IX.
Big Bob löytää jäljet.
Maanjäristys mexikolaisen maakielekkeen — Lower Kalifornian — ympärillä oli aiheuttanut monenlaisia häiriöitä.
Se oli tällä kertaa ulottunut St. Quintinlahteen ja rajaseuduille —
Eusenadan satamaan, josta jo aikaisemmin olemme puhuneet.
Ei kaukana siitä on Kalifornialainen Coronado Beach. Ja sinne oli
Arizona Bert sähkösanomalla kutsunut Bobin.
Ettei tämä ollut joutunut Bertin itsensä ja vankien kanssa samaan junaan oli selitettävissä siten, että hän oli arvatenkin saanut jonkunlaisia esteitä mr Stamperin "saloonissa." Se kuului jokapäiväisiin tapahtumiin. — Mutta ettei hän tullut iltajunalla antoi aihetta vähemmin rauhoittaviin mietiskelyihin. — Bert ei juuri voinut ajatella Bobin yksinkertaisesti nukkuneen liikaa, niin tuttu kuin jättiläisen unentarve hänelle olikin. — Pikemmin luuli hän Bobille asetetun jonkun ansan, jota tämä ei ollut voinut välttää.
Mexikolaiset seikkailijat olivat kekseliästä väkeä. Pahempaa tuskin löytyi. Muun muassa oli niiden nyt onnistunut pettää hänet itsensäkin. Ne kolme Coltonissa vangittua olivat livistäneet ilman, että vanginvartijalla vankivaunussa, tahi hänellä itsellään oli vieläkään pienintäkään aavistusta siitä kuinka se oli käynyt päinsä. Vanginvartija oli huumattuna yksinään vaunussa junan tullessa San Diegoon. Toistaiseksi ei siellä ollut mitään tehtävää, jonkavuoksi matka suunnattiin heti lähemmäksi Mexikon rajaa, Coronado Beachiin, — joka oli tunnettu kylpypaikkana ja ihanista merimatkoistaan kaukana meressä olevalle viehättävälle San Clemente saarelle. Arizona Bertin tullessa sinne iltajunalla olivat kaikki liikkeessä kauempana etelässä tapahtuneen maanjäristyksen vuoksi, josta tänne oli ilmoitettu. Suopea kohtalo oli säästänyt rajan pohjoispuolella olevia paikkakuntia — mutta tänne oli virrannut suuri joukko pelosta puoleksi mielettömiä mexikolaisia uhmaten kaikkea mitä kutsuttiin rajansulkemiskielloksi, mutta tehden samalla paikallisen asujamiston elämän epävarmaksi. — Sillä hyvien ihmisten mukana olivat tulleet myöskin huonot, ne jotka eivät niin tarkoin pitäneet väliä oman ja vieraan omaisuuden välillä, — eivätkä myöskään pitäneet suurta lukua ihmishengestä.
Lyhyesti ja selvästi, pienessä hauskassa kylpylässä Coronado Beachissa olivat olot käyneet hyvin epävarmoiksi. Siellä ei tosin ollut kylpykausi, mutta juuri senvuoksi oli järjestysvallan edustajia hyvin rajoitettu määrä.
Sheriffi Bert Brandin ilmoittauduttua poliisilaitokseen tervehdittiin häntä siellä vilpittömällä ilolla. Samana päivänä oli ilmoitettu pari suurta ryöstöä ja myöhemmin illalla tiedotettiin päivän kuluessa tapahtuneen ryöstömurhan erään miljonäärin huvilassa kaupungin ulkopuolella.
Arizona Bert ei milloinkaan kieltäytynyt ryhtymästä palvelukseen oman piirinsä ulkopuolellakin. Mutta häntä suututti se,- ettei hänellä ollut edes Big Bobia mukanaan. Senlisäksi tulivat hyvin perustellut epäillykset, että myöskin Handsome Harrylle ja Kidille oli tapahtunut jotain. Mutta hän tekisi joka tapauksessa mitä voisi.
Yö kului tuloksettomassa etsinnässä.
Seuraavan päivän aamuna oli Bert jättämässä juuri ilmoitusta ja ottamassa itselleen avuksi vielä pari etsivää, kun Big Bob äkkiä ilmestyi — ei yksin, vaan laahaten mukanaan kahta epäillyttävännäköistä ryövärityyppistä "huippuhattua" — niitä kahta, jotka hän oli yöllä Coltonin asemahuoneessa vanginnut.
Tämä asianhaara vapautti Big Bobin pelätyistä nuhteista. Mutta kun Bert sai kuulla mitä oli tapahtunut Fresh Waterissa kalliiden laatikoiden kanssa ja kuinka masentumaton Bartolo Felipe oli ryövännyt ne uudelleen niin löi hän nyrkkinsä pöytään niin, että muut poliisiasemalla olevat korkean oikeuden edustajat hypähtivät. Ja sitten hän sanoi:
— Tässä on kysymyksessä henki hengestä!… Felipe tai minä… Mutta kiinni hän joutuu!
— Laatuun käy, sanoi Big Bob lyhyesti ja tukahdutti haukotuksen. —
Sikäli kuin koko roska ei ole mennyt pohjaan.
— Pohjaan?… Mitä sillä tarkoitat?
— Maanjäristystä, sir!
Bob sanoi toden sanan. Jos Felipe on ollut laivoineen merellä tämän luonnonmullistuksen aikana, on todennäköistä, että koko hänen muulloin osoittamansa taito ja rohkeus ei ole riittänyt. Ja silloin ovat myöskin Handsome Harry, Kid ja ne viisi laatikkoa kultahiekkaa sekä mexikolaisia timantteja ainaiseksi poissa.
Arizona Bert tuumi. — Äkkiä nousi hän ja sanoi:
— Bob!… Sinä jäät tänne ja autat minkä voit mr Davidin ryöstömurhan selvittämisessä. — Minä pistäydyn Eusenadaan. — Ehkä saan sieltä jotain tietoja kuunari Felicasta. — Ja senjälkeen selvitämme asiat.
Hyvällä juoksijalla varustettuna lähti Arizona Bert samana päivänä rajan toiselle puolelle. — Ja Big Bob lähti viiden ei erikoisen halukkaan konstaapelin kanssa murhatun juutalaismiljonäärin Davidin huvilaan tehdäkseen kaikkensa rikollisen paljastamiseksi.
Tämän kaiken tapahtuessa olivat Handsome Harry ja Kid tosiaankin onnistuneet välttämään "kulkemisen pitkin porrasta", — joka merkitsee taaksesidotuin käsin ja peitetyin silmin viemistä laivasta asetetulle portaalle, josta sitten äkkiä syöstään mereen ja jätetään alttiiksi kauhealle kohtalolle.
He olivat uineet maihin St. Quintinlahdessa Bartolo Felipen odottaessa turhaan heidän tuomistaan ruumasta.
Maihinnousupaikastaan oli heillä ollut hyvä näköala, josta olivat huomanneet kuinka aamulla laivasta laskettiin vene, johon nuo monesti mainitut viisi laatikkoa vietiin. — Ne soudettiin maihin St. Quintiniin, ja saman päivän iltana, pimeyden tultua, alkoivat Handsome Harry ja Kid suorittaa tutkimuksiaan iloisina siitä, että kohtalo oli jälleen tuonut heidät niin lähelle Kalifornian rajaa, mutta aavistamatta ollenkaan, että ei ainoastaan Big Bob, vaan heidän kunnioitettu päällikkönsä, Arizona Bert itse oli myöskin samalla paikkakunnalla suopean sattuman sinne saattamana.
Samalla tunnilla kun Bert mexikolaisille viranomaisille St. Quintinissa ilmoitti Coronado Beachissa tapahtuneen juutalaisen miljonäärin murhan ja pyysi valtakirjaa etsiskelyihin rajalla, teki Big Bob rikkaan juutalaisen puutarhassa huomiotaherättävän löydön.
Hän löysi suuresta kaktuspensaasta sangen leveän kaistaleen vaaleansinistä, paksua silkkikangasta. Se näytti siltä kuin olisi se revennyt viitasta. Ja äkkiä kuultiin hänen huutavan:
— Wah — kee — voo!… Hi — hoo!… Kalifornian Maria!… Nyt on hän, piru minut periköön, kiinni!
Mitä jättiläinen tarkoitti jäi toisille arvoitukseksi. Mutta hänen nähtiin tarkasti tutkivan maata samalla kun hän mielikuvituksessaan näki Fresh Waterin rannalla mexikolaisen juuri samanlaisesta kankaasta tehdyssä viitassa. — Ja Big Bobista oli itsestään selvä asia, että kahta sellaista viittaa ei maailmassa löytynyt.
Hän oli sen lisäksi huomannut espanjalaisten ratsusaappaiden jäljet. Hän seurasi niitä puiston ulkopuolelle paikkaan, jossa niitä oli paljon sekaisin hevostenjälkien kanssa. Ja nyt oli vain seurattava hevosenjälkiä suoraan rajalle.
— Halloo, boys! huusi hän avustajilleen. — Nyt hevosen selkään, niin saatte pian nähdä Big Bobin tanssivan pirun kantapäillä. Ja arvelenpa Arizona Bertin kustantavan musiikin.
Oli ilta kun ratsastettiin Eusenadaan — Kaikilla Valtojen poliisipaperit mukanaan. Sinne olivat ratsastajien jäljet johtaneet.
Pienen kaupunkirähjän hämärillä kaduilla oli vaikeampaa. Mutta Bob oli ihan varma, ettei tätä matkaa oltu tehty turhaan. Miehilleen hankki hän yösijan erään nahkurin talossa lähellä kaupungin ainoata hotellia: "Il posada provechoso". Ja ensimäinen mitä hän näki läpi valaistun ikkunan, oli vaaleansiniseen viittaan puettu mies yhdessä monen muun "huippuhatun" kanssa. Miehiä oli kaikkiaan kymmenen ja he olivat hampaisiin saakka asestettuja.