43. RUNO
vv. 14-16. Katso, onko mitään haittaa edessämme tahi näkyykö ketään jälestä tulevan.
vv. 23, 24. Näki jotain pohjoispuolelta häämöttävän, jota arveli pieneksi pilveksi.
v. 27. Väinämöinen pelkäsiki takaa ajettavan.
vv. 31-34. Arveli laivaa saareksi ja laivaväkeä linnuiksi.
vv. 49-56. Mielellään eivät olisi ruvenneet sotaan paljo suurempaa Pohjan joukkoa vastaan; k. XXXVI: 11-14.
vv. 53-56. Vahvan soudun ja venejuoksun kuvaus.
vv. 65, 66. K. XXVI: 190, 195.
vv. 77, 78. Idästä länteen ja poikkipäin Pohjolaan.
vv- 95-96. Johan se voisi vähemmästäki painosta tapahtua.
vv. 100-101. Joko nyt paremmin, kuin ennen kotonasi, tahtoisit sammon jakoon ruveta?
vv. III, 112. Kovassa aallokossa.
vv. 113-116. Se, mikä oli rautaa tahi kiveä.
vv. 117-120. Mikä oli puuta tahi muuta veden päällä pysyvää ainetta.
vv. 127-132. Tuosta vähästä alusta Suomeen aikaa voittain vielä karttuu hyväkin onni.
vv. 135-138. Koko valtansa ja arvonsa oli sammossa.
v. 148. K. XII: 55, 56.
vv. 151-154. Aallon kulettamia.
vv. 161, 162. Ohra- ja ruiskasvun menestykseksi.
vv. 167, 168. Aina loppuun asti hyvin ja kunniallisesti elää.
vv. 171, 172. Ihmiset silloinki pitivät itsiänsä Jumalan lapsina.
vv. 175-180. Päiväpaisteen ja muiden ilmavaiheitten varassa oli ihmisten ajallinen onni.