IX.
Ollessaan kasinoon menossa Oskar tapasi liikkeen johtajan, joka tervehti häntä puheliaasti.
"No mutta, herra Stephensson, sanottiin teidän aikovan matkustaa pois — olen iloinen nähdessäni, ettei se olekaan totta."
"Kyllä se on aivan totta", vastasi Oskar.
"Mutta miksi te lähtisitte? Eihän pelikausi ole vielä loppunut."
"Mutta rahani ovat", lausui Oskar, jonka jälkeen liikkeenhoitaja nauroi, pisti käsivartensa Oskarin kainaloon, käveli hänen kanssaan baccarat-huonetta kohti, kuiskaillen:
"Herra Stephensson, sanoinhan teille, että olitte meille haluttu pankinpitäjä. Peli luistaa mainiosti, kun te istutte tuolissa. Tänä iltana täällä on muutamia herrasmiehiä, jotka pelaisivat reimasti, jos heillä vain olisi oikeata yllykettä. Älkää lähtekö, herra Stephensson."
"Mutta minä olen rahaton, ettekö ymmärrä? Rahaton."
"Tulkaahan tänne."
He olivat saapuneet baccarat-huoneeseen ja johtaja veti Oskaria komeroa kohti.
"Minun täytyy huomauttaa olevani estetty. Minun on vielä puheltava erään naishenkilön kanssa ja sitten ehdittävä junalle", vastusti Oskar.
"Kuunnelkaa toki hetkinen", kiusasi punakkanaamainen mies, ja sitten, katsahtaen seurueeseen, joka ääneti ja peliinsä kiintyneenä seisoi kirkkaassa valossa keskellä huonetta, hän matalalla äänellä jatkoi: "Herra Stephensson, palatkaahan pöytään ja ottakaa pankki. Kun pyydätte pelimerkkejä, niin ne tuodaan. Jos menetätte ensi otteellanne, niin tappio tulee liikkeemme osaksi, mutta jos voitatte, niin voitto on teidän."
Oskar nauroi ja hansikkaillaan kärsimättömästi ilmaan huitoen tokaisi: "Harjoitetaanko tätä liikettä sitten ihmisystävällisessä tarkoituksessa?"
"Hst! Toisella otteellanne käskette tuomaan uudet kortit, kuten teillä on oikeus vaatia, ja kun ne saatte, niin — voitatte. Ymmärrättehän? Te voitatte!"
Hermostunut huitominen lakkasi, ja Oskar katsoi kiinteästi miestä silmiin.
"Seuraavalla otteellanne ja taaskin seuraavalla te pyydätte uudet kortit, kuten ennenkin, ja neljännen pelin jälkeen nousette pöydästä."
"Ja sitten?"
"Sitten jaatte ansionne liikkeen kanssa ja olette rikkaampi kuin koskaan ennen elämässänne."
Oskar oli kuunnellut ensin kummastuneena, sitten suuttumuksella ja vihdoin hän kuohahti hillittömään raivoon. "Kuinka uskallatte? Millaiseksi minua luulette?" hän karjaisi kovalla, kiukusta käheällä äänellä, ja kohottaen kätensä sivalsi miestä hansikkaillaan vasten tämän hymyilevää naamaa.
Hyökkäyksen odottamattomuus pakotti johtajan hätääntyneenä parahtamaan ja silmänräpäyksessä riensi väki vihreän pöydän luota paikalle kysellen: "Mikä hätänä! Mitä on tapahtunut?"
Mutta johtaja toipui tuossa tuokiossa ja selitti: "El mitään! Tämä herra vain ymmärsi väärin jotakin, mitä hänelle lausuin. Pyydän, että herrasväki menee rauhassa jatkamaan peliään."
Helga oli tullut joukon mukana saapuville ja muiden peräydyttyä pöydän luo hän veti Oskarin palmujen alla ja virkkoi: "Kerro minulle, mitä tapahtui."
Oskar selitti tapauksen juoksun ja yhä väristen leppymättömästä kiukusta lisäsi: "Niin syvällekö olen vajonnut, Helga, että uskalletaan tulla tekemään minulle tuollaisia ehdotuksia! Saatatko ihmetellä, että haluan päästä pois tästä paikasta — tästä petollisuuden ja vääryyden ilmapiiristä? Ja kuitenkin puhutaan pelihuoneen kunniasta! Yhtä hyvin saattaisivat puhua hornan siveellisyydestä!"
Helga istui pää vaivuksissa ja sormet — joissa välkkyi muutamia
Oskarin antamia lahjoja — lomikkain polvilla. Oskar katseli näitä.
"Olisit voinut uhrata yhden noista minulle", lausuit hän koskettaen sormuksia. "Sen sijalle olisimme jonakuna päivänä saattaneet ostaa uuden, mutta nyt minun täytyi luopua isäni antamasta kellosta, jota en millään saata korvata."
"Tahdoin, ettet lähtisi, Oskar; sentähden en lähettänyt pyytämiäsi sataa frangia — en olisi suonut, että lähdet ilman minua."
"Tarkoitatko sitä, Helga? Tarkoitatko todellakin? Niinkö? No, tule sitten mukaani nyt! Minä tulin sanomaan hyvästi, mutta miten saatan jättää sinut tällaiseen paikkaan? Se turmelee sinut, kuten on turmellut monet muut. Se kavalasti kuluttaa terveytesi ja pirteytesi, kykysi ja viehätyksesi, kaiken, mitä nainen tahtoo säilyttää. Helga", hän lausui seisaalleen nousten, "olen miltei järjiltäni tämän illan tapahtumien takia, mutta tiedän, mitä sanon. Jos tahdot yhdistää kohtalosi minun kohtalooni — yksistään minun — niin omistan koko elämäni sinulle ja teen kaiken, mitä tahdot. Mitä tahansa minulta toivot sen täytän. Ymmärrätkö minua, Helga?"
"Kyllä, Oskar."
"Lähtekäämme siis takaisin Lontooseen — omaan maailmaamme, omaan työhömme, Helga."
"Kyllä sitä tahtoisin — hyvin mielelläni tahtoisin."
"Mutta mikä sitten estää?"
"Jos yhdistän kohtaloni sinuun, yksistään sinuun — niin minun täytyy rikkoa suhteeni Finseniin — ja olen hänelle velkaa."
"Sen tiedän! Oi tiedänhän sen!"
"Jospa vain voisin hänelle jollakin tavalla maksaa! Mutta minulla ei ole mitään!"
"Onhan sinulla jalokivesi, Helga."
"Ne eivät riitä. Ja mitenkä sitä paitsi saattaisin luopua sinun antamistasi lahjoista, Oskar? Mutta jos olisi joku muu keino rahojen hankkimiseen…"
"Helga, mitä sinä ajattelet?"
"Ajattelen, että jos tämä kerran on petoksen ja vääryyden ilmapiiri, niin ehkäpä sinuakin on petetty."
"Helga!" Hänen äänessään oli vastusteleva väre.
"Olisiko niin peräti väärin tehdä heille, kuten he ovat tehneet sinulle, Oskar?"
"Helga! Helga!" Oskarin värisevä ääni alkoi sortua avuttomaksi läähätykseksi.
"Väärin kai se olisi", jatkoi tyttö, "mutta miten onnellinen olisinkaan, jos voisimme yhdessä palata takaisin ja elää toinen toisellemme ja taiteellemme, tarvitsematta välittää mistään tai kenestäkään muusta!"
Oskar seisoi hänen vieressään väristen kuin pelästynyt hevonen. Muutamaan hetkeen ei kuultu muuta kuin pelinvalvojan ääni keskeltä huonetta. Sitten kulki eräs viinuri hiljaa hiipien komeron ohi kantaen pois tyhjää tarjotinta. Äkillisen mielijohteen vaikutuksesta virkkoi hänelle Oskar painuneella, jämeällä äänellä:
"Viinuri! Viekää terveiseni liikkeenjohtajalle. Sanokaa hänelle, että olen pahoillani äskeisestä tapauksesta ja että jos hän vielä on samaa mieltä, niin olen valmis ottamaan pankin."
Paria minuuttia myöhemmin oli Oskar heittänyt yltään päällysnuttunsa ja hattunsa ja istuutunut pankinpitäjän tuolille baccarat-pöydän ääreen. Pelaajat pöydän ympärillä tervehtivät häntä hymyillen ja päännyökkäyksillä, ja kun hän pelimerkkejä pyydettyään sai pitkän pinon norsunluisia, niin eräs synkännäköinen kaljupää herra lausui: "Onnittelen teitä, herraseni! Eipä joka mies noin pian paranna luottoaan."
"Mitä se merkitsee?" kuiskasi Finsen Helgalle, ja Helga kuiskasi vastaan:
"Älä kysy minulta vielä." Ja sitten hän astui Oskarin luo jääden seisomaan aivan hänen tuolinsa taakse.
Pöydän ympärillä nähtiin muutamia vieraita kasvoja, niiden joukossa eräs englantilainen loordi ja amerikkalainen rahamies. Kasinon johtaja seurasi pelin kulkua taampaa. Panokset olivat korkeat ensi otteessa ja pankki menetti.
"Pelkäänpä, että onni on vielä teitä vastaan", huomautti kaljupää.
"Minä yritän vielä", huusi Oskar. "Uudet kortit, olkaa hyvä!"
Toiseen otteeseen pantiin vielä suuremmat summat ja pankki voitti.
"Jo käy paremmin", jupisi kaljupää.
"Uusi korttipakka, olkaa hyvä!" kuului Oskarin ääni.
Kun rahat laskettiin pöydälle kolmatta kertaa, oli summa kahta vertaa suurempi edellistä. Pankki voitti taaskin.
"Mutta tämähän jo on teidän entistä onneanne", myönteli kaljupää.
"Vielä uusi pakka!" huudahti Oskar, pyyhkäistessään voittamansa rahat pankkiin.
Neljännellä kerralla olivat panokset nelin verroin suuremmat kuin kolmannessa otteessa. Pankki voitti taaskin, ja sitten Oskar nousi pöydästä.
"Mutta ettekö aio antaa meille vastavuoroamme?" kysyi amerikkalainen.
"Tämä on minun", vastasi Oskar syrjään astuessaan.
Helgan kasvot värähtelivät kiihkosta ja riemusta. Kyynelsilmin hän onnitteli Oskaria, ja näytti kuin hän olisi aikonut suudella häntä.
"Suvaitsetteko pistäytyä tänne, herra Stephensson?" kuului liikkeenjohtajan kohtelias ääni lausuvan. Mutta samalla syntyi hämminkiä hänen takanaan.
"Pelinvalvoja", lausui nenäänsäpuhuva ääni, "saanko vaivata teitä tarkastamaan kortit." Loukkaantuneen näköisenä pyörähti johtaja päin.
"Varmaankaan, herrani, ette tarkoita, ette epäile —"
"Minä sanon vain, että pyydän vaivata pelinvalvojaa tarkastamaan kolme viimeistä korttipakkaa."
Tästä seuranneessa sekasorrossa astui Finsen Helgan luo, joka vapisten seisoi Oskarin vieressä ja lausui: "On parasta, että annat minun saattaa sinut pois tästä."
Oskar näki Helgan epäröivän, sitten ottavan askeleen pois hänestä päin ja pysähtyvän, mutta kun joku tungoksesta pöydän luona huusi kiihoittuneella äänellä: "Pankki on pidätettävä!" niin hän näki Helgan luovan katseensa maahan ja seuraavan Finseniä ulos huoneesta.
"Tulkaahan tänne, herra Stephensson", kuiskasi johtaja, ja sill'aikaa kun suurin osa seurueesta vielä tunkeili pelinvalvojan ympärillä, hän puoleksi talutti, puoleksi työnsi Oskarin pienen oven kautta yksityiseen syrjäkäytävään, ja heti jälkeenpäin kuului vimmastunutta meteliä oven takaa.
"Pysykää täällä. Jättäkää kaikki minun huostaani. Teen parhaani", sanoi johtaja. Tuossa tuokiossa Oskar huomasi olevansa jätettynä yksikseen pieneen kamariin, pilkko pimeään ja hiljaiseen; sinne vain puutarhan lamput loivat kajastustaan ja hänen taakseen jättämänsä melu tunkeusi kumeana jytynä.
Kuinka kauan hän täällä oli, siitä ei hänellä ollut tietoa. Aika tuntui pitkältä kuin tunti, mutta saattoi todellisuudessa olla vain muutamia minuutteja. Melu yltyi, sitten kuului pistoolinlaukaus, ja sen jälkeen palautui hiljaisuus.
Voimatta kauemmin hillitä itseään ja hurjasti haluten joutua käytöksestään vastaamaan, olipa seurauksena mitä tahansa, hän avasi kammion oven, kun samalla pelihuoneen johtaja palasi, tuoden mukanaan hänen hattunsa, päällysnuttunsa ja hansikkaansa.
"Olen tehnyt parhaani, mitä olen voinut puolestanne", hän touhusi läähättäen. "Ilmoitin teidän ampuneen itsenne ja tätä selitystä ovat ystävänne kannattaneet. Teidän pitää heti poistua. Teidän täytyy ehtiä Pariisiin menevään puoliyön junaan. On vain neljä minuuttia aikaa, mutta kyllä te ehditte, jos juoksette. Tässä on toisen luokan piletti Lontooseen. Hyvää yötä! Ja muistakaa", lisäsi mies, saattaessaan Oskarin salaoven kautta puutarhaan, "muistakaa — Oskar Stephensson on kuollut!"