SUURI SIELU
Hän oli saapunut kuin tuulispää etelästä tänne pohjoiseen.
Kun hänet ensi kerran tapasin, hämmästyin aika lailla. Muutamin sanoin hän kertoi, mikä hän oli, mistä kotoisin ja miksi aikoi tulla ja olikin jo hyvällä alulla.
"Säveltäjäksi olen syntynyt!" päätti hän ja napsutteli sormiaan.
Hän oli näet otettu tänne väliveisaajaksi. Hän oli äskettäin loistavasti suorittanut lukkari-urkurin tutkinnon, ja hänelle oli sanottu, että hänessä on siementä johonkin suureen, mistä hän ei vielä itsekään ollut selvillä. Hän sanoi sepittävänsä runoja, piirustelevansa maisemia ja säveltäneensä laulujakin. Hän herätti heti ansaittua huomiota ja keräsi ympärilleen ihailevan seuran.
Ensimäiseksi hän perusti lauluseuran, jollaista ei niillä mailla ollut koskaan ennen ollut. Mutta hänen hehkuva intonsa vaikutti ympäristöönkin, ja vähässä ajassa hän oli saanut toimeen ihmeitä laulussa.
Hänen erinomainen taitonsa johtaa laulua, hänen loistavat lahjansa vaikuttivat laulajiin kuin sähkö, arveli hän.
Hän oli päättänyt antaa konsertin laulajineen. Se olisi hänelle kehittävää, kun saisi olla johtajana, sillä siten hän harjaantuisi esiintymään hienommankin yleisön edessä.
Tapasin hänet pari päivää ennen kuin hänen oli määrä mennä kenraaliharjoitukseen. Hän oli huolissaan, sillä häneltä puuttui tahtipuikko.
"Enkö näytäkin joukon johtajalta… katsohan… ja katso silmiä ja huomaa kuinka hiuksien tulee olla", sanoi hän ja näytti, lyijykynä kädessä, kuinka tahtipuikkoa liikutellaan…
Totta tosiaan. Kyllä hän epäilemättä oli syntynyt säveltäjäksi. Tukka pystyssä kuin harjakset, silmät säkenöivät, vasen käsi kupeella kuin siipiponka ja koko muu olento notkuvana ja väräjävänä…
"Huomaa nyt… katsos… näin tulee käden olla kupeella… näin pitää vartalon notkua, ja näin on tahtipuikkoa pideltävä… Mutta mistä hemmetistä saan tahtipuikon…?"
"Eikö joku nikkari osaisi sellaista sorvata", esittelin minä.
"Kas vain! Kun en ole sitä hoksannutkaan! Et sinä taidakaan olla niin tyhmä kuin näytät", kiitteli hän minua.
* * * * *
Tahtipuikon hän oli saanut. Se oli osunut tulemaan tarpeeksi pitkä ja tarpeeksi paksu. Mutta huolissaan hän oli taas, ja kenraaliharjoitus oli juuri tulossa. Tahtipuikko oli näet puunvärinen. Se täytyi saada mustaksi, vaikka henki menköön. Nauraisivathan sille harakatkin… Ja jokainen näkisi, ettei se ollut Saksasta, mistä hän oli sanonut odottavansa tahtipuikkoa.
"Mutta kun ei pidä oleman maalaria koko kylässä, ei koko pitäjässäkään… Tämä on surkeaa perukkaa… pois minä täältä lähden… lähden Helsinkiin taiteen hehkuvaa ilmaa hengittämään… Voi tätä kurjaa maaseutua… Voi leivätöntä Lappia…"
Koetin tyynnyttää häntä.
"Onhan sentään muutakin mustaa kuin maalia", huomautin.
Hän ikäänkuin otti kuullakseen.
"Jos esimerkiksi koettaisi mustata noella."
"Aivan niin. Nokihan esimerkiksi on mustaa", innostui hän, ja taas sain häneltä suuret kiitokset kekseliäisyydestäni.
* * * * *
Kenraaliharjoituksen hän oli päättänyt pitää kansakoululla ja luvannut, että yleisöä sai tulla niin paljon kuin mahtui.
Ja merkillinen ilta, "harvinainen tilaisuus", on vihdoin tullut.
Hän on kuin siipiä vailla. Hohtaa ja hoppuaa, ja helmat hulmuavat kuin myrskyn käsissä. Hän on kaikin puolin sellainen kuin oikean säveltäjän tulee.
Hän seisoo laulajain keskellä… ottaa ääntä ja antaa ääntä… Käsi käy kupeelle, hiukset nousevat pystyyn, vartalo keijuu ja posket värisevät…
Jopa kajahtaa laulu… Tahtipuikko heiluu niinkuin sodassa sapeli, ja suu auki kuin kirkon ovet hän panee parastaan…
Mutta äkkiä tapahtuu hänessä kummallinen muutos… Otsaan ilmestyy musta täplä… sitten himmenevät posket… ja laulun lomasta kuuluu sipinää…
Hän huomaa sen. Hän silmää käsiään ja näkee niissä nokea… joku lurjus nauraa… Mitä tämä on? Mitä on tämä, kun eivät älyä taputella käsiään… ja naurua kuuluu yhä enemmän… Hän käy tukkaansa ja huomaa sitten… ja iskee tahtipuikon säpäleiksi…
Se oli hänen ensimäinen konserttinsa näillä mailla eikä hän olekaan toista täällä antanut.
En ole häntä tavannut enkä hänestä mitään kuullut. Ehkäpä hän ei enää pyrikään säveltäjäksi, vaan johonkin muuhun suureen, mihin hänessä oli niin paljon siementä.