VI.
Fredrik Östring ja hänen sanankuulijansa oikeuden edessä.
Elokuun 2 p:nä 1838 päivätyssä kirjeessä ilmoitti Vaasan läänin kuvernööri Turun tuomiokapitulille saaneensa prokuraattorilta käskyn toimittaa kanteen nostamista Uuskaarlepyyn armovuodensaarnaajaa Fredrik Östringiä vastaan, joka oli syytettävä luvattomien hartauskokousten pitämisestä. Saatuaan asiasta tiedon, oli kuvernööri ensin käskenyt Uuskaarlepyyn pormestarin J. Häggströmin yksissä seurakunnan kirkkoherran J. N. Snellmanin kanssa tutkimaan, olivatko Östringin vaikutus pappina ja hänen toimeenpanemansa hartausseurat olleet vahingoksi seurakunnalle ja oliko hänen opetuksensa synnyttänyt väärää käsitystä uskonnollisissa asioissa, ja nämä olivat antaneet sen lausunnon, että syytetyn "oppi ja mielipiteet olivat haaveilevia, sanankuulijain järkeä ja terveyttä hävittäviä", jota paitsi ne "synnyttivät eripuraisuutta vanhempien ja lasten sekä isäntäväen ja palkollisten välillä". Saatuaan asiasta tiedon, määräsi tuomiokapituli Pietarsaaren kirkkoherran, lääninrovasti J. Höckertin jutun käsittelyä oikeudessa valvomaan. [Turun tuomiokapitulin arkisto.]
Asia oli ensikerran esillä Uuskaarlepyyn kihlakunnanoikeudessa marraskuun 30 p:nä 1838, ja tutkimista jatkettiin maaliskuun 12 sekä toukokuun 30-31 p:nä 1839. Syyttäjänä toimi nimismies M. K. Nordqvist. Paitsi Östringiä oli vastaamaan haastettu lähes 200 henkilöä Uuskaarlepyyn kaupungista ja Munsalasta, sekä säätyläisiä että talonpoikia, toisia seurojen toimeenpanemisesta, toisia noissa "kielletyissä kokouksissa" käymisestä. Jo rovasti Snellmanin Östringille tätä oikeusjuttua varten antama papintodistus oli omiaan asettamaan viimemainittua hyvinkin epäedulliseen valoon. Se kuului: "— — Östring — — on ahkerasti nauttinut pyhää ehtoollista sekä elänyt kristillisesti, mutta allekirjoittanut ei koskaan ole hyväksynyt hänen toimeenpanemiaan kokouksia sekä käskenyt häntä luopumaan pitämästä näitä kokouksia, joihin kaikkialta on kokoontunut nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, tunnetulta ja tuntemattomia, etenkin koska ne ovat kiellettyjä eivätkä vaikuta muuta, kuin eripuraisuutta ja häiriötä seurakunnassa". Östring koetti puolustaa menettelyään, muun ohessa huomauttaen että Snellman ainoastaan kerran oli kieltänyt häntä seuroja pitämästä ja silloinkin hyvin epämääräisesti. Varsinkin eräässä oikeudelle antamassaan pitkässä kirjallisessa lausunnossa puhui hän suoraa kieltä kirkollista virkavaltaa ja kuollutta kaavakristillisyyttä vastaan eikä suinkaan säästänyt esimiestäänkään, rovasti Snellmania. Mutta jota rohkeammin hän puhui ja kirjoitti, sitä varmemmaksi muodostui oikeuden vakuutus hänen syyllisyydestään.
Paitsi Östringiä ja tuomiokapitulin edustajaa esiintyi näissä käräjissä kaksi muuta pappia: Munsalan ennen mainittu kappalainen E. Wegelius ja Maalahden vanha kirkkoherra J. Wegelius. Edellisen olivat asianomaiset vetäneet oikeuteen siitä syystä, että Östring hänen pappilassaan kerran oli pitänyt hartauspuheen, jota noin 100 ihmistä oli tullut kuulemaan. E. Wegelius puhui sekä omasta että seuroissa käymisestä syytettyjen tyttäriensä puolesta. Miehen esiintyminen on sitä huomattavampi, kun hän ei itse kuulunut heränneisiin. Eräässä oikeudelle antamassaan kirjallisessa selityksessä tuosta hänen pappilassaan pidetystä hartauskokouksesta, jonka sallimisesta häntä syytettiin, huomauttaa hän vastoin vallitsevaa virkavaltaista katsantotapaa, miten naurettavaan ja halveksittavaan asemaan hän olisi joutunut, jos hän olisi koettanut hajoittaa pappilan kartanolle kokoontunutta kansanjoukkoa. Östringistä ja hänen toimistaan seurakunnan opettajana antaa hän samassa lausunnossa seuraavan kiittävän todistuksen: "Koska minun tietääkseni ei jumalallinen eikä maallinen laki kiellä ketään kirkossa tahi muualla kuuntelemasta papin puhetta hengellisestä aineesta, jollei ole todistettu, että hän julistaa kerettiläistä ja väärää oppia, niin olen sitä vähemmin voinut estää evankeliumin ravintoa haluavia lapsiani kuulemasta sitä hartauspuhetta, jonka maisteri Östring sanotussa tilaisuudessa piti suurelle kansanjoukolle. — Sitä vähemmin olen saattanut tuota kieltää, kun Östringin perusteelliset tiedot ja hänen etevät lahjansa esittämään evankeliumin totuutta sekä hänen kristillinen elämänsä ovat yleisesti tunnetut ja tunnustetut. Toivon päinvastoin, että lapseni joka päivä olisivat tilaisuudessa kuulemaan hänen opetustaan ja seurustelemaan hänen kanssaan".
Vielä jyrkempiä sanoja käytti herännäisyyden tunnettu ystävä J. Wegelius, joka esiintyi oikeudessa syytteen alaisen, E. Wegeliuksen pappilassa asuvan alaikäisen holhottinsa Maria Kristina Siniuksen puolesta. Hänkin esitti loppulausuntonsa kirjallisesti. Huomautettuaan, ettei 1726 vuoden konventikkeliplakaatia mitenkään voitaisi soveltaa papin johtamiin hartausseuroihin, joita pitämään hän väitti voimassa olevien asetusten selvin sanoin "velvoittavan jokaista seurakunnan opettajaa ja joita jokainen vilpitön kristitty pitää suuressa arvossa", lausuu hän lopuksi: "En voi muuta ymmärtää, kuin että kysymyksessä oleva syytös on pimeyden ruhtinaan keksimä sekä että se yhtä paljon loukkaa Jumalan kuin maallisen esivallan käskyjä ja määräyksiä".
Kesäkuun 1 p:nä 1839 julisti kihlakunnanoikeus päätöksensä. Ainoastaan mikäli asia koski muutamia syytettyjä, jotka eivät olleet saapuneet tutkittaviksi, jäi kysymys vielä riippuvaksi. Todistajia ei näissä käräjissä kuulusteltu. Siitäkin syystä supistui jutun käsittely kihlakunnanoikeudessa lyhemmäksi kuin Kalajoen samaan aikaan syytettyjen heränneitten tutkiminen sikäläisissä käräjissä. Sitäpaitsi on tässä vertailussa otettava huomioon, että viimemainittuihin käräjiin oli haastettu etäälläkin asuvia. Tunnustettava on myöskin, että nimismies Nordqvist esiintyi paljon taitavammin kuin maafiskaali Berg, joka hurjilla syytöksillään ja vaatimuksillaan paljon viivytti asian ratkaisua. — Östring tuomittiin vetämään sakkoja: luvattomien kokousten pitämisestä 96 rupl., sapatin rikkomisesta seitsemässä eri tilaisuudessa 33 rupl. 60 kop. sekä loukkaavasta kirjoitustavasta 9 rupl. 60 kp. eli yhteensä 139 rupl. 20 kop., johon summaan koko hänen silloinen vuosipalkkansa ei noussut. Myöskin J. Wegelius sai sakkoja "loukkaavasta kirjoitustavasta", kuitenkin puolta vähemmän kuin Östring. Seuroissa käymisestä sekä sapatin rikkomisesta sakotettiin sitäpaitsi 92 henkilöä, joista mainittakoot talollinen Matti Bro, apteekkarintytär Anna Sofia Svahn, Uuskaarlepyyn kappalaisen E. J. Fonseliuksen tyttäret Sofia, Augusta ja Katarina Fonselius, maafiskaalin vaimo Klara Sofia Herpman, kappalaisen tyttäret Sofia ja Maria Wegelius, fiskaalinvaimo Anna Katarina Forssén sekä ennen mainittu Maria Kristina Sinius. Ne, joiden kodeissa seuroja oli pidetty, eivät saaneet suurempaa rangaistusta kuin muut hartauskokouksissa käyneet, koska kaikkia näitä tilaisuuksia pidettiin Östringin toimeenpanemina. Yhteensä nousivat tuomitut sakot 1520 rupl. 60 kop. — Kappalainen E. Wegelius vapautettiin kaikesta edesvastauksesta, "koska ei ollut todistettu, että kokous hänen luonaan heinäkuun 7 p:nä 1837 pidettiin hänen suostumuksellaan eikä myöskään, että hän oli tilaisuudessa saapuvilla, jota paitsi kokous pidettiin talon ulkopuolella". [Turun tuomiokapitulin arkisto; "Tidsbilder ur Österbottniska folklifvet IV af A. S-g"; Senaatin päätös Östringin jutussa, jonka olen saanut Östringin sukulaisilta.]
Östring oli köyhä mies. Hänellä oli täysi syy pelätä etteivät yläoikeudet lieventäisi kihlakunnanoikeuden tuomiota. Yhä arveluttavammaksi kävi hänen asemansa. Kasvamistaan kasvoi hänen omassa seurakunnassaan herännäisyyden vastustajain viha, vaatien häntä ajattelemaan, että häntä vastaan ryhdyttäisiin uusiin toimenpiteisiin, jos hän jatkaisi työtään samalla tavalla, kuin hän oli aloittanut. Vaan ei tämä voinut hänen päätöstään muuttaa. Ei pelännyt hän ihmisiä eikä etsinyt maallisia etuja. Eikä puuttunut häneltä kehotuksiakaan. Samana päivänä kuin kihlakunnanoikeus julisti päätöksensä, kaikuivat Uuskaarlepyyssä entistä raikkaammin Siionin virsien säveleet. Oikeudesta palatessaan veisasivat kaupungin sakotetut naiset noita vihattuja virsiä, siten todistaen, etteivät hekään aikoneet luopua taistelusta. [Kert. Charlotte Achrén y.m.] Östring jatkoi työtään. Entistä kiivaammaksi yltyi vastustajain viha, he tuumivat uusia käräjiä ja saivat piankin semmoiset jälleen aikaan, vaan kasvamistaan kasvoi liike.