PESSIMISTI.
— Toivotonta, sanoi Pessimisti tylsästi tuijottaen likaisenharmaaseen villakoiraani Jussiin, joka silmä kovana harjoitti ajometsästystä omassa turkissaan.
— Ei ollenkaan toivotonta, sanoin minä, se on nokkela koira ja sillä on kokemusta.
— En tarkoittanut luontokappaletta, sanoi pessimisti sivellen raskaasti kädellään 40-vuotiaita harmaantuneita hiuksiaan, — tarkoitan elämää ylipäänsä. Se on niin lohdutonta. Kansamme on rikkinäinen ja ihanteeton. Vain itsekkyyttä, alhaisia pyyteitä, vihaa ja yhteisestä hyvästä piittaamattomuutta kaikkialla.
— Mies parka, oletko koettanut lukea sanomalehtiä? Luulen, että se virkistäisi.
— Sanomalehtiä! Se vielä puuttuisi! Jos sen olisin tehnyt, niin en kai tällä hetkellä istuisi täällä vaan kiipeilisin pitkin jonkin eristetyn kopin seiniä ja puhuisin pehmoisia.
— Turhaa varovaisuutta, niitä puhut nyt jo. Ei, jos olet toivoton kansamme suhteen, niin lue sanomalehtiä. Mutta lue taidolla ja valikoiden. Lue kaikkien puolueitten sanomalehtiä. Lue, mitä jokainen puolue kertoo itsestään ja päämääristään. Saat silloin kuvan koko kansasta, sillä puolueet muodostavat kansan. Mutta mitä vakavimmin varoitan sinua lukemasta, mitä asianomaisten puolueitten sanomalehdet kirjoittavat muista puolueista. Jos tarkoin seuraat neuvoani, niin maailmankatsomuksesi on kirkastuva ja kevätaurinko on paistava murheellisen sielusi harmauteen.
Hän ravisti surumielisesti päätään ja meni.
Parin päivän perästä hän palasi muuttuneena miehenä. Hänen silmälasinsa loistivat ilosta ja hänen ryhtinsä oli nuorentunut.
— No? kysyin minä.
— Kiitos, sanoi hän, tuhannen kiitosta! Olen jälleen saanut takaisin menetetyn uskoni kansaamme. Tämähän on ihannekansa! Kaikilla sen puolueilla on korkeat, ihanteelliset päämäärät. Kaikilla on ylevä, epäitsekäs ohjelma. Kaikki vakuuttavat ajavansa kansan ja isänmaan parasta, kaikilla on omat keinonsa lähimmäisensä onnellistuttamiseksi, kaikki puhuvat rauhasta ja kehityksestä kohti yhä parempaa tulevaisuutta. Jokainen puolue on oikeassa, jokaisen puolueen jäsenet ovat jaloja, kyvykkäitä, kaikkien hyvää tarkoittavia, viisasta, joskin muitten puolelta väärinymmärrystä osakseen saanutta väkeä. Kaikki ovat oikeassa ja ajavat vain oikeata asiaa. Ihannekansa, valiokansa! Olen ylpeä, onnellinen ja iloinen saadessani olla sen jäsen.
Viikon kuluttua sain häneltä kirjeen:
»… Hyvästi, kirottu roisto! Tietysti olet roisto, niinkuin minä ja kaikki muut tämän matalamielisen, kavalan, itsekkään, voiton- ja verenhimoisen kansan jäsenet. Lähden pois, luultavasti Grönlantiin. Napameren rannalla kaivan luolan jäähän ja siellä syön raakaa kalaa yksin, yksin, yksin, kaukana inhoittavista ihmisistä, juonittelijoista, salaliittojen hautojista, myrkyttäjistä, riistäjistä, tyhmeliineistä, isänmaansa turmioon syöksijöistä, lapamadoista, jotka kalvavat itsenäisyytemme elinjuuria! Pois tästä hyllyvästä mädätyksen suosta… myrkylliset höyryt tukahduttavat… häpeätä… vihaa… sulkekaa puoti… viimeinen ostaja menee tunkiolle… roskaa… huuliharppu…»
Pessimisti parka! Hän onneton oli sittenkin unohtanut varoitukseni ja oli mennyt lukemaan, mitä eri puolueitten sanomalehdet kirjoittivat toisista puolueista!