63. KÖYHÄN LEMPI.
Oli ilta. Tytön mieli oli ujo ja ikävöivä.
Päivän työstä oli poika uupunut. Tyttö hyväili karheaa kättä ja houkutteli: »Tule keinulle kylän laitaan, siellä soi hanurikin». Poika esteli: »Älä pyydä, katso, vaatteeni ovat työssä kuluneet ja ateriani on koskematta». Tyttö vastasi: »Minä istun illastaissasi: isäntäsi kuistilla ja odotan, tule sitten. Kuljemme metsäpolkuja, jotka ovat kaukana kyläläistemme keinulta.» Poika sanoi: »Älä pyydä minua. Jalkani ovat pellolla uupuneet ja silmäluomeni raskaat. Mene, tyttöni, mene.» Toinen vetäisi huivia kasvoilleen ja peitellen käsi silmänurkkaa pyyhki. Hän virkkoi: »Hyvästi sitten», ja meni. »Hyvää yötä», vastasi poika ja jäi.
Erään arat, alakuloiset askeleet etenivät kylätiellä ja eräs ovi raskaasti sulkeutui.
Heidän lempensä oli nuori ja hiljan tullut, — vaan päivän työstä oli poika uupunut.