XIV.
Saveria viipyi kauvan poissa ja Orson kärsimättömyys oli jo ehtinyt ylimmillensä, kun hän vihdoinkin palasi kirjeen ja pikku Chilinan kanssa, joka juuri oli herätetty ensi unestansa ja vielä hieroi silmiänsä.
— Lapsi kulta, mikä sinut tänne saattoi näin myöhällä? kysyi Orso.
— Neiti oli kutsunut minua, vastasi Chilina.
— Mitä pirua hän tuolla poloisella tekee? mietti Orso; mutta hän kiirehti avaamaan miss Lyydian kirjeen ja ryhtyi lukemaan. Sillä välin meni Chilina yläkertaan Colomban puheille.
"Isäni on ollut hieman kipeä, kirjoitti miss Nevil, ja muutenkin on hän niin laiska kirjoittamaan, että minun täytyy toimittaa hänelle kirjurin virkaa. Häneltä kastui näet jalat meren rannikolla sinä samana päivänä, jolloin hän olisi voinut ihailla maisema-näköalaa kanssamme; eikä tässä teidän viehättävässä saaressanne tarvita muuta, niin on vilutauti jo ovella. Minä olen täältä asti jo näkevinäni teidän hahmonne tätä lukiessanne; te tavoittelette epäilemättä tikarianne, mutta toivottavasti ei teillä ole sitä enää. No niin, isäni on siis sairastanut hieman vilutautia ja kuumetta, minua taas on ahdistanut pelko sen johdosta. Prefekti, joka yhäti mielestäni on sangen rakastettava mies, toi luoksemme miellyttävän lääkärin, joka parissa päivässä pelasti meidät pulasta. Kohtaus ei uudistunut ja isäni tahtoisi jo jälleen lähteä metsästämään, mutta sen huvin olen minä häneltä vielä kieltänyt. —
Millaiselta näytti teidän vuoristolinnanne kotiin palattuanne? Oliko pohjoinen torni vielä paikoillansa?… Näkyykö kummituksia? Kyselen teiltä näitä asioita sen vuoksi, että isäni muistaa teidän ta'anneen hänelle runsaan saaliin daama-eläimiä, metsäsikoja ja muhveleja … vai kuinka tuon ihmeellisen elävän nimi kuului?… Noustuamme Bastiassa laivaan on tarkoituksemme saapua Pietraneraan ja pyytää vierasvaraisuuttanne; toivon, ett'ei della Rebbian linna, jonka kerroitte olevan niin perin vanhan ja ränsistyneen, kuitenkaan yllemme suistu.
Vaikka prefekti onkin niin miellyttävä mies, ett'ei meiltä hänen seurassansa koskaan puutu puheenainetta, by the by,[25] luulen sentään panneeni hänen päänsä pyörälle. Puhelimme kerran teidän jalosukuisuudestannekin: Bastian lakimiehet olivat lähettäneet hänelle muutamia tietoja eräästä telkimien ta'a suljetusta veitikasta, jonka tunnustukset ovat sellaiset, että ne kai karkoittavat tähänastiset epäilyksenne; teidän vihamielisyytenne (naapurianne kohtaan), joka toisinaan on saanut minut levottomaksi, lakannee näistä tiedon saatuanne. Ette voi kuvailla, kuinka tämä minua ilahduttaa!
Kun te lähditte täältä kauniin runolaulajattaren kanssa, pyssy kädessä ja synkkänä katsannolta, näytitte te minusta tavallista enemmän … jopa liiankin … korsikalaiselta. Basta! Olen kirjoittanut teille jo näistä asioista niin laajaperäisesti vain sen vuoksi, että minulla on täällä ikävä.
Sen pahempi, on prefekti jo lähdössä. Me lähetämme teille sanan, kun rupeamme hommautumaan täältä vuoristoanne kohti ja erityisesti kirjoitan minä neiti Colomballe pyytääkseni häneltä yhden bruccion, ma solenne. Sillä välin voitte sanoa hänelle puolestani tuhansia helliä terveisiä. Hänen antamaansa tikaria käytän minä usein aukileikatessani romaanin lehtiä, jonka onneksi otin mukaani; mutta tuo hirmuinen teräsase pitää tätä arvottomana käyttönä ja viiltelee kirjaraukkani säälimättömällä tavalla.
Hyvästi nyt, hra luutnantti; isäni lähettää teille his best love. Ottakaa varteen prefektin puheet, sillä hän on neuvokas järkimies ja tekee tuon mutkan Pietraneraan luullakseni ainoastaan teidän vuoksenne. Muuten matkustaa hän Corteen laskemaan erään julkisen rakennuksen peruskiveä. Kuvittelen tuon juhlallisuuden suuremmoiseksi ja valitan suuresti, ett'en voi olla siellä mukana. Herrasmies koruompeluksilla varustetussa virkapuvussa, silkkisukissa ja valkea nauha yllänsä käsittelee muurarin lastaa … ja pitää puheen, jonka jälkeen juhlallisuus päättyy tuhanten huutaessa: eläköön kuningas!
Olettepas te ollut aika tuhma-Jussi, saadessanne minut kirjoittamaan neljä kokonaista sivua. Mutta minun on täällä ikävä, pyydän vielä kerran huomauttaa teille, ja sen vuoksi näen mielelläni, että tekin vastaatte minulle laajaperäisessä kirjeessä.
Muuten on minusta hieman omituista, ett'ette ole vieläkään ilmoittanut minulle onnellista saapumistanne linnaanne Pietranerassa.
Lyydia.
J. K. Pyydän teitä vielä kerran kuuntelemaan prefektin sanoja ja tekemään niinkuin hän sanoo. Me olemme täällä yhdessä miettineet, miten teidän tässä on meneteltävä … ja minua se erityisesti ilahduttaisi."
Orso luki kirjeen kolmeen, neljään kertaan säestäen mielessänsä jokaisen luennan lukemattomilla selityksillä; sitten kirjoitti hän pitkän vastauksen ja käski Saverian toimittamaan sen eräälle kyläläiselle, joka vielä samana yönä lähti Ajaccioon. Sisarensa kanssa ei hän enää aikonut antautua minkäänlaisiin keskusteluihin Barricinien todellisista tahi valheellisista ilkitöistä, sillä miss Lyydian kirje oli saattanut hänet näkemään kaiken ruusuisessa valaistuksessa. Epäilyksiä ei hänellä enää ollut eikä myöskään vihamielisyyden tunteita.
Jonkun aikaa odotteli hän, että Colomba tulisi alas yläkerrasta, mutta kun tätä ei näkynyt tulevaksi, meni hän levolle keveämmällä sydämellä kuin mitä hänellä oli pitkään aikaan ollut.
Kun Colomba oli toimittanut Chilinan matkaan annettuansa hänelle salaiset määräykset, vietti hän suurimman osan yöstä lukemalla isänsä vanhoja papereja. Hiukan ennen päivän koittoa viskattiin muutamia pikkukiviä ikkunaan, jonka merkin kuultuansa hän juoksi alas puutarhaan, avasi erään salaportin ja saattoi taloon kaksi sangen epäilyttävän näköistä miestä. Hänen ensimäinen huolensa oli saattaa heidät keittiöön ja toimittaa heille siellä ruokaa.
Mitä miehiä nämä olivat, sen saamme pian tietää.