24. RUNO
vv. 3, 4. Yksiin häätapoihin edellisen kanssa kuuluu sulhonki neuvominen.
vv. 9-16. Hyvän miniän osotus.
vv. 19-22. Elä vie häntä huonoon paikkaan, piilossa ja puutteenalaisuudessa elämään.
vv. 23-26. K. VIII: 27-30.
vv. 28-36. Jos tulisi kovin ikävä, käytä häntä vanhempainsa kodissa.
vv. 39-44. Turvaa ja suojele häntä muiltaki.
vv. 47, 48. Kahdenkesken, muiden kuulematta.
vv. 61, 62. Tästä korkeasta kodista.
vv. 65, 66. Erotuopit ovat tyhjettynä, ero-oluet juotuna. Sillä tavoin runo toisinaan yhdyssanain väliin pistää jonkun lyhyen muun sanan erotteeksi.
vv. 67-70. Viimeiset lähtövalmistukset suoritettuna.
vv. 71-76. Oman haikean huolensa unohtaen kokee toisia suruissansa lohdutella, kuin sivistyneen ihmisen aina tuleeki tehdä.
vv. 79-86. Jumala osottaa hyvyytensä muuallaki; k. III: 291-300.
vv. 90-92. Ruohoisia pihoja, kirkkaita, valkeita vesiä ja hietaisia rantoja pidettiin silloin erinomaisina paikan kaunistuksina. Sen-aikuisesta luonnon ihanuuden tunnosta todistaa myös moni muuki kohta: pihat pihlajaisinensa, kujat kukkavierinensä, lehot, laksot lauluinensa, veet satoine saarinensa (vv. 163-169). Nykyinen talonpoikainen kansa semmoisiin ei paljo mieltänsä kiinnitä.
vv. 95-136. Hyvinki liikuttava mielen kuvaelma mahdollisista muutoksista syntymä-kodissansa.
vv. 97-100. Isä ja äiti jo silloin ehkä makaavat haudassa, eivätkä kuule, vaikka seisoisin ja valittaisin aivan pään päällä.
vv. 101-104. On jo ruohoja ja pensaitaki äitini haudalle ennättänyt kasvaa.
vv. 109, 110. Vitsat ylempänä ja seipäät taloa lähempänä arvelee silloin jo hävinneiksi tahi uudistetuiksi.
v. 115. Ammoo surkeasti, vähissä voimissa.
v. 116. Pitkät rikat ja lastut saavat paikallansa pihalla maata, kenpä sitä hänen erottuansa enää lakaisisi.
vv. 133-136. Tutut rannat, saaret, salmet ja apajat entisillä paikoillansa.
v. 162. Lautakatto, kuin lautalattiaki, on pirtin ylistykseksi sanottu; huonoilla hökkeleillä katot ja lattia eivät olleet laudoista; k. XXI: 66.
vv. 163-170. Muistutuksia sen-aikuisten tyttöin ihannetunnosta.
vv. 171-184. Ilmarinen ikävystynyt toisen jäähyväisiin keskeyttää ne yht'äkkiä muutamilla komppalauseilla, joilla ikään kuin tahtoisi sanoa: jos siihen tapaan rupeat vielä kaikkia kiviä ja kantojaki hyvästi jättelemään, niin tästä ei tulla koskaan sen edemmäksi.