SYYSTÄHTIEN ALLA.
Tähdet syttyvät syys-yön yli: kuololle kypsyy viljaa. Jäähtyen vaipuu aallon syli. Taivas ja maa on hiljaa, hiljaa niinkuin valkea hanki, vaiti niinkuin elin-ijän vanki. Piilossa pilven kuin itkevä rusko ihanin usko….
Ikuiset tähdet, teillä on aikaa, meillä on vain, ah, hetki! Miksi kuin ilkkuvaa, tummaa taikaa tääkin lyhkäinen retki? Ehdimme syntyä, ehdimme kuolla, ja yhä on päivämme pilvessä tuolla. Missä se viipyy, viipyy yhä valomme pyhä!
Tähdet kulkevat tietään pitkin….
Lensikö, lensikö tähti!
Toivoinko jotain, vainko ma itkin!
Mistä se huokaus lähti?
Taisi se tunkea hankien alta,
täältä ja kaukaa, kaikkialta.
Kajasti hetkisen niinkuin rusko
ihanin usko….
Ikuiset tähdet, teillä on aikaa, meillä on vain, ah, hetki! Ijäisyys, hetki, terhentä, taikaa! Kaikella sama lie retki. Kaikki me rientäjät tähtiä liemme, auringon helmaan pyrkivi tiemme, pyrkivi, vaikka ei pääsisikään. ijästä ikään….