II.
Rutakkalan pappilan herrasväki oli pihassa kävelylle lähdössä. Renkituvan puolelta kuului äänekästä puhetta ja Sirkka-neiti tuli sieltäpäin puolta juoksua.
"Mitä siellä niin hirveästi huudetaan, Sirkka?" kysyi mamma.
"Riika ja Hilma pakottivat Maijaa pyytämään papalta lupaa, josko he saavat mennä juhlille."
"Mihin juhlille?" kysyi kirkkoherra.
"Täällähän pitäisi oleman nuorisoseuran juhlat," selitti Sirkka.
"Sellaiset juhlat!" huudahti Täti-Manda napiten hansikastaan.
"Joutavia… ja nythän tulee sitäpaitsi sade", virkkoi kirkkoherra.
"Pane Sirkka sanomaan piioille, etteivät saa mennä tänään."
"Eikö Manda ja Sirkka halua sinne?" kysyi mamma. Sirkka venytti huultaan, Manda-täti virkkoi:
"Fyi!"
Pappa sanoi:
"Kuuleppas Sirkka, mene sanomaan niille piioille sinne tupaan, että he pääsevät huomenna kaikin karjanäyttelyyn, jos pysyvät tämän illan kotona."
Sirkka juoksi.
Maantietä, joka melkein otti kappaleen pappilan pihaa yhdeltä puolelta, meni kävellen opettaja Visulainen Jaakko Huttusen kanssa, joka oli Rutakkalan nuorisoseuran esimies. Visulainen tervehti täti-Mandalle.
"Kuka hän oli?" kysyi kirkkoherra.
"Ellen aivan väärin muista", sanoi Manda-täti muistelevan näköisenä, "niin oli hän opettaja Visulainen. Mutta mitä tekoa hänellä täällä olisi?"
Kirkkoherra arvasi:
"Kaiketi hän on tullut pitämään juhlapuhetta siihen juhlaan. Hänhän on niiden puhujia."
"Aivan varmaan!" huudahti Manda.
"Ja sellaisen matkan on tullut! Siinä pitää olla innostusta", ihmetteli rouva.
"Viisi peninkulmaa!"
"Emmekö mene kuulemaan mitä hänellä on sanottavaa?"
"Te voitte mennä, jos haluatte", sanoi kirkkoherra, "mutta minä en saata tulla ihmisten tähden. Joutuisivathan ne aivan pyörälle, jos kirkkoherransa nuorison juhlassa näkisivät."
Naisväki tyytyi tähän. Sirkka tuli renkituvasta, kertoi tyttöjen vähän mutisseen vastaan, vaan lopulta suostuneen, kun hän oli huomauttanut, ettei juhlassa nyt ole mitään tanssiakaan ohjelmassa.
"Eikö ole tanssia? Mutta mitä niillä sitten on?" kysyi kirkkoherra.
"Puheentapaisia ne siellä pitävät, lausuvat runoja, juoksevat kilpaa, laulavat ja…"
"Vai niin!" Ystävällinen tyytyväisyyden hymy levisi kirkkoherran koko olemukseen. Sen ohessa hän alkoi uudestaan ihmetellä opettaja Visulaista, joka niin pitkään matkaan oli viitsinyt lähteä sellaisen asian vuoksi. "Eiväthän ne täällä vielä ymmärrä edes 'valistus' sanan merkitystä. Mitäpä niille osaisi siitä puhua?"
"Tehdä sitä ymmärretyksi, onhan nyt olemassa oikein erityinen kansanvalistus-innostus maassa?" huomautti rouva.
"On, tahi oikeastaan: näkyy olevan", myönsi kirkkoherra, "mutta se kulkee aina vääriä uria silloin, kun se liikkuu pelkän valistus-nimen varjossa. Liike, näettekös, ei voi silloin perustua uskoon. Sen vuoksi en minä antaudu tämän innostuksen virtaan."