23. RUNO
vv. 1-4. Muinaisena häätapana oli morsiamen juhlallinen neuvominenki ja varottaminen, miten hänen tulisi itsensä miehelässä käyttää. Julkisilla, kaiken hääväen kuullessa lausutuilla sanoilla luultiin olevan parempi vaikutus, kun erinäisillä opetuksilla.
vv. 5-8. Neuvojana taisi joku muuki, kun oma äiti, olla.
vv. 14-16. Kauvan makaamista, oman äitin lempeyttä ja makupaloja elä muualla odotakkaan.
v. 22. Päreestä palanut karsi niistämään ja uusi päre kuluneen sijaan muuttamaan tahi takassa eli totossa puita kohentelemaan ja uusia lisäämään.
vv. 25-28. Selkeinä öinä aika jokseenki tarkkaan arvattiin kuusta ja Otavasta, pilvisinä ei ollut muuta ajan merkkiä, kun kukon laulu.
vv. 29-32. So.: jo puoli-yön aikana tai varemminki (runollisen ylimääräisyyden mukaan).
vv. 35, 36. Tulen saanti kun kehnoilla tuluksilla oli vaivaloista, niin palavia hiiliä illalla maata pannessa visusti mähkittiin lieteen, jotta tuli niissä säilyisi seuraavaan aamuun ja voitaisiin päreesen puhaltaa; k. XLVIII: 123-128.
vv. 43, 44. Hoida suopeasti huonoimpiaki.
v. 46. Joutuen ja keveästi.
v. 55. Niinhän vieläki lakaisemaan ruvetessa ripsutellaan vettä, talvella lunta, lattialle.
v. 56. Kuin huolimattomat usein tekevät.
vv. 69, 70. Leväperäiset pesijät ei aina niin tehneet.
vv. 71-76. Tätä varotusta vieläki monen emännän tarvitsisi mielessään pitää.
v. 83. Siivottomissa taloissa astioita ei korjattu kissain, koirain ja lasten käytäviltä.
vv. 89-92. Jauha kiivaasti, eläkä venyttele työtä jauhorunoja laulelemalla; laulu laiskana pitääpi, virret työtä viivyttääpi.
v. 94. Pöydän puutteessa jauhot seulottiin jonkun tiinun eli muun astian kumotulle kannelle.
v. 95. Moniki vaimo katsoo leipomista suututtavaksi työksi.
v. 99. Veden loppuessa korvoa piti kallistaa, ja silloin oli aika lähteä uutta vettä noutamaan.
vv. 107-110. Peilien puutteessa tytöt katselivat muotoansa veteen; niin tekevät paikoin vieläki päätänsä somistellessa.
v. 111. Pitkiä pinoja luettiin talon kunniaksi ja varallisuuden merkiksi.
v. 114. "Korjaa kehnoinki halko!" Haapainen puu kyllä rätisee tulessa, mutta ei lämmitä oikein.
vv. 117-120. Arvelisi sinua vihaiseksi ja kiukkuiseksi, jonkalaisna vaimon ei sovi olla.
vv. 125-128. Vaimoväki usein teettelee pieniä aputöitä vierailla ja palkitsee ne salaa jyvillä, jauhoilla tahi muulla tavaralla.
vv. 131, 132. Toimeton emäntä kankaan asetukseen ja kudontaan usein hankkii apua kylästä; sinä elä kehräytä ja kudotuta kankaitasi vierailla ihmisillä.
v. 139. Huolimattomasti.
vv. 143-146. Saunat monasti ovat ulompana talosta rannalla tahi kaivon lähellä, jotta talvella öisinä aikoina kyllä saaki susia pelätä.
vv. 147-152. Ole herkkä kuulemaan mitä käsketään, liukas liikunnoillesi ja nöyrä tottelemaan.
vv. 157, 158. Kädet pestäksensä.
vv. 165, 166. Auttele anoppiasi, ettei vanhemmalla ikäpuolella ollessansa tulisi töissä vaivaumaan.
vv. 172-176. Äkäiset vaimonpuolet eivät siksikään pidä lukua toisesta, jonka tietävät jotain työtä valmiiksi odottavan, että antaisivat hänelle tiedon siitä, sitte kun se on toimitetuksi tullut.
vv. 181, 182. Vieläki tavallinen sananlasku; huvittele vierasta sievillä puheilla, kunnes ruoka saadaan valmiiksi.
vv. 185-188. Elä kohtele liian ystävällisesti.
vv. 191, 192. Lupaa kysyen, ei itsevaltaisesti.
vv. 195, 196. Paha lintu pesänsä hieroo.
v. 202. Runsaasti ja isoissa lohkareissa.
vv. 209, 210. Paljo paremmin, kun nyky-aikoina kaikin paikoin on tapana, kunnioittivat lapset muinoin vanhempiansa.
v. 216. Menetti ihanuutensa sinun hyväksesi.