VII
Ma vannon kautta täht'yön valon,
Kautt' iltaruskon, päivänsalon:
Ei rikkaan Persian valtias
Eik' ykskään mailman kuningas
Suudellut silmää moisen jalon;
Ei suihkulähteet haaremin
Helteessä päivän yhtään kertaa
Sironneet kastehelmihin
Vartt', tälle joka vetäis vertaa;
Ei mainen käsi konsanaan
Otsalta armaan semmoisia
Oo silitellyt suortuvia;
Kun katos' Eeden päältä maan,
Siit' asti kaunotarta moista
Etelän päiv' ei nähnyt toista.
— — — — —
— — — — —