SAUNAN HALTIJA.
Pekka oli ollut verkkoja kokemassa ja häntä paleli kovin. Pitää mennä saunaan lämmittelemään, päätteli ja kapusi lauteille. Kuu paistoi ulkona ja kurkisti sisään saunan pienestä ikkunasta. Sirkka siritti kiukaan takana unettavaa lauluaan.
— Mitä sinä siellä sirität, menetkös! sanoi Pekka ja heitti kivellä kiukaan solaan.
Silloinpa Pekka sai nähdä ihmeen. Sirkka kapusi kiukaalle ja silmänräpäyksessä kasvoi Pekan kokoiseksi.
— Älä heitä minua kivillä. Minä olen saunan haltija, sanoi sirkka.
— Mikä haltija? kysyi Pekka, jota sirkan suuruus vähän peloitti.
— Sepä, joka syntyy jokaiseen saunaan, kun sauna on rakennettu. Ilman minua ei sauna olisi mitään. Minä valvon, ettei saunassa pääse tuli irti ja että löyly on makeaa, eikä kitka pistä kurkkuun. Kun kyntömies tulee sinne lauteille lepäämään, laulan minä sille univirren ja eipä missään muualla sano olevan niin makeata unta kuin saunassa. Kalamies rientää ensiksi saunaan vesiltä palattuaan ja käy siellä ennen sinne lähtöään.
— Kalastamasta minäkin tulin, sanoi Pekka.
— Eikös olekin mukavaa, kun saat lämmitellä? Isäsikin sanoo, ettei ole mikään paikka maailmassa saunan veroinen. Lauantai-iltakaan ei olisi mitään ilman saunaa, ja matkamieskin kotiin palattuaan tulee ensiksi tänne saunan suloiseen lämpimään.
Sirkka hyppäsi ikkunalle istumaan ja katseli kuuta iltataivaalla.
— Tuokin kuu käy täällä joskus pakkasöinä lämmittelemässä, sanoi
Pekalle.
— Älä nyt! Jo sinä nyt puhut pötyä, sanoi Pekka.
— En puhu. Jos tulet saunaan sunnuntaiyönä kello kahdentoista aikaan ovea avaamatta, saat nähdä kuun täällä lämmittelemässä.
— Pitääpä kysyä isältä, onko se totta, sanoi Pekka
— Ei isäsi sitä sano, naurahtaa vain, sanoi saunan haltija.
— Eikö sitä sitten näe, jos tulee tänne oven avaamalla? kysyi Pekka.
— Ei. Kun ovea avaa, livahtaa kuu silloin ikkunasta taivaalle ja valojuova jää vain lattialle.
Pekasta oli se kovin ihmeellistä ja hän jäi miettimään, nouseeko kuukin lauteille, kun tulee lämmittelemään.
—- Nukkuisitkohan sinä, jos minä laulaisin sinulle parhaimman lauluni? kysyi sirkka Pekalta.
— Johan minä taisin nukkuakin, sanoi Pekka ja heräsi.
Sirkka lauloi uunin takana ja kuun juova väreili lattialla.
Seuraavana iltana mietti Pekka, miten pääsisi saunaan, ettei tarvitseisi ovea avata. Jos kuu on tullut lämmittelemään, pujahtaa se seinän raosta ulos, kun hän ovea aukasee.
Jos koettaisi mennä laipion kautta?
Pekka tutki laipion ja huomasi pääsyn mahdottomaksi sitä tietä. Parasta kun salaa menee saunan nurkkaan vahtimaan, ettei sirkka eikä kuu tiedä mitään.
Pekka pujahti varovasti ovesta ja hiipi nurkkaan ja peittelihe vaatekasaan.
Sauna hämärtyi ja sirkka aloitti laulunsa.
Kohta kuu tulee, ajatteli Pekka ja nukahti odotellessaan.
Ja eikös kuu kohta kömpinyt ikkunasta sisään ja kierinyt lauteille.
— Huu, miten pakkanen, kuulee Pekka hänen sanovan. — Syntyypä sinun, sirkkaseni, täällä lämpimässä laulella.
Joku liikkui ulkona ja raotti saunan ovea. Kuu livahti ikkunasta taivaalle ja valoläikkä vain väreili permannolla.
Pekka heräsi ja uskoi mitä saunan haltija oli kertonut.