XVI

Tahtomattaan ja sattumalta kuuli Anna kerran Iidan ja Lennartin puhelun huoneesta, jonka ikkunan alla hän sattui olemaan. Kun hän oli kuullut äänet, ei hän voinut liikahtaa paikaltaan eikä ilmaista itseään.

"Oletko nyt täällä onnellinen", sanoi Iida.

"Älä puhu ääneen, joku voi kuulla."

"Huoneissa ei ole ketään, kaikki ovat rannalla. Näetkö, miten Anna on hermostunut? Hän ihan vihaa minua."

"Ei ole suotta,"

"Miksi et jätä häntä?"

"Valitseisin hänet vieläkin. Hän on minun mieleiseni. Onko sinulla siihen mitään sanomista?"

"Sitä sinä kysyt."

"Olen sanonut, tämä meidän välimme ei muuta asiaa. Sehän oli sovittu jo alussa."

"Jos Anna tietäisi."

"Ei sittenkään. Minä sopisin hänen kanssansa. Sanoinhan jo, hän on mieleiseni, hän on sopuisa."

"Niin että antaa pettää itseänsä."

"Hän ei saa tietää mitään. Ymmärrähän toki, ettei tällainen järjettömyys saa mitään merkitä."

"Nyt se on järjettömyyttä."

"On. En ikinä olisi aavistanut, että sen jälkeen, kun saisin sen, jota olin halunnut, tapaankin sinut. Sehän on järjetöntä. Vaan me eroamme ajoissa, nyt, kun vielä ei mitään ole tapahtunut."

"Eikö mitään ole tapahtunut? Voiko vielä enemmän tapahtua? Sinä rakastat minua ja minä rakastan sinua."

"Voi. Minä voisin sokeassa hulluudessani rikkoa Annalle antamani sanan. Ja se ei saa tapahtua. Minun välini Annan kanssa täytyy säilyä kirkkaana ja puhtaana."

"Sanoit rakastavasi vain minua."

"Avioliitto ja rakkaus ovat kaksi aivan eri asiaa, se sinun pitäisi tietää."

"Lennart rakas."

"Vaikene."

"Minä vien sinut sittenkin, niinhän —"

"Vaikene, hullu, joku kulkee ikkunan alatse. Sinä olet varomaton."

Anna läksi sieltä huoneeseensa ja lukitsi ovensa. Kun äiti tuli häntä kohta hakemaan, pyysi hän sanomaan vieraille, että hän oli sairas eikä voinut tulla enää sisään.

Tuskissaan ja häpeissään voihki hän ja valvoi sitten koko yön unta saamatta.

Hänestä tuntui niin katkeralta ja häpeälliseltä se alennus, johon hän oli joutunut oman heikkoutensa tähden. Likainen ja matala oli maailma. Ja kuitenkin tuntui kipeältä kieltäytyä siitä elämästä, joka siinä maailmassa ainoana hänelle tarjoutui.