III.
Kesä meni menojaan, se oli surullinen, kuuma ja hiljanen. Gaud tähysteli ensimäisiä keltaisia lehtiä, ensimäisiä syksykukkia, milloin pääskyset alkoivat parveutua.
Hän kirjoitti Yannille useat kerrat Reykjavikin postia ja luovijaa myöten, mutta ei koskaan tiedä varmaan, tulevatko ne perille.
Heinäkuun lopulla hän sai Yannilta kirjeen. Hän kertoi, että hän oli terveenä sen kuun 10:nä, että kalastus tuntui luonnistuvan hyvästi, ja että hänellä jo oli 1500 kalaa osallaan. Alusta loppuun kirje oli kirjoitettu samaan lapselliseen tapaan, saman yleisen mallin mukaan, kun kaikki islantilaiset kirjoittavat kirjeitä omaisilleen. Yannin tapaiset ihmiset eivät ollenkaan osaa kirjoittaa niistä tuhansista seikoista, joita he ajattelevat, mitä he tuntevat tai uneksivat. Mutta Gaud, joka oli sivistyneempi kun hän, osasi lukea rivien välistä sitä syvää hellyyttä, jota hän ei ollut osannut sanoilla ilmaista. Monet kerrat neljän sivun alalla hän kutsui Gaudia vaimokseen, sen nimityksen toistaminen näytti huvittavan häntä. Osoitetta jo: Rouva Marguerite Gaosille, Moanien talossa, Ploubazlanekissa, Gaud ilokseen luki monet kerrat. Gaudia oli vielä niin vähän aikaa kutsuttu rouva Marguerite Gaosiksi!