KYLÄNVANHIMMAT.
Ristijärven seurakunta on jaettu kuuteen eri lukukinkeripiiriin. Näihin jokaiseen on valittu erityinen kylänvanhin järjestämään lukukinkereitä koskevat asiat ja tarvittaessa antamaan papistolle julki kylässä ehkä sattuvat hairahdukset. Tätä kylänvanhinta on, merkillistä kyllä, iankaiken kutsuttu kirkonmieheksi.
Tämä kirkonmiehen toimi oli aivan palkaton luottamustoimi. Vanhan tavan mukaan sai kirkonmies yhden kerran kinkeritalossa syödä pappien kanssa samasta pöydästä yhtaikaa. Toiset taas eivät ujoudesta tahtoneet mennä rämpimään papin eväitä, kun eivät tunteneet herrain pöytätapoja. Ylitalon kirkonmies Pyhännällä oli kuitenkin niin rohkea, että uskalsi. Hän oli samaa Mikkos-sukua kuin vanha lukkarikin. Puhuttiin, että Ylitalon kirkonmies kerran papinpöydässä oli käsin tempaissut yhteisestä kupista lihapalasen, aivan kuten kotonaankin. Tämän nähtyään oli pappi kauhistuneena huomauttanut: "Elä hyvä kirkonmies kourillasi." Tämä papin lause on sitten Ristijärvellä tullut paljon käytetyksi sananparreksi.
Ylitalon kirkonmies muutoinkin oli huolellinen virkatehtävissään. Hän kantoi kirkonkirjat pirttiin ja vei pois lukkarille avuksi. Samoin piti hyvän huolen siitä, että kaikki ne, joita pappi mainitsi nimeltään ja jotka olivat taloon tulleet, menivät papin eteen. Jota hän ei ollut nähnyt paikalla, sanoi, että en ole nähnyt.
Kerran papin kaivattaessa miestä, joka oli Oulun pataljoonassa palvelemassa, vastasi Ylitalon kirkonmies: "Se on soassa."
Kerran kun Ylitalon kirkonmiehen omassa pirtissä oli lukukinkerit, putosi väen painosta pirtin silta alas juuri silloin kun pappi alussa, ennen muita toimituksia, oli vihkimässä erästä pariskuntaa. Peräpuolelle pirttiä jäi pöydän ja papin jalkojen alle silta paikalleen, mutta "seurakunta" sai loksauksen alas kuoppaan. Niskahirret pettivät. Tätä oli itse kirkonmies moneen kertaan johkaillut, että ei tuota olisi uskonut.
Toisella kerralla kantelee kirkonmies kyläläisten päälle, että häijyyksissään ovat puukolla piirtäneet rumia kuvia hänen porstuansa seinään. Siitä taas on tullut erityinen hokema: "Rumat kuvat, sano kirkonmies".
Ylitalon kirkonmies teki sitten kerran lukukinkereillä ehdotuksen, että kyläläisten pitäisi ruveta maksamaan hänelle palkkaa kirkonmiestoimesta. Tämän kuultuaan ehdottaa joku viisas: "Me maksamme palkan, jos vaan voit kuminallakin jalalla yhtä aikaa potkasta koiraa." Kun kirkonmies tästä urakasta ei tykännyt, jäi palkkakysymys siihen.
Kim Ylitalon kirkonmies hävisi talostaan pois, muuttaen joksikin aikaa Kajaaniin kauppias Bergh'in kartanopehtoriksi, tuli Pyhännällä kysymys uudesta kirkonmiehestä. Ja kun entisen kirkonmiehen kustannuksella oli monta hassunkurista juttua kylän kesken juuri kiertämässä, ei kirkonmiehen paikka kelvannut kenellekään. Siihen ei saatu miestä houkutuksilla, ei uhkauksilla. Papitkin jo ihmettelivät tätä "ministeripulaa". Kysyivätpä usein syytäkin siihen. Vastattiin: "Entiselläkin kirkonmiehellä kovasti on naurettu, niin kuka siihen enää." Pappi murahti tähän: "Itse se naurut päälleen veti."
Kun muutamia vuosia oli oltu ilman kirkonmiestä ja kun entinen kirkonmies oli passitettu Ristijärvelle vaivaishoidon turviin, asetettiin hänet vielä vanhaan virkaansa, jossa oli kuolemaansa asti. Vanhemmalla iällään ei Ylitalon kirkonmies enää pyrkinyt pappien kanssa yhteen pöytään syömään.
Toisten kylien kirkonmiehiä ei ole pidetty tavallista ihmistä pahempana, ei ainakaan kovin naurun alaisena. Kuljun kirkonmies Mustavaaralla tosin oli niin pelkuri, että ei tohtinut Pyhäntäjärven kahden kilometrin pituista vesimatkaa veneen pohjalla istua, peläten hukkuvansa. Muuten oli tolkku äijä.
Rohkeutta ennenkaikkea kysyttiin kirkonmieheltä niissä kylissä, joissa ihmiset niskottelivat tulla lukemaan. Joku poikaviikari joskus juoksenteli kinoksilla kirkonmiestä pakosalla. Mainittiin ennen, että kirkonmiehen tulee olla niin väkevän, että jaksaa niskoittelijat kantaa selässään papin eteen. Ylipäätään ne niin olivatkin.
Hiisijärven Kilpelänvaarassa 60—70 luvulla oli valkiatukkainen talonvanhus Antti Mikkonen, jolla omassa kylässä ja ulkopuolellakin oli suuri merkitys. Oliko hän n.s. kirkonmies, ei ole mainittu, mutta muuten oli hyvälukuinen ja sen lisäksi osasi kirjoittaa. Vanhusta käytettiin hätätilassa lasten kastajana. Kävi tässä toimessa naapurikylissä Pyhännällä ja Mustavaaralla. Vanhusta pidettiin siis varsin suuressa arvossa. Oli kylässä hyvien tapojen suhteen hyvänä esikuvana.
Samaan aikaan eli Pihlajavaaran Juholassa Jörö Pyykkönen. Hänkin oli raamatun moneen kertaan lukenut kannesta kanteen ja osasi kirjoittaakin. Miten se lienee sitten ollut, että Jörö ei moneen vuoteen käynyt herran-ehtoollisella. Ei vielä kuolintautivuoteellakaan halunnut, vaikka pappi kävi häntä puhuttelemassa. Tämän laiminlyöntinsä sanoi Jörö johtuvan siitä, että oli lukenut raamatusta, miten kelvottomat ehtoollisen nauttijat vetävät, suuremman tuomion päällensä.
Että Jörö Pyykkönen kuoli ilman että monena edellisenä vuotena ei nauttinut ehtoollista, seurakunnan papin toivomuksen mukaan haudattiin ilman kellonsoittoa ja lukkarin laulua. Samasta syystä samallaiset hautausmenot sai eräs Heikki Tampin, joka äkkiä kuoli Pihlajavaaralla. Seurakunnan pappina oli silloin Lönnrot.