X.
Uskonto vaikuttaa paljon naisen luonteen muodostumiseen. Katolisuus luo tunne-, protestanttisuus järkivaltaisia luonteita; naisellisuus on katolista, nais-asiallisuus protestanttista. Amerikatar, järkivaltaisena, kerskuu aistillista tunneturtuuttaan; ranskatar taas erikoisen tunnevaltaisena on tunneherkkyydestään turhakin, jopa liioitteluun saakka: ellei hänellä ole temperamenttia, hän tekee sen itselleen kuvittelemalla. Rakkaudessa on hänen ylpeytensä ja hän riemuitsee voidessaan antaa onnea; amerikatar taas tahtoo saada. Edelliselle on mies päämaali, jälkimäiselle välikappale. Tämä tuntemistapa tekee heidät niin erilaisiksi kuin kaksi samanlajista luomusta saattaa olla. Ne kaksi viikkoa, jotka seurasivat kreivi Sant'Annan esittelyä, olivat Helenalle kuin ihana unelma, täynnä viehättäviä retkiä vuorilla ja metsissä, sinisillä järvillä, suloisia levähdyksiä, hilpeitä juttelulta, viattomia, mutta omituisen kiehtovia kohtaelmia komean, jalorotuisen miehen kanssa, jolla oli lämmin ja uudenkaikuinen ääni. Tätä unelmaa elvytti huumaava ilma, jonka synnyttävät kaiho, ihailu, lemmenlämmin myötätunto, nuo näkymättömät aineet, jotka kietovat naisen lämpöön ja valoon, jotka niin sanoakseni »samppanjoivat» ilman, jota hän hengittää… Mutta rouva Ronald ei siitä juopunut.
Lelo huomasi pian todeksi, mitä hänen ystävänsä Verga oli sanonut, mutta ei siitä masentunut: rakkaudessa viehättää vastustelu italialaista. Nuoren naisen ilmeinen keimailu häntä kuitenkin hämmensi. Helena näytti lapsellisesti nauttivan siitä, että hän miellytti ihailijaansa, jopa varsin koetti miellyttää: hän halusi vain ihailua ja yhä vain ihailua. Hellyyden sanat, joita Lelo puheluunsa sovitti, herättivät vain hilpeyttä, todella leikkisää hilpeyttä. Ensimäistä kertaa tunsi kreivi olevansa ehdottoman naissiveyden edessä.
Todellakaan ei tämä viehättävä tuttavuus ollut herättänyt rouva Ronaldissa ajatustakaan, joka olisi voinut häiritä hänen omaatuntoansa. Nuori roomalainen herätti hänen mielenkiintoansa »eksoottina», ulkolaisena, joka oli toisenmoinen kuin hänen ennen tuntemansa miehet. Hänen mielialansa vaihtelut, hänen tavaton herkkyytensä, alakuloisuuden ja laiskuuden puuskat hämmästyttivät ja huvittivat Helenaa. Lisäksi kuului kreivi-nimi hänen korvaansa kauniilta, se loi kantajaansa jotakin erikoista hohdetta. Olipa vähällä, ettei Helena pitänyt häntä jostakin jalommasta aineesta tehtynä oliona.
Kuten Dora oli olettanut, loukkaantui herra Ronald nähdessään, että hänen puolisonsa aikoi rikkoa sanansa. Borgiain myrkyn keksimismahdollisuus jätti hänet aivan kylmäksi. Hän vastasi Helenalle, ettei hän missään tapauksessa saattanut viettää talvea Roomassa. Hän toivoi, ettei Helena anna Vergain vietellä itseään, ja oletti, että hän palaa lokakuussa, niinkuin oli luvannut. Ehkä tietämättään käytti herra Ronald ankaraa, käskevää sävyä. Helena ei ollut siihen tottunut. Lisäksi oli tämä ensimäinen kerta, jolloin rouva kohtasi vastassaan kiellon. Suuttumuksen tai jonkun vielä hämärän tunteen vallassa kirjoitti hän tuollaisen pahantuulen yllyttämän kirjeen, joita jälkeenpäin pahoittelee ja mielellään peruuttaisi, ja joista on odottamattomia seurauksia: — hän oli päättänyt käyttää hyväkseen tilaisuutta, joka tarjoutui miellyttävään oleskeluun Roomassa; jos Henrik rakasti häntä enemmän kuin laboratoriotansa, mitä hän aina oli epäillyt, tulisi hän häntä tapaamaan; ellei, niin eihän ollut väliä, vaikka hän, Helena, hiukan pitensikin Euroopassa oloansa.
Kun rouva Ronald ilmoitti päätöksensä veljelleen ja tädilleen, kauhistuivat nämä ja moittivat häntä ankarasti. Charley Beauchamp, joka oli pelkkää hyväntahtoisuutta, oli ensi hetkestä tuntenut syvää vastenmielisyyttä kreivi Sant' Annaa kohtaan. Hän huomasi heti, että uusi tulokas kosieli hänen sisartansa. Hän oli aina nähnyt sisarensa ihailijain ympäröimänä, mutta syystä tai toisesta olivat nuoren roomalaisen huomaavaisuudet hänelle vastenmielisiä ja hänestä tuntuivat ne ikäänkuin persoonalliselta loukkaukselta.
— Ole varuillasi, sanoi hän eräänä päivänä Helenalle, tuo kreivi ei herätä minussa luottamusta. Muukalaiset luulevat, että kaikki on luvallista mielistelevän naisen suhteen, — ja sinä olet sitä hirvittävässä määrässä.
— Älä pelkää, kukaan ei milloinkaan tule laiminlyömään kunnioitusta minua kohtaan! vastasi rouva Ronald varmana, kuten aina.
— Toivottavasti; mutta silti olisi viisasta olla yllyttämättä. Sinä et aavista kuinka suuressa määrässä toisenlaisia italialaiset ovat kuin amerikkalaiset. Minä en olisi milloinkaan sitä tiennyt, ellen olisi oppinut niin hyvin tuntemaan markiisi Vergaa. Olkaa varuillanne, minä toistan sen.
Muutamia päiviä myöhemmin sai Charley sähkösanoman, joka kutsui hänet kiireesti takaisin New Yorkiin. Usein ennenkin oli hänen matkansa näin keskeytynyt, mutta milloinkaan ennen ei se ollut tuntunut hänestä näin kiusalliselta.
— Minusta on sangen ikävä jättää sinut, sanoi hän sisarelleen. Jos yksin omat etuni olisivat kysymyksessä, en lähtisi. Lupaa minulle, mieleni rauhoittamiseksi, että palaat lokakuussa!
— Minä en lupaa mitään! vastasi rouva Ronald kuivalla äänellä.
— Olisi sydämetöntä tuottaa Henrikille pettymystä. Sitäpaitsi antaisit
Doralle huonon esimerkin… Jos sinä menet Roomaan, tulee hän mukaan:
Jack suuttuu, ja seurauksena kukaties on kihlauksen purkaminen.
— Dody on kyllin suuri tietääkseen itse, mitä hänen tulee tehdä. Minä en ole vastuussa hänen teoistaan.
Herra Beauchamp ei halunnut väitellä enää, hän tiesi, että oli vaarallista ajaa Helena lausumaan tahtonsa, sillä sitten ei hän siitä enää peräytyisi.
Ennen lähtöänsä pyysi hän kuitenkin Sofia-tätiä tekemään voitavansa, jotta Helena luopuisi Rooman-matkastaan. Tekipä hänen mielensä ilmoittaa pelkonsa kreivin suhteen, tai ainakin herättää tädin epäluuloa; mutta veljellinen vilpittömyydentunne ehkäisi sen.
Kun veli hyvästeli asemalla sisartaan, oli hänen sydämensä sangen huolestunut.
— Näkemiin — kuuden viikon kuluttua! huusi hän Helenalle vaunun ovesta.
Helena kääntyi pois, eikä vastannut.