SEITSEMÄSSEITSEMÄTTÄ LUKU.
Gora oivalsi, että hänen suhteessaan Sutšaritaan oli ollut jokin määrä itsepetosta, ja päätti olla varovaisempi. Hänestä tuntui, että totunnaisen tien noudattamisessa sattunut laiminlyönti oli johtunut siitä voimakkaasta lumoutumisesta, joka oli saanut hänet unohtamaan velvollisuutensa yhteiskuntaa kohtaan.
Aamuhartautensa päätettyään Gora lähti huoneeseensa ja tapasi siellä odottamassa Pareš Babun. Hänet nähdessään Goraa yht'äkkiä värähdytti, sillä hän tunsi pakostakin, että hänen suhteensa Pareš Babuun oli erittäin läheinen.
Goran tervehdittyä Pareš Babu virkkoi: »Te olette varmaan kuullut
Binoin suunnitellusta avioliitosta.»
»Olen», myönsi Gora.
»Hän ei ole valmis menemään naimisiin brahmorituaalia noudattaen», lisäsi Pareš Babu.
»Siinä tapauksessa avioliitto olisi jätettävä sikseen», huomautti Gora.
»Meidän ei tarvitse kiistellä siitä seikasta», nauroi Pareš Babu. »Kukaan seurakuntamme jäsen ei tule olemaan vihkimistilaisuudessa läsnä, ja minä olen kuullut, ettei Binoin sukulaisistakaan kukaan saavu. Tyttäreni taholta tulen ainoastaan minä, ja Binoin puolelta otaksun tulevan vain teidän, ja niinpä olenkin tullut kanssanne neuvottelemaan.»
»Minun kanssani ei auta siitä neuvotella!» huudahti Gora päätään pudistaen. »Minä en halua olla sen asian kanssa minkäänlaisissa tekemisissä.»
»Ettekö tosiaankaan?» kysyi Pareš Babu silmäillen Goraa ihmeissään.
Pareš Babun hämmästyksen havaitessaan Gora oli hetkisen häpeissään, mutta juuri siitä syystä, että oli häpeissään, hän huudahti sitäkin pontevammin: »Kuinka voisinkaan olla sen asian kanssa minkäänlaisissa tekemisissä?»
»Minä tiedän, että olette hänen ystävänsä», huomautti Pareš Babu, »ja sellaisina aikoina tarvitaan ystävää kipeimmin, eikö totta?»
»Totta kyllä, että olen hänen ystävänsä», vastasi Gora, »mutta se ei suinkaan ole ainoa siteeni maailmassa eikä tärkeinkään!»
»Kuulkaahan, Gora», kysyi Pareš Babu, »onko teidän mielestänne Binoin menettelyssä ilmennyt jotakin väärää tai uskonnonvastaista?»
»Uskonnolla on siinä suhteessa kaksi eri puolta», vastasi Gora. »Toinen on iäinen, toinen maailmallinen. Kun uskonto ilmenee yhteiskunnan lakeina, niin sitä ei voi laiminlyödä tuottamatta tuhoa yhteiskunnalle.»
»On olemassa lukemattomia lakeja», virkkoi Pareš Babu, »mutta onko varmasti otaksuttava, että jokainen niistä on uskonnon ilmauksena?»
Pareš Babu kosketti sanoillaan sellaista kohtaa, että Goran mieli siitä joutui kuohuntatilaan, ja sen tilan nojalla hän pääsi määrättyyn ratkaisuun. Hän ei enää ollenkaan epäröinyt puhua aivan avoimesti siitä, mitä hänellä oli sydämellään. Hänen puheensa pääasiallisena sisältönä oli, että ellemme täydellisesti alistu tottelemaan yhteiskuntaa noudattamalla sellaisia pidättäviä lakeja, niin asetamme esteitä sen syvimmän tarkoituksen tielle, jota varten yhteiskunta on olemassa; se tarkoitus näet on salattu, ja kuka hyvänsä ei kykene sitä selvästi näkemään. Niinmuodoin täytyy olla meidän omasta harkinnastamme riippumaton voima, jonka nojalla voimme ilmaista yhteiskuntaan kohdistuvaa kunnioitustamme.
Pareš Babu kuunteli tarkkaavasti Goran esitystä loppuun asti, ja kun Gora sitten vaikeni, hieman omaa uskaliaisuuttaan häveten, Pareš Babu virkkoi: »Minä yhdyn pääasiallisesti teidän mielipiteisiinne. On kyllä totta, että Jumalalla on jokaisessa eri yhteiskunnassa erikoinen tehtävä suoritettavana ja ettei tuo tehtävä ole kaikille ilmiselvä. Mutta ihmisen tehtävänä on pyrkiä sitä selvästi käsittämään eikä suinkaan pitää elämänsä tärkeimpänä tarkoituksena totella sääntöjä, ikäänkuin hän olisi yhtä tajuton kuin puun oksa.»
»Minun käsitykseni on se», selitti Gora, »että jos aluksi tottelemme yhteiskuntaa joka suhteessa, niin sen todellista tarkoitusta koskeva tietoisuutemme meille selviää! Jos taas vain kiistelemme siitä, niin emme ainoastaan ole sille esteeksi, vaan käsitämme sen sitäpaitsi väärin.»
»Totuus on todennettavissa ainoastaan vastustuksen ja esteiden nojalla», huomautti Pareš Babu, »totuuden todentamista ei suinkaan ole suorittanut kerta kaikkiaan jokin oppineiden henkilöiden ryhmä jonakin menneenä aikana; totuus on löydettävä yhä uudelleen niiden iskujen ja sen vastustuksen nojalla, jota se kohtaa kunkin ajan kansojen taholta. Mutta olipa miten tahansa, minä en tahdo ryhtyä kiistelemään näistä asioista. Minä kunnioitan yksilön vapautta, sillä yksilön vapauden antamien iskujen nojalla me voimme saada varmasti selville, mikä on ikuista totuutta, mikä ohimenevää luulottelua. Yhteiskunnan menestys riippuu siitä, että tuon tiedämme tai ainakin pyrimme sen tietämään.»
Pareš Babun päätettyä lausumansa he molemmat nousivat, ja Pareš Babu jatkoi: »Olin ajatellut, että minun pitäisi pysytellä hieman loitolla vihkimistilaisuudesta Brahma Samadžin vuoksi ja että te Binoin ystävänä saattaisitte asian tyydyttävään päätökseen. Sellaisissa tapauksissa ystävä on edullisemmassa asemassa kuin sukulainen, koska häneen ei kohdistu yhteisön taholta tuleva vastustus, mutta koska tekin pidätte velvollisuutenanne jättää Binoin oman onnensa nojaan, niin minun täytyy ottaa kantaakseni koko vastuu. Minun on järjestettävä koko asia yksin.»
Kuullessaan sanan »yksin» Gora ei tietänyt, kuinka yksin Pareš Babu todellisuudessa oli. Bordašundari oli vastustavalla kannalla, hänen omat tyttärensä eivät olleet tyytyväiset, ja Harimohinin moitetta peläten hän ei ollut käynyt edes Sutšaritan luona neuvottelemassa asiasta. Kaikki Brahma Samadžin jäsenet olivat hänelle vihoissaan, ja Binoin setä oli hänelle kirjoittanut kaksi kirjettä syyttäen häntä mitä karkeimmin sanoin nuoren pojan varkaaksi ja vilpilliseksi ja kehnoksi neuvonantajaksi.
Poistuessaan Pareš Babu kohtasi ovella Abinašin ja pari kolme muuta Goran puolueen jäsentä. Nähdessään Pareš Babun nuoret miehet alkoivat laskea leikkiä ja nauraa hänelle, mutta Gora kääntyi närkästyneenä heidän puoleensa ja huudahti: »Ellette kykene kunnioittamaan henkilöä, joka kunnioitusta ansaitsee, voisitte ainakin pidättyä halpamaisesti häntä ivailemasta.»
Gora huomasi kohta joutuneensa puolueasioittensa tavanomaisiin kanaviin. Mutta kuinka inhoittavilta ne nyt hänestä tuntuivatkaan! Kaikki näytti ylen mehuttomalta, merkityksettömältä. Mahdotonta oli nimittää »työksi» niin elotonta asiaa. Pelkkä sellainen luennoiminen ja kirjoitteleminen ja puolueen muodostaminen ei ollut todellista työtä, vaan tuntui pikemmin tekevän työskentelemisen mahdottomuuden sitäkin ilmeisemmäksi. Gora ei ollut tätä oivaltanut milloinkaan ennen niin selvästi kuin nyt. Kaikki tuo ei enää vetänyt häntä ollenkaan puoleensa, hän tarvitsi ehdottoman totuuden uomaa, jossa hänen elämänsä, vasta hankittua voimaansa värähdellen, voisi esteettömästi virrata.
Sillävälin jatkuivat Goran katumusmenojen järjestämistä koskevat valmistelut, ja ne herättivät Gorassa jonkin verran innostusta. Tämän seremonian tarkoituksena oli puhdistaa hänet vankilaelämän saastutuksesta ja tehdä hänet muutenkin jälleen joka suhteessa puhtaaksi, jotta hän voisi käytellä ikäänkuin uutta ruumista siinä työssä, johon tahtoi käydä käsiksi tämän toisen syntymänsä jälkeen. Asianomainen lupa oli hankittu ja päivä oli määrätty — oli varauduttu kutsumaan erinäisiä tunnettuja idän ja lännen oppineita, Goran puolueeseen kuuluvat varakkaammat jäsenet olivat keränneet rahoja kulunkeja varten, ja kaikki olivat sitä mieltä, että vihdoinkin oli tapahtuva suuri työ heidän maassaan. Abinaš neuvotteli salaa oman piirinsä jäsenten kanssa siitä, oliko mahdollista saada oppineet myöntämään Goralle nimi »Hindulaisen uskonnon valo», jos uhrattiin heille kaikki tavanomaiset kukkaset, sandelitahtaat, riisijyvät ja pyhät yrtit. Sanskritlauselmia piti painottaman kultakirjaimin pergamenttiin, johon kaikkien bramaanioppineiden oli määrä kirjoittaa nimensä ja joka oli ojennettava Goralle sandelipuiseen lippaaseen suljettuna. Senjälkeen oli vanhin ja kunnianarvoisin ja oppinein henkilö antava hänelle hienon painoksen Max Müllerin Rig-Veda-julkaisua, mitä upeimpiin nahkakansiin sidottuna, itsensä Intian siunausten merkiksi. Siten tulisi kauniilla tavalla ilmaistuksi kunnioitus Goralle, joka oli hindulaisuuden nykyisenä rappeutumiskautena tehnyt erittäin paljon veda-uskonnon ikivanhojen muotojen säilyttämiseksi.
Siten keskusteltiin joka päivä Goran puolueen jäsenten keskuudessa siitä, miten suunniteltu seremonia voitaisiin muodostaa mahdollisimman tuottoisaksi ja mieluisaksi kaikille asianosaisille.