VIII.
Hannes makasi selällään pienen metsälammen rantakalliolla, vaatemytty päänsä alla. Yksinäiset metsälinnut olivat jo vaienneet ja hiljaisuutta rikkoi vain silloin tällöin ahvenen pulahdus kaislikossa.
Kallio oli lämmin ja siinä oli mukava levähtää. Ajatuksilta, painavilta ja kiusaavilta, sai siinä metsälammen rannalla ihmeellisen rauhan.
Mikä oli saanut ne kaikki karkkoamaan? Jos ajatus pyörähti jälelle jääneessä, tytössä ja talossa, voi se viipymättä siirtyä mihin vain, hiljaiseen lammin rantametsään, auerhämyiselle taivaalle, vanhaan kotitaloon ja tuntemattomaan tulevaisuuteen, mutta mikään niistä ei kiinnittänyt. Salolammen luonto kokonaisuudessaan tuntui pitävän kuin kaikkea yllä.
Nuori haapa lipatti siinä melkein korvan juuressa. Salama välähti läntisellä taivaalla ja ahven pulahti ruohikossa, jalan juuressa. Sitten ei taas kuulunut muuta kuin sammalen ritinä hengityksestä liikkuvain hartiain alla.
Ihana erämaan rauha. Kukapa sen suuruutta tajusi muut kuin saloseudun yksinäinen asukas.
Ei hänkään ollut sitä ennen tällaiseksi huomannut. Oliko tässä erikoisempaa kuin muulloinkaan jonkun saloseudun rauhaan pysähtyessä, taisi olla vain ero siinä, että hän voi nyt kaikkea paremmin tajuta, ottaa vaikutteita vastaan.
Hän olikin ehkä päässyt jo jonkun verran nousemaan entisyydestään.
Eiköhän sittenkin luonnon alkuperäinen asutus ollut kaikista kaunein. Kun vaan asujalla oli puuttumaton ravinto. Tällä hetkellä hän, kulkuri ja sukukirojen alainen, ei olisi kalliolevähdyspaikkaansa vaihtanut suurkaupungin miljoonapalatsiin. Täältä löysi elämän terveenä ja koruttomana, mutta palatsien nurkissa viihtyi kuolema.
Mikä risahti?
Hannes nousi katsomaan. Jänö oli puikkinut rantaan ja lipoi vettä kivenkolosta. Eipä näyttänyt pelkäävän. Rauhallisena painui asuntopaikoilleen niinkuin olisi nähnyt vertaisensa.
Pilvi lännellä oli kasvanut ja salama leimahti jossain kauempana.
Hannes painui jälleen sammalvuoteelleen ja jäi silmät kiinni miettimään.
Uni tuli tällä kertaa rauhallisena ja virkistävänä. Ihana saloseudun rauha kosketti suojelevalla kädellään nukkujaa.