VIII
Tää immen viime karkelo…
Huomenna vartoo häntä jo,
Gudalin ainoata lasta,
Vapaata aina, riehakasta,
Naisorjan kurja kohtalo,
Kot' uusi alla vieraan katon
Ja heimo, hälle tuntematon.
Ja usein salaepäilys
Synkisti hänen silmiänsä;
Mut niin ol' ylvä viehätys,
Sulavuus suuri, hempeys
Jok' ainoalla liikkeellänsä,
Ett' oispa Daimon' nähnyt vain
Nyt hänet, ohi lentäessään,
Niin, veljesmuistot sydämessään,
Pois kääntynyt ois huo'ahtain.