XV.
Montague palasi työhönsä, mutta masentunein mielin. Hän näki ettei rautatien presidentin toimi ollut mikään laiskanvirka. Mutta aavistuksistaan huolimatta oli hän varustaumaton siihen, mitä tuli. Seuraavana aamuna soitti nuori Curtiss haluten tavata häntä. Tuli Montaguen luo kiihtyneenä.
"Montague", sanoi hän, "minulla on tärkeää puhuttavaa. Mutta se voi maksaa tulevaisuuteni; siksi lupaatteko, ettette koskaan anna vihjaustakaan siitä, että minä olen puhunut teille."
"Lupaan", sanoi Montague. "Mikäs on?"
"Price puhui eilen telefoonissa Davenantille sanoen, ettei teistä tule radan presidenttiä."
Montague katsahti häneen vakavana. Toinen jatkoi: "Siksi tulee
Haskins. Davenant ilmoitti minulle, joka kuuluu johtokuntaan."
"Vai niin", kuiskasi Montague.
"Tiedättekö syyn?" kysyi Curtiss.
"Kyllä. Se on pitkä juttu. En ruvennut huijaukseen osalliseksi."
"Koskeeko se Hill yhtiötä?"
"Koskee."
"No sen takiako te heititte käsistänne?"
"En ole mitään heittänyt, mutta Price tahtoo päästä minusta."
"Mutta mies, tämähän on hullua."
Montague katsoi häneen: "Haluaisitteko, että sitä suvaitsisin?"
"Rakas ystävä, minulla on itselläni sen yhtiön osakkeita."
Montague ei osannut sanoa mitään.
"Luulitteko ryhtyneenne johonkin hyväntekeväisyysyritykseen?" kysyi Curtiss, mutta pidättyi nähdessään toisen kasvoilla tuskan ilmeen. Sanoi sitten: "Ymmärrän kyllä tunteenne, mutta me elämme käytännön mailmassa. Ei rautatietä hoideta niinkuin orpokotia. Turhaa sellaisesta syystä luopua hommasta."
Montague jäykistyi ja sanoi lujasti: "Minä vakuutan teille, että minä en ole vielä luopunut."
"Mitäs teette?"
"Taistelen."
"Te olette avuton. Rata on Pricen ja Ryderin."
"Te kuulutte johtokuntaan ja tiedätte, millä lupauksilla uusi johtokunta saatiin valituksi. Äänestättekö Haskinsia presidentiksi?"
"Mutta tiedättehän, ettei minulla ole siinä asiassa minkäänlaista valtaa. Olen saanut osakkeeni Priceltä. Turmelisin koko tulevaisuuteni, jos häntä vastustaisin."
"Toisin sanoen", lausui Montague, "te olette vain nukke, joka myytte nimenne ja luonteenne kourallisesta osakkeita. Te otatte vastaan luottamustoimen ja petätte luottamuksen."
Toisen piirteet kovenivat. Hän sanoi: "Jos katsotte asiaa noin —"
"En katso, se on niin."
"Unohdatte että niillä on minuttakin enemmistö."
"Mutta eihän se puolusta vääryyttä."
Curtiss nousi. "Ikävä että otatte asian näin. Tarkotin parastanne."
"Siitä olen kiitollinen. Ja älkää olko huolissanne. Ei kukaan saa koskaan tietää minun saaneen huomautuksen."
Puolen tuntia asteli Montague yksin konttorissaan. Sitten saneli hän pikakirjurilleen kirjeen serkulleen Lee'lle ja muille osakkeenomistajille, joiden äänet oli houkutellut. Hän selitti seikkoja esiintyneen, joiden takia ei voi ruveta radan presidentiksi. Sanoi myös eroavansa johtokunnasta, jossa ei voi estää sellaista, mitä ei hyväksy. Esitti sitten heille toimintasuunnitelman pyytäen sähköteitse vastausta. Kahden päivän kuluttua oli hänellä kaikkien suostumus.
Sitten meni hän Stanley Ryderin luo ja selitti tälle ottaneensa vastaan presidentintoimen ehdokkuuden luottaen siihen, että todella haluttiin rehellistä johtoa. Mutta kun hra Price aikoo riistää rataa omaksi voitokseen, arvelee Montague parhaaksi erota johtokunnasta ja kieltäytyä presidentin toimesta.
Ryder oli Montaguen puhuessa vältellyt tämän katsetta. Vasta hetken kuluttua hän vastasi: "Ikävä kuulla teidän niin päättäneen, mutta katsoen kaikilta puolin on se kai järkevä. Toivon ettei tämä pikku seikka häiritse persoonallista ystävyyttämme. Kiitos teille."
"Kiitos", sanoi Montague kylmästi.
Hetken nolouden jälkeen sanoi Ryder: "Olen teille hyvin kiitollinen."
"Epäilemättä. Mutta luuletteko välimme näin yksinkertaisesti selviävän?"
"Mitä tarkotatte?"
"Minulla on viisisataa Northern Missisippin osaketta ja sikäli kuuluvat radan asiat minulle."
"Tietysti. Voitte kääntyä johtokunnan puoleen."
"Sitäpaitsi", jatkoi Montague, "olen houkutellut kolmen osakkeenomistajan äänet teidän ehdottamanne johtokunnan puolelle. Saatoin heidät siten teidän ja herra Pricen valtaan. Tässä on kunniani kysymyksessä."
"Mitä aiotte tehdä?"
"Olen ilmoittanut heille aikovani erota ja ehdottanut, että he pyrkisivät radasta erilleen samoilla ehdoilla kuin itsekin aion päästä. He ovat suostuneet ja nyt vaadin, että te ostatte meidän osakkeemme samasta hinnasta kuin uudetkin, 50 dollarista kappaleen."
Ryder tuijotti häneen: "Herra Montague, tämä on hämmästyttävää!"
"Ikävä kyllä", sanoi Montague kovalla äänellä, kasvoilla julma ilme.
"Mutta siltä täytyy teidän ostaa."
"Tämähän on hävytöntä."
"Osakkeita on meillä 2,500 ja niiden hinta 175,000 dollaria."
He katsoivat toisiaan silmiin. Vihdoin sanoi Ryder matalalla äänellä:
"Mitä syytä teillä on uskoa minun taipuvan tähän outoon vaatimukseen."
"Hyvät syyt. Te ja herra Price olette ostaneet tämän radan ryöstääksenne sen puhtaaksi. Se on nyt etuoikeutenne ja nähtävästi Wall kadun tapa rahaa sijottavaa yleisöä kohtaan. Mutta minuun sitä ei sovelluteta, koska tiedän liian paljon."
"Voinko saada tietää, mitä aiotte tehdä?"
"Aion taistella. Kunnes te olette ostaneet minun ja ystäväini osakkeet, pysyn johtokunnassa ja presidentin ehdokkaana. Jos ei ehdotuksiani hyväksytä ensi johtokunnan kokouksessa, ajan asiaa edelleen julkisuudessa. Vaikutukseni merkitsee jotain kotona päin. Missisippissä ette pelaa aivan niinkuin New Yorkissa. Vedän asian oikeuteen ja arvelen laissa jotain sanottavan siitä, että yleishyödyllistä liikettä harjottavaa yhtiötä nylkevät sen johtokunnan jäsenet. Sitä paitsi tiedän, miten valtion eduskunnalta hankittiin uudet etuoikeudet —"
Ryder katsoi häneen raivoisana: "Tämähän on kiristystä."
"Nimittäkää sitä miksi haluatte ja vetäkää minut oikeuteen."
Ryder aikoi vastata, mutta yskänkohtaus keskeytti sen. Itsensä hillinneenä sanoi hän sitten: "Te ette toki voi vetää julkisuuteen, mitä olette kuullut meidän uskottuna neuvonantajanamme. Ettekö liene unohtanut tässä huoneessa antamaanne vaitiololupausta."
"En ole sitä unohtanut", vastasi Montague. "Ja asiaa olen erittäin huolellisesti miettinyt. Te olette rikkonut sopimuksen. Se oli tarkotuksennekin jo alun pitäin. Te ette aikoneetkaan rehellistä komentoa. Minua käytitte vain saadaksenne radan käsiinne ostamatta vanhoja osakkeita. Nyt haluatte minusta päästä. Mutta minulla ei leikitä. Minä en eroa enkä luovu omaisuudestani —"
Ryder keskeytti: "Myönnän, että teillä on oikeus vaatia ostettaviksi omat osakkeenne. Eikö se ole kohtuullista?"
"Tuollainen tarjous on loukkaus minua vastaan. Minä en voi tinkiä." Ja nousten jatkoi hän: "Ei teidän tarvitse heti ratkaista. Haluatte kai neuvotella herra Pricen kanssa. Pyydän tietoa huomiseen puolipäivään mennessä." Hän kumarsi virallisesti ja lähti.
Seuraavana aamuna sai hän Davenantilta kirjeen, jossa D. ilmoittaa, että kun on kuullut Montaguella olevan myytävänä 3,500 Northern Missisippin osaketta 50 dollarista kappaleen, on hän valmis ne ostamaan. Saatuaan postissa tarvitsemansa paperit meni Montague Davenantin toimistoon. Asianajaja oli virallinen, mutta hänen silmäkulmassaan vilkkuva ilme sanoi, että hän piti tätä pilaa hyvänä. Saatuaan Montaguen viimeisen nimikirjoituksen sanoi hän:
"Asia on sitä myöten selvä. Ja sallikaa minun sanoa, herra Montague, että te olette kykenevä liikemies."
"Pidän tunnustustanne arvossa", sanoi Montague kuivasti.