkovat puiden ja pensaitten oksia, tallaavat nurmen, keikkuvat aidoilla ja jahtaavat risinkkapyssyillä pikkulintuja, joita vastaan myös ankaraa hävityssotaa käyvät kaupungin liepeiden lähimetsissä, joissa kortinlyöntiäkin harjoitetaan."
"14) Varastavat veneitä ja upottavat niitä, avaamalla tapit, särkien lukot y.m."
Tämä jo on suurten pahantekijäin työtä. Siitä syystä, että sensuuntaiset vehkeet eivät aikoinaan kuuluneet minun ohjelmaani, on minun mahdoton selittää, mitenkä veneitä voi upottaa särkemällä niistä lukot, niinkuin valiokunnan tietoon näkyy tulleen.
"15) Varastelevat tyhjiä pulloja ja tekevät saadulla rahalla vaihtokauppaa."
Toivoakseni ei valiokunnan tarkoitus ole, että vaihtokauppa semmoisenaan olisi hyljättävä, sillä sehän se on Viipurin kaupungin elinehto. Vaan pääponsi lienee se, että liikekapitaali on hankittava jollakin vähä kunniallisemmalla keinolla kuin suoralla varastelemisella, ennenkuin on päässyt edes kauppapalvelukseen.
"16) Omenajaalat ja makeiskauppiaat ovat vaarassa syksyllä."
Vaarassa tahtovat syksyisin olla näillä Suomenlahden perukoilla muutkin purjehtijat, eikä ainoastaan omenajaalat, mutta näillä viimemainituilla on — lienee valiokunnan tarkoitus sanoa — vihollisia pelättävänä myös maan puolelta, semmoisia, jotka ilmaiseksi haluavat maistella, mistä arvosta lasti on. Tämä nuorison taipumus ei minun käsittääkseni kuitenkaan ole ehdottomasti ristiriidassa omena- ja makeiskauppiasten oman edun kanssa. Kun nuorena saa kehittää makuaistiansa, niin sen uutterampia ostajia heistä voi toivoa tulevaisuudessa. Annetaanhan teaatteriinkin joku määrä vapaalippuja koulunuorisolle, että heidän taideaistinsa heräisi ja heistä sittemmin tulisi ahkeroita teaatterissa kävijöitä. Nykyisessä muodossa on tällä makeisiin totuttautumisella kuitenkin näpistelemisen luonne, jonka poistamiseksi voisivat tämänlaatuiset kauppiaat antaa jonkun vapaatunnin viikossa, esim. kymmenelle pojalle kukin.
"17) Hankkivatpa olutta ja 50 pennin punssiakin, kun sattuu."
Siitä näkee, että omenakauppiaillekin voisi valua rahaa pojilta, jos vaan asia viisaasti järjestetään. Eihän 50 pennin punssi taida niin mainiota olla, ettei sitä vielä sillä ijällä hennoisi vaihtaa hyviin omeniin.
Tähän vihdoin loppuu kansakoulunopettajain valitseman valiokunnan luettelo oppilastensa ansioista. Kauniita lapsia, täytyy myöntää. — "Mitä syntiluettelosta puuttuu, josta kannattaa huomauttaa, voi toimitus lisätä", sanoo valiokunta lopuksi. Minusta on ylläoleva luettelo siksi tarkkojen tuntijain kädestä lähtenyt, ettei ainakaan minulla ole mitään lisäämistä. Kehotan vaan nuoren kansan lukemaan tätä syntikirjaansa aamuin illoin. Samalla huomautan heille, että minä en edes ole tahtonut sitä kaikkein mustimmassa muodossa julkisuuteen tuoda. Minulla on se vahva vakaumus, että missä ei kodin vitsa eikä koulun rottinki auta, siinä auttaa lievempikin sanomalehtikirjoitus.
Samaa mieltä näyttää olleen valiokuntakin.