KETTU-HEIKIN SAUNASSA
Hän on onnenpoikia, Kettu-Heikki, onnenpoikia tämän maan päällä.
Oma on tupanen ukolla kylän peltojen takana, vaaran laidassa, männikön vieressä. Tupa on kallion kyljessä samalla kumpulalla, mutta sauna on taempana notkossa, puron vieressä, joka juoksee lähteestä.
Paras sauna on Kettu-Heikin sauna näillä kulmilla, ja herttaisen löylyn ukko lyökin.
Tuohon kun tupasensa Heikki laittoi nuorena ollessaan, niin silloin jo saunalleen sijan katsoi ja väleen sen valmistikin. Sillä hänen saunansa ei ole niinkuin on kylällä: katkera löyly ja hajanainen kiuas, vaan hempeä on siinä kyly ja pehmoiset vihdat.
Se on minusta niin soma tuo Heikin sauna ja Heikki itsekin niin hauska, punaposkinen ukko. Sinne Heikin tuvalle usein kyläläiset könttivät saunomaan, kun eivät itse raskitse puita polttaa pakkasella. Ja lämmin on Heikin sauna pakkasellakin, verraton saunasankari on Heikki.
Tässä tuonnoin, kun kovat pakkaset hätyyttelivät ihmisiä ja neniä ja sormia paleltui, ei kylässä lämmitetty saunaa koko viikkoon. Mutta näkyihän kylälle savu Heikin saunasta lauantai-iltana, vaikka oli tulipalopakkanen.
Heikki ei ole saunomatta. Talvella joka lauantai-ilta saunansa lämmittää ja suvella kolme neljä kertaa viikossa.
Näkeehän Heikki kylältä hiihtävän saunavieraita ja käy lisäämässä koivuja, että löylyä riittää.
"Onko vieraan varaa?"
"Harvoin löyly loppuu. Tulkaa tupaan tupakalle, lämmittelemään, että on jotakin pakkasen varalle."
Tuvan porrasten päästä lähtee kova polku alas saunalle. Polku on tikattu vanhoilla vihdoilla saunan kynnykselle asti, ettei harhaan juokse hankeen eikä lumeen astu. Sauna on kuostoista salvattu ja pihka on valunut pitkin seiniä, jotka hohtavat tervankellertäviltä.
"Minkätähden ihan koivuilla lämmitetään?"
"Löyly on paljon puokeampaa ja kiuas kuumenee paremmin. Ei kuusi löylyä saa mieleistä, vaikka viikon lämmittäisit."
Erityinen pino koivuhalkoja on saunan päässä sahattu yhtä pitkiksi ja yhtäläisiksi holvattu. Ne on talven varalta siihen pantu sievään pinoon eikä Heikki pirttinsä lämmitykseen niitä käytä.
"Saunapuu pitää olla tosikuivaa, muuten ei tule löyly mieleinen."
Kiuas on iso kiviläjä loukossa ja lauteet veistetyistä, pystyyn kuivaneista kuusista.
"Minkätähden?"
"Senvuoksi, ettei pystyyn kuivaneesta kuusesta enää pihka kirise, joka löylyyn katkua sekoittaa."
Heikki on itse keksinyt uuden kiukaantekomallin, ja hänen keksintöään on kiuaskivetkin. Kiukaaseen on kiilattu rautapata pienillä kivillä, että vesi lämpiää samassa kuin kiuaskin. Kiuaskivet ovat koskesta, teräkivet nimittäin.
"Jos tavallisia maakiviä terään panet, niin pian palavat someroksi, mutta valitseppa kosken rannalta sinervää pikkukiveä, ja niistä kun kiukaan terän oikeinpäin teet, niin ei kuulu karvasta, ei katkua kulloinkaan, vaan aina on kylysi herttainen ja lämmin, mieluinen."
Lauteitten tikapuut on tehty leveästä männyn kelleksestä, johon on kirveellä hakattu askeleet. Katto on kupeva, ja seinät ja muun sisustuksen on savu aikain kuluessa niin mustuttanut, että kiiltelevät. Kaksi on ikkunaa, toinen pirttiin päin ja toinen notkoon.
Mutta saunan porstuan ovet ovat täynnä isolehtisiä vihtoja, joista lemuaa miellyttävä haju.
"Nyt pojat saunaan!"
Sauna-ilta on Heikin juhlailta eikä hän hätäilemällä sinne lähdekään. Me muut juoksemme paitasillamme, kengät lapalta jalassa, pirtistä saunaan, jossa tervehtii herttainen lämmin ja haiskahtaa savu ja kostutettujen vihtojen tuores tuoksu.
Viimeisenä tulee Heikki itse, paitasillaan hänkin. Astelee verkalleen, vaikka on kiljuva pakkanen.
"Se tuntuu paremmalta, kun ruumis vähän jähähtää ensin… sitten se löyly oikein ihoon painuukin."
Heikillä on lauteilla oma valittu paikkansa, johon kuumuus karkaa suoraan ja ensiksi. Hän on tuohiseen asettanut pitkän varren, joka on lauteita vasten pystyssä. Sillä hän voi, loikoessaan paikallaan lauteilla, mukavasti padasta ammentaa vettä kiukaalle minkä tuntuu sietävän.
Nyt on Heikki saunavierasten kunniaksi peittänyt lauteet huhtaheinillä ja seinänrakoihin pistellyt kanervankukkia ja hajuheiniä.
Jo on Heikki paikallaan, kuumimmassa nurkassa, vatsallaan loikoo, vihta kyynärpäiden alla. Jo nousee tuohinen pataan… ja läiskähtää kiukaalle monta kertaa perätysten… Kiuas kihisee vihassa, ja vinkumalla karkaa kuuma löyly lauteille… Vielä kerran kaksi tuohikauhaa läiskähtää, ja kiuas kiikkuu ja pihisee… Kuumuus enenee pelottavasti ja tuntuu jo polttelevan…
Mutta Heikki ei ole vielä millänsäkään, katselee märäillen kiukaaseen ja haastelee:
"Välisti kun viikon kaksi ketunpyynnissä hiihtelee ja sitten kun saunaansa pääsee, niin jo pitää löylyä olla…"
"Elä helvetissä enää…"
"Mitäs tämä nyt on… pitäähän tästä päästä vertymään. — Kerta kiellon päälle."
Ja kiuas kihisee.
Jo pakenevat arimmat lauteilta, vannoen ja manaten.
"Eihän tämä vielä."
Heikki makaa tyytyväisenä myhäillen ja haastaa:
"Silloin tässä tarkenin minäkin, kun Känsä-Topias vainajan kanssa kilpaa kylvettiin. Uuh! Oli löylyä. Vaaran Mooses ovelta löylyä löi, kun me Topias vainajan kanssa täällä makailtiin."
Hän innostuu muistelemaan olleita saunasankareita ja kummastelee, ettei nyt nuorempi polvi enää siedä semmoista löylyä kuin ennen vanhaan kestettiin. Hän näyttää niin onnelliselta ja tyytyväiseltä, ja taas hän heittää kauhallisen, suu surkeassa irvistyksessä.
"Tuo Mäkelän isäntä ei ole arimpia. Se mennä kesänä minullekin hätää näytteli."
Jo ovat kaikki karanneet pois lauteilta ja liian on kuuma jo lattiallakin. Säälien Heikki meitä silmäilee… Hänen poskensa punottavat ja harmahtava tukka on epäjärjestyksessä. Todelliselta sankarilta hän meistä näyttää tuolla lauteilla maatessaan, niin että oikein ihmettelemme ja kunnioittavasti puhuttelemme häntä. Pärevalkea valaisee hänen hiostunutta ruumistaan, joka hohtaa ja punottaa. Ja saunasankari hän on.
"Onkos hyvä löyly, pojat? — Lyömme lisää, että tasallaan pysyy."
"Hyvä on löyly. Ei ole karvasta!"
Nyt vasta Heikki on vertynyt, jo nousee istumaan, jalat riippuen alas lauteilta hän nakkaa monta kauhallista yhtä kyytiä kiukaalle ja alkaa hutkia ensin jalkoja ja sitä myöten yhä ylemmäs…
Eipä ole Heikki ruumiiltaan niinkuin Sasu Punainen, eivät ole hänen jalkapohjansa tasaiset niinkuin Sasulla, eikä alkua ihravatsaan. Mutta sankarilta hän meistä näyttää, kun roivii ruumistaan ja ähkii:
"Lyökää vielä, pojat!… Jopa… jopa… tämä nyt joltakin tuntuu… No vielä kerran siihen padan viereen… ähäh… siinä onkin kuumin paikka…"
Leikki on kaukana meillä lattiallakin, ja hädissään suorii joku tukon ikkunasta pois…
"Elkää hemmetissä, menkää ulos jäähdyttelemään", huutaa Heikki.
Ja ulos porstuaan täytyy paeta… ja sitä Heikki on toivonutkin. Sillä hänestä on suuri voitto, kun saa muut pakenemaan alas lauteilta, ja vielä mainiompi, jos porstuaan häätyvät. Naurahtaa ja virnistelee sieltä ja haastaa:
"Harvat ne tänä maailmanaikana tässä minun saunassani lauteilla pysyvät… Mutta eläisipä vielä Känsä-Topias… ja minäkin vielä olisin parhaassa miehuudessa, niin sitten te, pojat, kuuman tuntisitte."
"Entäs Mäkelän isäntä?"
"Lähtö sille tulee Mäkelälle vielä, vaikka vanhakin olen."
"Ei taida vertoja olla?"
"Ei ole kuulunut. Ja sauna olisi, jos kerran vielä kilpaa saunaan pääsisi. Moni sen kovankin löylyn sietää, kun hiljaa makaa, mutta vihdotaanpa, niin sitten nähdään, kuka kestää."
Jo saa Heikkikin lopulta kyllänsä ja laskeutuu lattialle ja sitten suoraan saunan eteen jäähdyttämään… tulee takaisin, peseytyy ja nousee uudelleen lauteille…
"Nyt pitää ottaa tuimasti lopuksi… niin sitten hikoilee pitkät kotvat."
Me riennämme ennen tupaan, vihaista kyytiä, pitkin tikoitettua polkua, ja kukin alkaa kuivailla tervastulen hohteessa. Hikeä vuotaen, raukeana ja tyytyväisenä kukin kuivailee ja ihailee löylyn hyvyyttä.
Jo tulee lopuksi Heikkikin. Työntää liekkeihin ison jalkaniekka-kahvipannunsa, sillä se on hänen taikansa, että väkevä kahvi pitää saunottua ryypätä.
"Se kaiken taudin ajaa ulos."
"Yksin se Heikki täällä kahvinsa keittää ja saunansa lämmittää!"
"Ja niin. Mitäs tässä akalla tekisi torumassa. Saa kahvinsa juoda ja saunansa lämmittää, milloin mieli tekee. En ole akkaa koskaan kaivannutkaan."
"Juuri niin. Ja kulkea pyydyksillään, milloin haluttaa."
"Joo."
Onnenpoika se on tuo Heikki, onnenpoika tämän maan päällä ja kuuluisa saunasankari, ja mainio on hänen musta saunakölsänsä. Luulenpa, että saisi siellä Sasu Punainenkin loimeensa.
Niin minusta tuntuu.
Entä sinusta?