III LUKU
JOPE ETSIMÄSSÄ LIISAA
Satoi vielä yhtä rankasti kuin äskenkin, kun Jope kiiruhti metsäpolkua Takasuolle päin. Kaikki taivaan ja maan voimat olivat liikkeellä. Jopesta tuntui, että turhaan hän kulkee, metsä pitää saaliinsa. Mutta hän ei voinut muutakaan tehdä. Yhtäkkiä oli Liisa tullut hänelle niin rakkaaksi. Hänen syytänsä se oli, että Peikko Liisan vei. Hän oli toivonut, ettei Liisaa olisi ollutkaan. Ei ainoakaan, ei salaisinkaan ajatus ole jälkiään jättämättä. Hyvä ajatus kirkastaa elämää, paha ajatus sotkee sitä. Jope oli nyt sotkeuksissa. Paha oli ollutkin se ajatus, sokea ihan, minkä lumoissa hän lienee ollutkaan.
"Ihminen, ihminen", hoki Jope hätääntyneenä, "näin sokea on. Ei rakasta lastansakaan, kaikki luoduthan sen tekevät."
Jope riensi Takasuolle päin, niin että jalat tuskin maahan koskivat. Häntä ei painostanut enää ruumiinsa, häntä kannatti kaipaus löytää lapsensa ja saada se pelastetuksi pahan käsistä. Kun hän tuli Peikkovuorelle, oli ilta jo käsissä. Sade oli lakannut. Puista vain tippua ropsahteli suuria, kirkkaita sadepisaroita.
Peikkovuoressa vatukon takana on luola, kuin holvi mikä, siitä kulkee
Peikko vuoren sisään ja sulkee jälkensä.
Jope hiipi hiljaa luolaan ja kuunteli. Vuoren sisästä kuului hiljaista itkua. Liisa siellä itki.
Jope koputti kiveen. Itku taukosi. Jope pyysi ja rukoili päästä sisään, mutta Peikko ei laskenut. Suuri kivi sulki aukon. Jope laskeutui maahan pitkällensä ja ajatteli, että ehkä Peikko heltyy. Vaikka hän siihen nälkään kuolisi, ei hän siitä liikahtanut. Kotiin hän ei palannut ilman Liisaa.
Kun hän siinä maassa kyyryssään ja vilusta väristen makaa, ilmestyy siihen outo mies, kontti selässä ja virsut jalassa.
"Kuule, mies", kysyy Jope, "tiedätkö, miten tuonne vuoreen pääsen?"
"Mitä sinulla olisi sinne asiata", kysyy Mies.
"Lapseni katosi. Peikko oli sen sinne vienyt."
"Et, hyvä Mies, sinä sitä sieltä pois saa."
"Siellä se äsken itki, lienee raukalla vilu ja nälkä."
"Ei sillä siellä nälkää ole eikä viluakaan, hyvä siellä on olla, mutta ei se näitä ilmoja enää näe."
"Etkö tiedä mitään keinoa, miten sen sieltä pois saisin?"
"En tiedä muuta kuin yhden neuvon."
"Sano, hyvä Mies", rukoili Jope.
"Sen, miten sen sieltä pois saisi, tietää vain Turja."
"Kuka on Turja?"
"Se Lapin tietäjä, jolla on kaikki tiedot hallussaan."
"Miten sen luokse osaisi?"
"Osaisin minä."
"Lähde, veikkonen, kanssani."
"Sinne on pitkä ja vaikea matka."
"Minä maksan sinulle mitä vain tahdot."
"Jos tämän vuoden heinät sinulta veisin?"
"Jos vaikka seuraavankin."
"No, nousepa, lähdetäänpäs sitten taipaleelle."