VIII.
Malm kohtasi vastustajansa Pälkijärvellä, johon he olivat sijoittuneet varustettuun leiriin. Aleksejeff kärsi kovan tappion ja pakeni Sortavalaan. Malm puolestaan eteni myöskin rajan yli Ruskealaan saakka, mutt'ei uskaltanut viipyä siellä kauan, koska venäläiset kokoilivat Sortavalan seuduille melkoisia sotavoimia.
Kun Aleksejeff oli saapunut Sortavalaan, luuli hän Malmin ajavan takaa "lukemattomine joukkoineen" ja aikoi sentähden viedä kaikki sikäläiset varastot lotjilla Laatokan yli. Mutta hän pääsi huolistaan ja pelostaan jo seuraavana päivänä, sillä Keisari Aleksanteri, joka ei hyväksynyt hänen sodankäyntiään, lähetti ruhtinas Dolgorukin päälliköksi hänen sijaansa. Samalla sai venäläinen kenraali Kuopiossa käskyn ahdistaa Malmia eteläpuolelta ja sitä varten lähettää 1,500 miestä ja 4 tykkiä Savonlinnan kautta Kerimäelle ja sieltä Kiteelle.
Saatuaan tiedon Dolgorukin tulosta kuin myös siitä, että venäläiset aikoivat ryhtyä tehokkaihin toimiin, peräytyi Malm Tohmajärvelle, ensin jätettyään Pälkijärven Hiekkaan 25 miestä, ja vartoi siellä vihollista vahvasti varustetussa asemassa, kunnes sana tuotiin toisen venäläisjoukon tulosta Kiteelle. Nyt täytyi hänen palata Joensuuhun.
Koottuaan 5,000 miestä läksi Dolgoruki ajamaan Malmia takaa ja karkoitti hänen etuvahtinsa Pälkijärveltä. Kemiin kylästä lähetti hän mennessään Joensuuhun eversti Gerngrossin 1,000 miehellä Enoon ja Pieliseen, kukistamaan kaikkia talonpoikais-liikkeitä.
Karjalan vesistöillä liikkui 4 tykkivenettä, jotka olivat tulossa
Varkaudesta Joensuuhun, hätyyttämään Malmia.
* * * * *
Synkät pilvet peittivät kokonaan taivaan kannen ja tuon tuostakin tuli sadekuuroja, jotka liukastivat maan, muuttivat vallinojat lätäköiksi ja kastelivat niitä kaivavat sotilaat läpimäräksi, että heidän täytyi heittää työnsä. Sateesta paisuneena virtasi Pielisjoki entistään kovemmin, ja ukkonen kumisi kaukana.
Eräs kiteeläinen oli tuonut niin huolettavia sanomia, että Malm oli koonnut luokseen kaikki upseerinsa.
Malmin tila oli sangen vaarallinen. Hän voi joutua kahden tulen väliin.
Keskustelu tuli vähitellen sangen vilkkaaksi. Ehdoteltiin jos minkinlaisia sota-tuumia.
Adjutantti Vallgren lausui äkkiä:
"Lähettäkäämme sanansaattaja Tiaiselle, huomauttaaksemme häntä olemaan varuillaan ja puolustamaan Kaltimonniskaa."
"Rohkea, vaaroihin tottunut mies!" liitti Malm.
"Niin, herra majuri! Minä tiedän sopivan miehen."
"Nimeltä?"
"Pekka Sallinen, kersantti omassa komppaniassanne."
"Onko hän jo ennen osoittanut niitä ominaisuuksia, joita tällä kertaa tarvitaan?"
"On, herra majuri", vastasi Vallgren innokkaasti; "hän kunnosti itseään etenkin Pälkijärvellä."
"Ah nyt muistan. Pitkä solakka nuori mies?"
"Aivan oikeen ja sen lisäksi kahdenkymmenen vuotias."
"Hän se on. Kiitän teitä, parempaa miestä en olisi löytänytkään. Olen mielistynyt tuohon kelpo poikaan."
Malm lähetti hakemaan Pekkaa.
Tämä istui kotona puhellen ystävänsä Aadun kanssa. Puolen tunnin päästä tuli Brandenburg sotaneuvoston kokoushuoneesen:
"Herra majuri, Sallinen odottaa vahtituvassa käskyjänne."
"Hyvä, kutsu häntä sisään!"
Nousten seisalleen jatkoi Malm nähtyään Pekan:
"Taidatko ratsastaa?"
"Kyllä, herra majuri. Ehk'en voi kilpailla kasakan kanssa, en kuitenkaan vähällä tantereesen lennä."
"Se on oikeen, kelpo poika! Sitäpä juuri tarvitsenkin. Sinun tulee viedä tämä kirje Tiaiselle. Tunnetko tarkkaan Kaltimonniskan seudut?"
"Tarkkaan, herra majuri!"
"Oletko kotoisin sieltä?"
"En; täältä!"
Malm kääri kirjeen paperiin, lukittuaan sen sinetillään, ja jatkoi:
"Tätä et saa jättää kellekään muulle kuin Tiaiselle itselleen. Sinun tulee tavata häntä, vaikkapa hän olisi Nurmeksessa. Mutta muista, että sinun täytyy vartoa vihollisia millä hetkellä hyvänsä!"
"Kyllä, herra majuri! Taistelen viimeiseen veripisaraan saakka."
Pekan vastaukset miellyttivät Malmia.
"Pekka Sallinen, ota siis tämä kirje, josta riippuu koko Karjalan pelastus. Jos sinulle kävisi niin, että joutuisit vihollisten käsiin", pitkitti Malm; "elä kuolemaksesikaan anna heille kirjettä, ennen vaikka hävitä se. Ota nyt mitä tärkeimmin matkalla tarvitset: evästä ja ampumavaroja. Sillaikaa satuloidaan sinua varten paras hevosemme. Satulan kopista löydät pistooli-parin. Hyvästi nyt, Jumala olkoon kanssasi!"
"Jumala varjelkoon herra majuria!" lausui Pekka tehden kunniaa; "minä puolestani koetan toimittaa tehtäväni parhaani mukaan."
"Luulenpa teidän todellakin valinneen sopivan miehen!" sanoi Malm Pekan mentyä Vallgrenille.
"Hän vie kyllä kirjeen määräpaikkaansa, sen takaan", vastasi tämä mennen ikkunaan; "mutta minusta pitäisi olla hiukan parempi matkasää!"