XI.
Isä Siegfriedin kasvojen ilmeestä saattoi huomata, milloin hän oli iloinen, milloin ankarien mielenliikutusten järkyttämä. Niinpä hän nytkin vapisi, kun hän sattumalta tuli luoneeksi silmänsä Idaliaan.
Illallisen jälkeen lähetti rouva kaikki palvelijansa sekä Cupidonkin levolle, niin että hän jäi yksin Siegfriedin kanssa.
Idalia otti harppunsa ja lauloi taivaasta, paratiisista ja rakkaudesta.
Suuri seinäkello löi yksitoista. Siegfried nousi ylös ja sanoi:
"Hyvää yötä!"
"Menetkö jo?" kysyi Idalia ihmetellen.
"Kohta tulee aamu."
"Minä luulin, että sinä jo huomenna vastaisit minulle varmasti."
"Tänään on vasta ensimmäinen sunnuntai. Muistaakseni sovimme kahdesta sunnuntaista!"
Idalia rypisti silmäkulmiaan ja sanoi:
"Niinkö pitkän ajan sinä tarvitset neuvotellaksesi ylimaailmallisten olentojen kanssa?"
"Neuvottelen maanalaistenkin kanssa", vastasi Siegfried.
Idalian sielua värisytti jokin salainen ja käsittämätön aavistus.
"Tuo mies rakastaa toista!" välähti salamana hänen mielessään.
Hän pyysi sen tähden, että Siegfried ottaisi taasen Cupidon nukkumaan huoneeseensa.
Siegfriedin otsa synkistyi. Hän ei ensin puhunut mitään, näytti vain pettyneen toiveissaan. Mutta lopuksi hän virkkoi hieman vihaisesti: "Hyvä, otan hänet mukaani." Idalia juoksi makuuhuoneeseen ja herätti Cupidon. Tämä nousi hämmästyksissään seisaalleen ja rupesi itkien valittamaan: "Mikä nyt on? Tahdotko sinä taasen minut tappaa?"
"Eihän toki, kultaseni!"
"Mutta sinun kasvosi ovat taasen yhtä tylyt ja julmat kuin silloinkin, jolloin tahdoit pistää minut neulalla kuoliaaksi."
"Enhän minä koskaan ole aikonut sinua tappaa. Olet nähnyt vain pahaa unta. Mutta tule nyt, saat taasen nukkua isä Siegfriedin huoneessa. Kuule myöskin, kultapoikani, mitä minä nyt sinulle sanon! Sinä olet hyvä ja kohtelias nuori herra. Minä olen sinulle rakastava äiti, jos vain tottelet minua. Mutta jos teet toisin kuin minä käsken, rankaisen, kiusaan, kidutan ja ruoskitan sinua, ja puetan rääsyisiin vaatteisiin. Sinä olet viisas lapsi ja tiedät aivan hyvin, ettei isä Siegfried ole mikään munkki. En myöskään tiedä, onko hän meille todella hyvä vai paha. Mutta sen voit sinä ottaa selville, jos vain tahdot. Ota sen tähden mukaasi tämä hopeapilli ja kätke se yövaatteisiisi. Kun tulet Siegfriedin huoneeseen ja hän asettaa sinut vuoteeseen, teeskentele heti nukkuvasi, mutta todellisuudessa valvo ja katso, mitä hän tekee. Jos näet jotakin erikoista, niin paina se tarkasti mieleesi ja kerro sitten minulle. Mutta jos hän hiipii ulos huoneesta, puhalla heti hänen mentyään pilliin niin, että minä tiedän tulla sinne heti ja tutkia, mitä isä Siegfriedillä on mielessä, tahtooko hän meille hyvää vai pahaa? — Olethan, lapsoseni, ymmärtänyt täydellisesti tarkoitukseni ja teethän tahtoni mukaan?"
"Teen, äiti, kaikki, mitä sinä vain tahdot."
Sanottuaan tämän meni poika Siegfriedin huoneeseen.
Jonkin ajan kuluttua kuului pillin ääni.
Idalia juoksi heti munkin kammioon.
Cupido istui vuoteessa. Hänen lapselliset kasvonsa näyttivät hämmästyneiltä, pelokkailta ja vahingoniloisilta.
"Siegfried on mennyt."
"Minne hän meni?"
"Maan alle helvettiin."
"Kerro pian, mitä olet nähnyt!"
"Tein, niinkuin käskit. Olin olevinani kovin väsynyt ja nukahdin muka heti. Siegfried tutki tarkoin, nukuinko, ja saatuaan siitä varmuuden meni hän toiseen huoneeseen, riisui pois munkinkaapunsa ja pukeutui sitten noihin ritarinvaatteisiin, jotka sinä olet hänelle ommellut. Ritaripuvun ylle puki hän jälleen munkinkaavun. Sitten hän otti pöydältä salalyhdyn, sytytti sen ja meni käytävään. Nousin vuoteestani ja seurasin häntä salaa. Hän suuntasi askeleensa linnamme ympäri muurin vieressä olevaan pieneen, pyhälle Nepomukille pyhitettyyn kappeliin. Siellä tarttui hän Nepomuk-pyhimyksen kuvan päähän, ja voi kauheata — paiskasi kuvan maahan. Patsaan sijalle näytti aukeavan jonkinlainen musta kita, johon Siegfried katosi. Minä pelkäsin hirveästi ja juoksin takaisin tänne sekä kutsuin sinut."
Idalia muuttui kauhean näköiseksi, hänen kasvonsa mustenivat vihasta ja kädet puristuivat nyrkkiin.
"Miksi sinä niin suutuit, äiti?" kysyi Cupido peloissaan.
Mutta Idalia löi nyrkillä poikaa kasvoihin ja kiljaisi: "Ole tuhannesti kirottu sinä, joka sellaisia puhut!"
Sitten hän juoksi, huolimatta poikansa katkerasta itkusta, kuin riivattu makuuhuoneeseensa, heitti yllensä mustan viitan, otti salalyhdyn käteensä sekä syöksyi siten varustettuna Pyhän Nepomukin kappeliin. Pyhimyksen kuva oli taasen paikoillaan pystyssä, mutta voimakkaalla tempauksella heitti hän sen maahan sekä astui näin syntyneeseen aukkoon.
"Äitikin meni helvettiin", vaikeroi poika peloissaan makuuhuoneessa. Hän risti kätensä ja alkoi hartaasti rukoilla: "Äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meitä pahasta!"
* * * * *
Nepomukin patsaan jalustassa oli aukko. Siitä johti kuusi porrasta maan sisään. Seitsemäs astin oli vipujen varassa niin, että kun sen päälle astui, se kiepahti ympäri ja vaikutti samalla Nepomukin patsaaseen nostaen sen jälleen pystyyn ja sulkien siten aukon. Portaitten päästä alkoi sitten tuo käytävä, joka vei Waag-virran alitse Mitosclimin linnaan.
Idalia alkoi astella eteenpäin. Hiekan peittämällä lattialla näkyi selvästi verekset ihmisen jalan jäljet. Kreivitär seurasi niitä. Eräässä kulmauksessa huomasi hän valoa vain pari sataa askelta edellänsä. Se tuli avatusta salalyhdystä, jota kantoi mustaan kaapuun verhoutunut olento. Hän koetti lähestyä sitä muurien pimennossa. Mutta silloin edellä kulkeva olento pysähtyikin äkkiä. Hänen edessään oli vankka, tamminen ovi, joka kumminkin aukeni olkapäiden lujasti ponnistaessa. Vihdoin hän oli käytävän toisessa päässä. Padualaisen pyhimyksen kuva kääntyi taaskin sivulle, ja Mitosclimin paavilaiskappelin pieni kello soi heleästi.
Myöskin Idalia sivuutti tammioven. Sen toisella puolella laajeni tunneli suureksi nelikulmaiseksi saliksi. Se näytti olevan täynnä ihmisiä. Madacsányn rouva katseli niitä kauhistuneena. Ne olivat kuolleita, jotka olivat olleet siellä kai kauan aikaa. Muudan istui pöydän takana nojaten päätänsä käsiinsä ja avattu raamattu edessään. Ympärillä oli toisia, jotka näyttivät kuuntelevan hänen lukuansa.
Nämä olivat noita muinaisia hussilaisia, joista tuo salainen käsikirjoitus oli kertonut ja jotka olivat saaneet hautansa käytävän holveissa.
Idalia kiiruhti eteenpäin. Tultuaan käytävän suulle ja piilouduttuaan pyhän Antoniuksen taa hän näki selvästi, mitä kirkossa tapahtui, sillä eräälle hautakivelle lasketun avatun salalyhdyn valo valaisi sen kokonaan.
Näky, jonka Idalia kappelissa näki, kiukutti ja raivostutti häntä niin, että hän oli melkein kuolla.
Hän näki siellä komean ritarin, joka ei ollut kukaan muu kuin Teodor
Dalnaki, ja nuoren kauniin tytön, joka ei ollut kukaan muu kuin
Mitosclimin tytär, vaalea Magdaleena.
He syleilivät ja suutelivat toisiaan ja puhuivat helliä rakkauden sanoja. Mitä he sanoivat?
Ritari lausui: "Rakkaani, oletko valmis pakenemaan ensi sunnuntaina?"
"Mihin sitten?"
"Kauas pois täältä jonnekin, missä voimme mennä naimisiin pelkäämättä, että kukaan voi meitä enää erottaa!"
"Mutta sinähän olet pappi?"
"Olen ollut, mutta en ole enää. Nyt olen ritari ja vien sinut tulevana sunnuntaiyönä pois täältä, jos vain tahdot. Menemme Klausenburgiin ja käännymme siellä protestanttiseen uskoon. Sitten menemme sen opin mukaisesti avioliittoon. Suostuthan tähän, joka on mielestäni ainoa keino, sillä luostariin en minä enää voi mennä enkä myöskään tahdo antautua kiduttajattareni hirveän intohimon uhriksi."
"Suostun!" sanoi Magdaleena hiljaa ja painoi päänsä Teodorin rinnalle.
Mutta Idalia kiristeli hampaitaan kamalasti raivosta ja kostonhimosta. "Odottakaa!" mutisi hän. "On minullakin tässä vielä sanomista. Vai aiot sinä, mokoma valhepappi, pettää minut ja omaksi hyväksesi käyttää minun ehdottamaani keinoa. Vielä te tulette minua muistamaan!"
"Siis ensi sunnuntaiyönä tulen sinua täältä hakemaan!" toisti Teodor.
Magdaleena nyökäytti päätään myöntymykseksi.
Idalia kääntyi paluumatkalle, sillä aamun ensimmäiset sanansaattajat alkoivat jo näkyä taivaalla.
Teodorkin lähti pian, hyvästeltyään kumminkin sitä ennen hellästi Magdaleenaa, ja meni makuukammioonsa. Cupido ei ollut enää siellä, sillä Idalia oli vienyt heti tultuaan hänet pois.