SEITSEMÄSVIIDETTÄ LUKU
Tshandra Mohanin kertoma antoi Akshaille paljon miettimisen aihetta.
"Mitä siinä piilleekään?" kysyi hän itseltänsä. "Ramesh siis on toiminut Ghazipurissa. Hyvin hän osasi jälkensä peittää! Mikä lieneekään saanut hänet luopumaan toimestaan siellä, ja kuinka hän julkesikaan näyttäytyä jälleen tällä kadulla? Ennemmin tai myöhemmin hän varmaan saa selville, että Annada Babu ja Hemnalini ovat Benaresissa, ja silloin hän matkustaa sinne päätä pahkaa."
Akshai päätti käydä sillävälin Ghazipurissa ja toimittaa siellä kaikki mahdolliset tiedustelut; sieltä hän ajatteli edetä Benaresiin keskustelemaan Annada Babun kanssa.
Niin tapahtui, että pian senjälkeen, eräänä joulukuun ehtoopäivänä, nähtiin Akshain astuvan junasta Ghazipurissa, matkalaukku kädessään.
Hän aloitti tutkimuksensa kääntymällä torin varrella kauppiaitten puoleen tiedustellen, voivatko he sanoa, missä eräs Ramesh-niminen bengalilainen asianajaja asui. Laajat kyselyt saivat hänet kuitenkin vain vakuutetuksi siitä, etteivät paikkakunnan kauppiaat tunteneet sellaista asianajajaa.
Sitten hän lähti tiedustelemaan asiaa oikeustalosta, joka oli vast'ikään siksi päiväksi suljettu. Eräs turbaanipäinen bengalilainen asianajaja oli parhaillaan astumassa vaunuihinsa, kun Akshai kävi häntä puhuttelemaan: "Anteeksi, hyvä herra. Minä etsin erästä Ramesh Tshandra Tshaudhuria, bengalilaista asianajajaa, joka on hiljattain asettunut tänne; satutteko tietämään, missä hän asuu?" Hän sai tietää, että Ramesh oli jonkin aikaa asunut setä Tshakrabarttin luona, mutta asianajaja ei tietänyt, oliko hän vielä siellä; Rameshin vaimo oli kadoksissa, ja hänen otaksuttiin hukuttautuneen.
Akshai suuntasi nyt kulkunsa sedän taloon.
"Arvaan varsin hyvin Rameshin pelin", mietti hän siinä astellessaan. "Hänen vaimonsa on kuollut, ja hän aikoo nyt vakuuttaa Hemnalinille, ettei ole ollutkaan naimisissa. Nykyisessä mielentilassaan Hemnalini uskoo kaikki, mitä Ramesh hänelle sanoo. Sellaiset ylikelvot ihmiset osoittautuvat kerrassaan vaarallisiksi veikoiksi, kun heidän salaisuutensa selviää!" Akshai onnitteli itseänsä, ettei ollut niinkuin yksi heistä.
Akshain tiedustellessa Rameshia ja Kamilaa setä ei kyennyt hillitsemään liikutustansa: kyynelet valuivat hänen silmistänsä.
"Koska olette ollut Ramesh Babun erikoinen ystävä", virkkoi hän, "niin epäilemättä olette hyvin tuntenut rakkaan Kamilan! Ette niinmuodoin hämmästyne, kun kuulette, että pidin häntä omana tyttärenäni oltuamme tuttavina vain päivän tai pari. Kuinka olisinkaan voinut aavistaa, että tuo rakas tyttö aivan pian tuottaisi sanomattoman surun henkilölle, jonka suosion hän oli heti voittanut?"
"Koko asia tuntuu minusta arvoitukselliselta", vastasi Akshai teeskennellyn myötätuntoisesti. "On ilmeistä, ettei Ramesh ole kohdellut häntä hyvin."
"Ramesh on ystävänne, ja ette saa pahastua sanoistani, mutta toden tunnustaakseni en ole voinut häntä ollenkaan ymmärtää. Hänen kanssaan juttelee varsin mielellään, mutta mahdoton on tietää, mitä hänen mielessään liikkuu. Hänen täytyy olla epänormaali; muuten on käsittämätöntä, kuinka hän voi laiminlyödä sellaista viehättävää pikku vaimoa kuin Kamila, joka oli niin uskollinen, ettei virkkanut miehestänsä pahaa sanaa, vaikka kohteli tytärtäni sisarenansa. Toisinaan tyttäreni kyllä huomasi Kamilan hautovan jotakin mielessänsä, mutta tässä suhteessa hän ei saanut tyttöä lausumaan sanaakaan. Sydäntäni särkee, kuten hyvin voitte arvata, kun ajattelen, mitä hänenlaisensa tytön on täytynyt kärsiä, ennenkuin päätti heittäytyä veteen. Kamalin seikka on se, että minä satuin olemaan juuri silloin Allahabadissa. Jos olisin ollut täällä, ei hän varmaankaan olisi hennonut minua jättää." Seuraavana aamuna setä vei Akshain Rameshin asunnolle, ja he etsivät yhdessä paikan, mihin Kamila oli kadonnut.
Akshai ei virkkanut mitään. Vasta Tshakrabarttin taloon tultua hän huomautti: "Tiedättekö, minä en ole varma siitä, että Kamila on todella tehnyt itsemurhan hukuttautumalla Gangesiin."
Setä: "Mitä sitten arvelettekaan?"
Akshai: "Minä taivun uskomaan, että hän on karannut kotoa. Meidän pitäisi panna toimeen perinpohjaiset tutkimukset."
Setä hypähti kiihtyneenä seisaalleen.
"Te voitte olla oikeassa!" huudahti hän. "Se ei ole suinkaan mahdotonta."
Akshai: "Benares ei ole kaukana täältä. Siellä asuu eräs perhe, jonka me hyvin tunnemme, Ramesh ja minä. On mahdollista, että Kamila on etsinyt suojaa sieltä."
"Siitä ei Ramesh Babu ole minulle mitään maininnut!" huudahti setä joutuen jälleen luontaisen terhakkuutensa valtoihin. "Jos sen olisin tietänyt, olisin epäilemättä heiltä asiaa tiedustellut."
Akshai: "Mitäpä, jos lähtisimme yhdessä Benaresiin. Te tunnette nämä seudut sangen hyvin, joten voitte toimittaa kaikki mahdolliset tutkimukset."
Setä suostui mielellään ehdotukseen. Akshai ei voinut toivoa Hemnalinin uskovan yksin hänen sanoihinsa, mutta toivoi sedän avustamana saavansa hänet vakuutetuksi siitä, että Ramesh oli menetellyt petollisesti. Niin joutui mitään aavistamaton ukko lähtemään syytöksen todistajana Benaresiin.