HAMLET.
4-näytöksinen murhenäytelmä.
Henkilöt:
Hamlet, Tanskan prinssi. Ophelia. Horatio, Hamletin ystävä. Haamu. Tuntematon.
I näytös.
Hamlet: Olla vai eikö olla, kas siinä kysymys.
Horatio: Hamlet, siellä on muuan haamu, joka pyytää saada tavata sinua. Mene!
Hamlet: Mennä vai eikö mennä? Mennä vai…
Haamu (tulee): Paras, että minä tulen tänne. Päivää, poikani Hamlet!
Hamlet: Mitä, olet siis entinen isäni! Oi haamu! Ah isävainaja!
Haamu: Poikani, kostoa tulin vaatimaan, Setäsi, nykyinen kuningas, minut murhasi saadakseen vaimokseen äitisi. Kostoa hänelle! Vanno kustavasi!
Hamlet: Kostaa vai eikö kostaa… Vannoa vai eikö vannoa…
II näytös.
Ophelia: Hamlet, vieläkö rakastat minua, nuoruudenlemmittyäsi?
Hamlet: Rakastaa vai eikö rakastaa, kas siinä kysymys. Jos ei niin ei, mutta jos, niin jos. Jos rakastan, niin voi olla, että se ei ole rakkautta, ja jos en rakasta, niin voi olla, että se on rakkautta. Jos on. Mutta jos ei, niin ei. Jos ei on ei, niin onko on on? Tietysti on on on. Mutta eikö siis ei ole ei? Ei, ei ei ole ei, vaikka on on on, jos on. Tahi ei.
Ophelia: Hamlet, Hamlet, eikö sinusta koskaan saa selkoa!
Hamlet: Mene luostariin, Ophelia, odottamaan, kunnes olen päässyt tunteestani selville. Mene luostariin! Mene pian!
Ophelia: Hamlet!
Hamlet: Siis palatakseni kysymykseen onko on on, ja eikö ei ei…
Ophelia: Oi, minä tulen hulluksi! (Tulee hulluksi.) Orvokki istui saavin reunalla ja lauloi sinipunaisen silkkilangan karvaisia käpäliä ristiin. Oi oi pieni kalansilmä, älä haukottele, katso, minulla on morsiusseppele varpaissani ja sun liirum sun laarum sun tuulia tei, loiskis! (Hyppää järveen.)
Hamlet: Auttaa vai eikö auttaa? Jos auttaa, niin onko apu apu, kun siitä ei kuitenkaan ole apua? Vai olisiko apu apu silloinkin, kun apu on avuton avussa? Tai toisin sanoen: onko apu aina apu, vaikka apu ei olekaan apu?
Ophelia (hukkuu).
Tuntematon: Erinomaista, erinomaista!
III näytös.
Hamlet (kuninkaan oven ulkopuolella): Kostaa vai eikö kostaa? Avatako ovi vai eikö avata? Aukeneeko ovi sisäänpäin vai ulospäin? Onko minun ovea työnnettävä vai vedettävä? Jos vedän, niin ovea tietysti olisikin ollut työnnettävä, ja jos työnnän, niin ovea olisikin ollut vedettävä, ja olen silloin työntänyt hukkaan. Ja elämän kalliita hetkiä ei pidä hukkaan kuluttaa. Ei hukkaan! Mitä minun siis olisi tehtävä, jotta en vetäisi hukkaan tai työntäisi hukkaan? Ovi aukeaa kuitenkin aina päinvastaiseen suuntaan kuin mihin sitä ensin yrittää avata, päinvastoin kuin sen luulee aukeavan. Mutta jospa siis koetan luulla päinvastoin kuin luulen ja sitten avaan oven siten kuin luulen luulevani olevan päinvastaisen luulon luuloni luulosta! Mutta mikä luulo on oikea luulo? Luulo luulosta, vai luuloko, että luulo luulosta on harhaluulo ja oikea luulo luulosta on luulon luulon vastaluulon luuloteltu luulo. Luulenpa, että luultavasti poistun, luulon salaisuudet ensin selvittääkseni. Siis kysymys on nyt: poistua vai eikö poistua?
Tuntematon: Erinomaista, erinomaista!
Hamlet: Kuka olette?
Tuntematon: Suomalainen valtion komitean puheenjohtaja tutustumassa komiteatoimintaan ulkomailla.
Hamlet: Tanskanmaassa on jotakin mätää. Onko meillä valtion komiteojakin?
Tuntematon: Epäilemättä.
Hamlet: Mitä te niistä tahdotte? Vai ettekö tahdo?
Tuntematon: Katsokaas, minun komiteani on asetettu pohtimaan erästä tärkeätä yhteiskunnallista kysymystä. Valtionkomitean perusolemukseen kuuluu, että se ei koskaan saa sille jätettyjä kysymyksiä ratkaistuksi vaan pohtii niitä ikuisesti. Nyt uhkaa kuitenkin käydä niin hullusti, että komiteamme väkisinkin saa työnsä loppuun. Sehän olisi ennenkuulumatonta. Skandaali! — Teidän kuninkaallinen korkeutenne, olen ihastuksella seurannut toimianne. Tulkaa Suomeen, ottakaa ulkomaalaisena asiantuntijana osaa komiteamme töihin! Silloin voimme nukkua rauhassa tietäen, että ikuisesti saamme odottaa komiteamme työn päättymistä ja asian ratkaisua. Komiteamme maine komiteana on silloin pelastettu.
Hamlet: Siis tulla vai eikö tulla? Vastaan viikon kuluttua. Hätätilassa heitän kruunua ja klaavaa.
IV näytös.
Hamlet (Tuntemattomalle): Lähden mukanasi. Tuli klaava. Kruunua en tässä maassa muutenkaan näytä saavan niin kauan kuin setäni elää. Ja se taas riippuu kysymyksestä: kostaa vai eikö kostaa, jota en ole ratkaissut. Ratkaista vai eikö ratkaista.
Tuntematon: Tulkaa siis, prinssi Hamlet.
Horatio: Haa, Hamlet, salaako jätät maasi! Jätät kostamatta isäsi murhan! Petät vallankeikauksellisten kalliin asian! Et poistu täältä! (Vetää miekkansa.)
Hamlet: Taistella vai eikö, vetää miekkansa vai eikö…
Horatio (lävistää Hamletin miekallaan): Siis kuole!
Hamlet: Kuolla vai eikö kuolla? (Kuolee.)