XL LUKU.
Kirjoituspöydän ääressä.
Asbjörn Krag laski pöydälle tärkeän paperin toisensa jälkeen. Toiset läsnäolijat, insinööri Stener, Louise, pastori ja luutnantti Rosenkrantz, kokoontuivat jännittyneinä hänen ympärilleen. Insinööri loi silmäyksen papereihin, nyökäytti päätään ja sanoi:
— Aivan oikein, siinä ne ovat.
Mutta sitten hän laski käsivartensa ristiin rinnalleen ja vaikeni. Hän ei ymmärtänyt mitään.
— Kello on nyt seitsemän, jatkoi Asbjörn Krag. Hän oli täysin levollinen, ja näennäisesti asia ei herättänyt ollenkaan hänen mielenkiintoaan. — Me ehdimme luoda silmäyksen asiaan, ennenkuin kenraali tulee.
— Kenraali, kysyttiin, tuleeko hän tänne?
— Niin, hän tulee. Minä olen puhellut hänen kanssaan hetki sitten, ja hän on nähnyt paperit.
— Mutta eikö hän enää ole vuoteessa? kysyi insinööri Stener kummastuneena.
— Ei, ei enää, vastasi Krag. — Voin teille ensiksi kertoa, hyvät naiset ja herrat, että kenraali Jernekin on nähnyt kameleontin.
— Sitä me emme ole ollenkaan tienneet, sanoi Rosenkrantz.
Louise neiti tuli äkkiä vakavaksi.
— Hän puhui kerran unissaan minun valvoessani eilen hänen vuoteensa ääressä, sanoi hän. — Se oli aivan käsittämätöntä, mutta minussa heräsi epäluulo, että hän oli saanut tietää jotakin.
— Mitä hän sanoi, neiti?
— Hän puhui paljon jostakin tiedonannosta, ilmestyksestä tahi muusta senkaltaisesta.
Asbjörn Krag nyökäytti päätään kiintyneenä asiaan.
— Se sopii yhteen, mutisi hän. — Hän puhui tahdosta, joka ilmaistiin, eikö totta?
— Niin, kenen tahto se oli?
— Vainajan, vastasi Krag ja laski raskaasti käden asiakirjasalkulle. — Tätä tiedonantoa hän on odottanut monta vuotta ja nyt hän vihdoinkin on sen saanut.
— Niin, nyt me emme tiedä enää yhtään mitään, sanoi insinööri Stener.
— Nyt teidän on selitettävä asia tarkemmin.
— Aivan oikein, jatkoi Krag, se on minunkin tarkoitukseni. Näinä päivinä on ollut seurattavana sangen mielenkiintoinen taistelu, ja minä myönnän, että olen väliin ollut varsin epävarma, ennenkuin vihdoinkin sain kiinni säikeistä, jotka veivät asian ratkaisuun.
— Taistelu? kysyi Stener. — Kutka sitten ovat taistelleet keskenään?
— Tähän taisteluun on kolme henkilöä ottanut osaa. Yksi olette ollut te, insinööri Stener, niin, älkää hämmästykö, te olette ollut yksi, ja minä myönnän, että huomioni ensiksi kiintyi teihin, kunnes löysin sen miehen, joka oli teidän vastustajanne.
— Ja kuka se oli?
— Agronomi Bringe.
— Taas tämä nimi, huudahti Stener. — Minun täytyy suoraan tunnustaa, että hän tähän asti on ollut minulle jokseenkin yhdentekevä ja tuntematon henkilö.
— Senvuoksi, että te kaikesta tarmostanne ja terävänäköisyydestänne huolimatta ette aavistanut, että hän oli vastustajanne. Nyt minä esitän teille kysymyksen, joka on kaikkien huulilla: Mitä varten tällainen toisen palveluksessa oleva mies ryhtyy moiseen peliin? Minä vastaan heti. Selitys on se, että hänen nimensä ei ole Bringe eikä hän ole mikään agronomi.
— Mutta hän on joka tapauksessa ollut kelpo mies, väitti vastaan
Louise, niin ainakin Hans Kristian sanoo.
— Luonnollisesti hän valitsi, kun hänen piti salata itsensä, sellaisen aseman, jonka hän saattoi täyttää tyydyttävästi ja epäluuloa herättämättä.
— Nimi, nimi? pyysi insinööri Stener kärsimättömästi. Hän rypisti otsaansa ikäänkuin olisi alkanut ymmärtää.
— Nuorena tilanomistajanpoikana hän on käynyt Aas'in maanviljelyskoulun, vastasi Asbjörn Krag. — Sieltä hän on saanut tietonsa. Myöhemmin hän tuli Kristianiaan, joutui keinottelijain joukkoon, ansaitsi rahaa, paljon rahaa, mutta menetti kaiken huijausaikansa jälkeen. Hänen nimensä on Aslak Braasaeter.
— Samako, joka oli sekaantunut suureen pankkijuttuun?
— Juuri hän, vastasi Krag. — Te tunnette hänet, ainakin nimeltä. Toimelias mies, häikäilemätön huijari, joka kukistuttuaan on hankkinut toimeentulonsa enemmän tahi vähemmän epäilyttävillä keinotteluilla. Hän on ostanut ja myynyt metsiä ja maatiloja, yleensä harjoittanut sellaista keinottelua, joka nykyisin on ollut muodissa. Mutta hän ei ole saavuttanut oikein luottamusta, eikä hänellä ole myöskään ollut onnea. Sitten hän vihdoinkin puoli vuotta sitten asettui Suurkadun varrella olevan asianajotoimiston, Gunder & Isachsenin yhteyteen. Te tiedätte, että Kristianiasta on tullut suurkaupunki, eikä se ole voinut karttaa sellaisten toiminimien syntymistä, jotka löydettäisiin liian köykäisiksi, jos niitä arvostelisi kauppiassäädyn kaksitoistamiehinen neuvoskunta. Gunder & Isachsenin asianajotoimisto kuuluu juuri tähän luokkaan.
Asbjörn Krag hieroskeli tyytyväisenä käsiään. Hänen pikku heikkouksiinsa kuului tällainen pitkäveteinen asian kehittäminen, ja hän teki silloin monia syrjähyppyjä.
Niinpä nytkin:
— Minua ilahduttaa todellakin, sanoi hän, että olen tullut tekemisiin ihmisten kanssa, joilla on mielikuvitusta. Tällä Braasaeterillä, joka on talonpojan poika Brumunddalista, on alkuperäisen, luonnostaan lahjakkaan ihmisen mielikuvitus. Mutta nyt teidän, insinööri Stener, täytyy minulle kertoa, missä tilaisuudessa viimeksi kuulitte Braasaeterin nimen mainittavan.
— Se tapahtui puoli vuotta sitten, vastasi insinööri, meidän ollessamme neuvottelemassa ruotsalaisesta maa-alueesta. Hänen nimensä mainittiin välittäjänä, mutta minulla ei muutoin ollut mitään tekemistä hänen kanssaan, eikä minun päähäni saattanut koskaan pistää, että hän ja hiljainen agronomi Bringe olisivat sama henkilö.
Tässä hän kääntyi toisten puoleen ja jatkoi:
— Me keskustelimme todellakin epätoivossamme erään suuren ruotsalaisen tilan ostosta; aioimme muuttaa sinne tehtaan ja koko liikkeen, kun kenraali kerran toisensa jälkeen osoittautui taipumattomaksi. Mutta suunnitelmista luovuttiin.
Asbjörn Krag nyökäytti päätään.
— Aivan oikein, sanoi hän. — Ja nyt jatkamme. Näissä neuvotteluissa ovela keinottelija sai selville mihin vaikeaan asemaan tehdas joutuisi, ellei se saisi laajempaa aluetta. Hän tutki tarkemmin asiaa, teki muutamia salaperäisiä matkoja geologina näillä seuduilla, ja saatuaan yleiskäsityksen kaikesta etsi hän Gunder & Isachsenin asianajotoimiston. Hänellä ei ollut silloin rahoja, mutta tämän liikkeen piti antaa hänelle liikepääomaa, sen tuli määrättynä ajankohtana esiintyä ostajana, ja toiminimi tukenaan hän aloitti vehkeilynsä.
Hyvät ystävät, aluksi tämä ihmeellinen näytelmä, jota näyteltiin vanhan kartanon ympärillä, tuntui sukumurhenäytelmän ja kummitusjuttujen sekoitukselta. Minut sekoitti myöskin ensi hetkestä alkaen se ihmeellinen, joka ympärilläni tapahtui, ja erittäinkin eräs aivan uusi ja mieltäkiinnittävä seikka, joka sekaantui entisiin. (Tässä salapoliisi hymyili kujeellisesti ja katsoi Louiseen, joka loi silmänsä alas.) Mutta siitä hetkestä alkaen, jolloin sain selville, ettei tässä ollut kysymyksessä sukumurhenäytelmä, vaan liikeasia, ymmärsin, ettei minun tullut laskea mukaan ainoastaan täkäläisiä ihmisiä, vaan myöskin Kristianian asukkaita. Tästä hetkestä alkaen mieltäni erityisesti kiinnitti sähkölennätinasema, eikä kestänyt kauan, ennenkuin sain ystävieni Gunderin ja Isachsenin sähkösanomaosoitteen. Tämä osoite on "Nobel". Ja "noobeleita" heidän suunnitelmansa todella olivatkin. Paha kyllä ovat liike-elämän asianajajat viime aikoina kehittyneet siten, että uusi näytelmälaji on luotu, liikedraama, jossa vallitsee amerikkalainen henki. Milloin sellaisia näytelmiä esitetään, voivat ihmishenget helposti joutua vaaraan.
Ja täällä minä myöskin äkkiä sain katsoa silmästä silmään tällaista näytelmää. Hyvät ystävät, näinä päivinä kenraalin henki on ollut vaarassa. Ja kun minä en koko aikana ole ollut asiasta selvillä, on vanhan kunnonmiehen elämä todellakin ollut vaarassa.