GULASSINERO
Tukkukauppias Tuomas Tuppurainen on epäilemättä etevimpiä ja rohkea-aatteisimpia gulassinerojamme.
Hän osoitti niitä vinkeitä jo hamasta nuoruudestaan. Hän keinotteli näet, ties millä mahdin ja tavoin, itsensä ensin repaleisesta ja kaikkien kieroon katsomasta kerjuripojasta rehteväksi renkimieheksi, renkimiehestä leskiemännän (ja emännän talon) isännäksi, insänästä pyyleväksi puulaakin pomoksi, pomosta piiripäälliköksi ja päälliköstä suuria summia käsitteleväksi kasööriksi, ryhtyen lopuksi kokeilemaan omalle kontolleen, aluksi haloilla ja tukeilla, sitten taloilla ja tiloilla ja lopuksi pörssipapereilla, ollen nyt huipussaan ja omaten miljoonan, kuusikerroksisen kivimuurin pääkaupungin parhaalla liikepaikalla, auton, paljon painavasanaisia ja hienoja tuttavuuksia ja rajattoman luoton pankeissamme.
Te tunnette hänet helposti Helsingin kaduilla, rahan ja räätälin porstaaman gulassiparoonin ja kaikilla brancheilla touhuilevan nousukasmaailman high lifen.
Meillä, muutamilla harvoilla ja valituilla hänen kirjallis-taiteellisilla armoitetuillaan, oli äskettäin kunnia olla kutsuvieraina ja alamme näytteinä hänen loisteliaassa asunnossaan pidetyillä päivällisillä.
Tarinoimme ylen syötettyinä ja juotettuina kahvin ja sikaarin ääressä, muiden vieraiden mentyä, päivällisten päättäjäisiksi sen siitä ja tuon tästä.
Kirjailija Kynälä mainitsi viimeaikaisesta vilkkaasta kirjallisesta tuotannostamme ja tiedusti samalla huomaavaisesti arvoisan isäntämme mielipidettä tästä ilahduttavasta kulttuuri-ilmiöstämme.
Tuomas leikitteli hetken paksuilla kultaisilla kellonperillään, rykäisi sitten äänekkäästi ja lausui hänen asemalleen sopivin pitkin pausseerauksin:
— Tsah! Tällaisilla kylttyyrikysymyksillä on mielestäni sekä hyvät että huonot puolensa. Riippuu siitä, miltä taholta ja tasolta sitä katselee. Puhtaasti ja pelkästään teidän kirjaltajain ja kirjanpainajain kannalta katsoen on ilmiö tietenkin ilahduttava. Kuta enemmän te jaksatte näet noita romaanejanne rustailla ja novellejanne värkätä, sitä suuremmat tulotkin teillä on tiedossanne. Mutta meidän ahväärimiesten kannalta tuo kaikki teidän touhunne on tuskin kolmenkymmenen prosentin arvoista. Minä annan teidän tuotannollenne tietenkin sen aivon, jonka se ansaitsee, sillä onhan esimerkiksi äskettäin ilmestynyt »Korkokirja» erinomainen tekele ja Kauppalehti ja Merkaattor ovat varsin paikallaan nekin ja onhan Aleksis Pakkalainen tehnyt puutavarapransseilla puuhaileville tärkeän »Tukkijoen», Teuvo Aholainen kirjoittanut traketiiansa »Kruununmetsistä», Eino Leinolainen novellin »Pankkiherroista», samoinkuin Hannes Linnankoskelaisen kirjasessa »Tulipunainen kukko» kuuluu olevan monia hyviä tetaljitietoja puutavara- ja uittoaloilta, mutta —
Hän nosti jalokivillä komistetuilla sormillaan 20 markan havannan huulilleen ja imaisi siitä pari sauhua.
— Mutta me kesehtimiehet järjestäisimme periaatteen pohjalla tuon kaiken paljon edullisemmin kuin mitä te kykenisitte koskaan tekemään. Sillä, kas, kaikki tuo teiden tuotantonne on tuskin epävarmaa osaketta parempi. Aikani on tosin näihin kirjallisiin kysymyksiin valitettavan vähän hersyvä, mutta olenpa kuitenkin luonut mielipiteeni ja suunnitelmani tästäkin, kuten luonnollisesti kaikista kansallisista kylttyyrikysymyksistä. Ja mielipiteeni on, että tuo teidän työskentelynne on — mitenkä se ruotsalainen runoilija Shakespeeri sattuvasti sanookaan — »Liian paljon melua ihan turhasta.»
Hän naurahti ja maistoi kahvikupistaan.
— Jaah, juuh, hyvät herrat! Me ahväärinerot katselemme usein asioita paljon kauasnäkevämmillä pinksneillä kuin te ja meillä on paljon hienompia johtolankoja kuin teillä kehutuilla kirjaltajilla, he, he. Toivon, että voitte seurata ajatukseni säkenöiviä säikeitä.
— Hm. Lähden eräästä tosiasiasta. Ja se on se, että ulkomaiden markkinoilla tarvitaan nyt ja lähitulevaisuudessa tavattoman paljon hyvää paperimassaa. Tiedättehän kai, että siitä tehdään konttinenssin teollisuuskeskuksissa kenkiä, kankaita, nuoraa, lankaa, huonekaluja, jopa talojakin. Monet massatehtaamme eivät tule jaksamaan tyydyttää kasvavaa kysyntää. Ja siinä parhaillaan päivänkysymykseksi tulevalla ahväärialalla minä olen keksinyt oivan kesehtin. Miksi tuhlata niin paljon paperia kotimaassa teidän kirjoihinne, kun paperia voidaan käyttää paljon hyödyllisempään hankkeeseen! Ei, painettakoon täällä vain almanakkoja ja joku kauppa- ja pörssilehti, mutta — muu paperi leveranssattakoon ulkomaille massamarkkinoille, 200 prosentin varmalla tuotolla.
Hän hymyili alentuvasti.
— Tsah! Minä näen naamastanne, että te olette hieman vörpluhvatuita, he, he. Te ette ole huomanneet, että asia on niin naurettavan helppo ratkaista. No niin, teiltähän ei voi sitä vaaliakaan, mutta me liikemiehet, me luemme kaikki tuollaiset kauppamahdollisuudet kuin ilmasta.
Tuomas kulautti taas kahvitilkan ja tuprutti hetken havannaansa. Sitten hän haastoi:
— Tuota massakysymystä voisi vielä helposti laajentaakin ja säästää samalla toistaiseksi paperipuitamme. Meillähän on näet vuosikaudeksi kyllin entistäkin varastoa vietäväksi. Onhan Helsingissä, Turussa, Tampereella, Viipurissa, vieläpä miltei joka kaupungissa ja joissakin kauppaloissa ja kirkonkylissäkin suuria kirjastoja, joissa lojuu aivan hyödytönnä tuhansin leivisköin kirjoja, kansallisomaisuutta korottomana pääomana. Otetaan ne ja sulatetaan uudelleen massaksi — ja sitten ulkomaille, he, he, he! Kas siinä, hyvät herrat kirjaltajat, minun mielipiteeni kirjakylttyyristä.
— Mutta silloinhan kirjailijat jäisivät — —, uskalsi joku huomauttaa.
— Työttömiksi ja puille paljaille, aiotte sanoa? Ehei, minulla on mietitty heillekin tehtävänsä. Hehän tuntevat tarkoin kirjallisuuden ja kirjastot. No niin, pantakoon heidät kokoamaan massatehtaisiin noita kirjastoja. Monet heistä osaavat muutoin kieliäkin ja ovat laajalti matkustaneita. He ovat siis paikoillaan tehtaiden ulkomaankirjeenvaihtajiksi ja kauppamatkustajiksi.
Meiltä pääsi yhteinen ihastuksen hyminä.
Muistaen asemani sanomalehtimiehenä tiedustin:
— Entäs jos kaikki sanomalehdet, jotakin kauppa- ja pörssilehteä lukuunottamatta, lopetettaisiin, niin mihin olette aikoneet käyttää sanomalehtimiehiä?
— No, heitähän on meidän maassamme vielä verrattain vähän ja heille on helppo saada sijansa. Me panemme heidät kyhäämään lentäviä reklameerauksia ulkomaille suurenmoisesta suomalaisesta massatuotannosta ja suomalaisen massan eduista. Se on kysynnän kiihoittamiseksi hyvin tärkeää ja tarpeellista.
Taiteilija Maisema uteli:
— Herra komesroodilla on epäilemättä omat nerokkaat suunnitelmansa ja laskelmansa meidän taiteilijoidenkin ja harjoittamiemme taiteiden varalle?
— Luonnollisesti! Taiteetkin on pantava palvelemaan käytännöllistä kauppaa ja teollisuutta. Maamme on köyhä eikä meillä ole varaa tuhlata niukkoja pääomiamme taiteisiin ja taiteilijoille. Ottakaamme aluksi kuvanveistotaide, sillä se on hyvin helposti lyötävissä rahaksi. Ulkomailla tullaan sodan jälkeen paljon rakentamaan. Tiedättehän, kuinka paljon rakennuksia niissä meni raunioiksi kaikilla rintamapronteilla. Kalkista ja sementistä on noissa maissa varmasti tulossa ennen pitkää puute ja samalla siis niiden vilkas kysyntä. Toisin sanoen niistä tulee kuranttitavaraa. Meillä on molempia taidekokoelmissamme kiihkeimmän kysynnän ajaksi. Monet meikäläisistä kuvanveistoksista ovat ihaeltavan kookkaitakin. Savi-, kipsi-, marmori- ja vuolukivikokoelmamme siis vain murskaksi ja sementtilaastiksi, muurisaveksi ja sekuliksi — ja pistämmepä vallan varmasti oikeana hetkenä niistä 500 prosenttia pussiimme. Kuvanveistäjätkö? Lapsekas kysymys! Hehän ovat ensiluokan työmiehiä sementtitehtaisiin. Voimme tarjota heitä myös ulkomaille muuraus- ja rappaustöihin ja he saavat siellä suuria päiväpalkkoja ja elävät paremmin kuin nyt.
Me vilkaisimme toisiimme. Emme olleet osanneet aavistaakaan moista afäärineroutta.
Tuomas myhäili oikeutetun itserakkaasti.
— Mikäli tulee taidemaalareihin, jatkoi hän, niin me hankimme heillekin ulkomailla mainioita työansioita. He menevät sinne uiko- ja sisämaalareiksi, tapetsoijiksi, puleeraajiksi ynnä muuksi, mikä ala mitäkin enimmin miellyttää. Kysymys on vain siitä, päivä- vai urakkapalkkako heille on edullisin, mutta sehän selviää kyllä sittemmin. Taulukokoelmien suuret pinta-alat voidaan taas käyttää tonniston purjeiksi, pienemmät öljyllä kyllästetyt kankaat ovat taas käytännöllisiä ja kauniita korkkimattojen vastineiksi ja permantomatoiksi. On hyvin mahdollista, että niiden kysyntä voisi tuottaa jopa kaksi-, kolmesataa prosenttia.
— Pianonsoittajat olen ajatellut konekirjoittajiksi sekä tehtaisiin että paikanvälitystoimistoihin, mutta voisi heitä tarjota myös ulkomaille sähköhissien käyttäjiksi. Näyttelijät ovat taas mainioita ja itseoikeutettuja eläviksi reklaameiksi, laulajat ja lausujat pörssimeklareiksi ja tarjontahuutokauppoihin myyjiksi.
— Entä tiedemiehet? kysäisi uteliaasti lehtori Lukevainen.
— Ooh, heidät on helppo sijoittaa myös ahväärialoille! Kemistejä tarvitaan tulevissa massa- ja sementtitehtaissa, tilastotieteilijät toimivat kirjanpitäjinä, museomiehet varastonhoitajina, matemattimiehet tilin tarkastajina, maantieteilijät kauppamatkustajina tai uusien kauppamaiden tunnustelijoina. —
Tuomas vaikeni ja vaipui syviin mietteisiinsä. Sitten hän huomautti kuin tuskaisen avuttomasti:
— Mutta tähtitieteilijöille minä en ole löytänyt sopivaa alaa. Olen mietiskellyt sitä usein, mutta —
Mekin vaivuimme syviin ajatuksiin noiden tähtitieteilijöiden tulevaisuuteen nähden. Tuijotimme miehissä paksuun brysselimattoon.
Me kai tuijottaisimme vieläkin, ellei Tuomas olisi tuskin puolen tunnin kuluttua äkkiä lyönyt nyrkillään nerokkaaseen otsaansa ja huudahtanut:
— Vihtoriini! Hehän voivat suunnitella uusia leveranssimahdollisuuksia esimerkiksi Marsiin.
Meiltä kirposi kuin raskas kivi sydämeltämme ja me päästimme helpotuksen naurun.
Tuomas nauroi itse eniten.
— Hjaa, hjaa, hyvät herrat, he, he, he. Täytyy osata vain eläytyä asiaan ja mukautua olosuhteisiin ja seurata ajan virtauksia, olla ketterä keksimään kaikessa käytännöllinen mahdollisuus ja ryhtyä sitten rohkeasti luotua suunnitelmaa lyömään rahaksi. Kekseliäs ja kaikkiruokainen täällä voikin vain kulassiksi kehittyä, tulla joppineroksi.
Hän heitti pois sikaarinsa ja iski meille silmää.
— Tarvitsee enää vain perustaa osakeyhtiö, jokin »Aktiepolaket Massa Osakeyhtiö Vinlant suomalaisen kirjallisuuden kansantaloustuttamiseksi» ja sille haaraosastoksi »Taiteteosten käytännöllistyttämiseksi», harjoittaen samalla välitystoimintaa tiedemiehillä.
— Ja tehdä komesroodi Tuomas Tuppurainen toiminimen per prokuraksi! huudahti Maisema mukaansatempaavasti.
Tuomas nousi, kumarsi kainosti ja puristi tästä luottamuksesta kiitollisena kättämme.