IV.
VARKAUS JA PAKO.
Tuulet ja virrat suosivat meitä niin, että saavuimme Kap Palmasiin hyvin pian saadaksemme nuo neekerit laivaamme. Prikin tulo, isäni lippu liehuen iloisesti mastossa, oli sellainen merkki, että koko laivan ympärystä oli pian täynnä neekerien kanootteja siinä toivossa, että niiden omistajat hyväksyttäisiin laivaamme työmiehiksi. Ihmettelin kovasti nähdessäni, miten nuo pienet ja kapeat veneet suoriutuivat kaatumatta rantatyrskyistä, jotka näyttivät hyvin vaarallisilta. Oli omituisen näköistä katsella, miten nuo mustat miehet ohjailivat ohuita veneitään. Ponnistaessaan päästäkseen lähellemme kaatui monta venettä, mutta niiden omistajat keikauttivat ne heti jälleen kohdalleen tyhjentäen niistä veden ja koko ajan huutaen olevansa kunnon miehiä ja soimaten kaikkia ennen heitä laivaan päässeitä roistoiksi, varkaiksi ja neekereiksi, pitäen tuota viimeistä sanaa kaikkein pahimpana haukkumasanana, millä he voivat ilmaista halveksumisensa.
He kiipesivät heti yläkannelle huutaen, riehuen ja hakien vanhoja tuttujaan miehistön joukosta ja kerjäten mustalta Billiltä kaikenlaisia jätteitä. Kun isäni huomasi miesten joukossa erään, joka oli purjehtinut hänen kanssaan ennen, kutsui hän miehen luokseen ja kysyi, missä hänen vanha poosunsa Paistinpannu oli.
"Paistinpannu on matkustanut sisämaahan vähäksi aikaa, herra."
"Miksi hän matkusti juuri silloin, kun Petrelin piti saapua?"
"Ah, hän ei tiennyt Petrelin tulosta, mutta parin kolmen tunnin kuluttua saa hän sen nyt kuulla."
"Mutta parissa kolmessa tunnissa varastavat nuo miehet laivani tyhjäksi."
"Huomaan, ettette pidä sellaisesta. Mutta ennenkuin Paistinpannu ennättää saapua työnjohtajaksenne, voitte käyttää minua sillä aikaa siihen toimeen."
"Sinuako, Olutpullo? Miehet eivät tottele sinua."
"Hyvin mahdollista herra, etten kykene estämään varkauksia, mutta Paistinpannun veli, Halkaisija, kykenee kyllä poosuksi. Hän on hyvä puhumaan ja voi estää varkaudet heti."
"No hyvä. Kutsu tuo Halkaisija tänne. Missä hän on?"
"Tuolla kanootissa", vastasi Olutpullo hypäten samalla mereen ja uiden erään kanootin luo, jonka keskellä eräs solakka neekeri istui kahden muun neekerin kuljettaessa venettä eteenpäin.
Niin pian kuin Olutpullo oli ilmoittanut tuolle miehelle, että kapteeni haluaa puhutella häntä, soudatti hän veneensä laivan sivulle, tarttui ankkuriketjuun ja heilautettuaan itsensä verkon yli tuli isäni luo ottaen päästään melko korkean ja pahasti rypistyneen hatun, joka oli hänen ainoa vaatetuksensa lukuunottamatta vyötäreiden ympärille käärittyä huivia, ja sanoi:
"Huomenta, kapteeni, mitä haluatte?"
"Miksi ei teidän veljenne ole saapuvilla? Tiedättehän, etten suvaitse varkauksia laivassani, ja useimmat teikäläiset ovat varkaita."
"Paistinpannu meni hakemaan hunajaa maaseudulta. Kun näin teidän lippunne, lähetin erään pojan viemään hänelle sanaa, että Petrel on saapunut."
"Hyvä! Käskekää nyt noiden miesten olla siivosti. Ajakaa kaikki muut pois, paitsi Paistinpannun ja teidän omat miehenne."
"Kyllä, herra", vastasi Halkaisija, ja kutsuttuaan Olutpullon ja muutamia muita miehiä avukseen ajoi hän kaikki liiat neekerit veneisiin, joissa ne seurasivat laivaa, kunnes se ankkuroi.
Halkaisijan miehet kiinnittivät purjeet, rassasivat raa'at nelikulmaan ja selvittivät köydet nippuihin, ja juuri kun he olivat lopettaneet, ilmestyi Paistinpannu itsekin laivaan. Hän oli pukeutunut jonkinlaiseen juhla-asuun voidakseen esiintyä arvonsa mukaisesti. Korkea, riikinkukon sulilla koristettu hattu oli ylpeästi kallellaan, raitainen paita ja merimieshousut olivat moitteettomat, ja kaulan ympärille kiedotusta messinkiketjusta riippuva levy kirjoituksineen "Kapteeni Baldwinin neekerien päällikkö Paistinpannu" näytti ylpistyttävän häntä hirveästi.
"Päivää, Paistinpannu!" sanoi isäni. "Miksi et ollut paikoillasi laivan tullessa?"
"Olen pahoillani, herra, mutta minulla on tuolla maalla moni tila ja kolme vaimoa, jotka valmistavat paljon makeata ruokaa."
"Vai niin. Kutsu nyt miehesi laivaan, että saan valita niistä kelvollisimmat."
"Hyvä; näin, että teillä on kaksi tyrskyvenettä. Niihin tarvitaan kymmenen miestä kumpaankin ja työnjohtajat — yhteensä siis kaksikymmentä miestä ja kaksi työnjohtajaa veneitä varten. Sitten tarvitsen vielä kymmenen miestä laivaan ja kolme kokkia."
"No olkoon! Otan kolmekymmentä miestä ja kaksi työnjohtajaa, mutta sinun on järjestettävä, että miehet keittävät itse ruokansa."
"Hyvä on! — Kuulehan, Märssyraaka, valitse sinä kymmenen miestä, ja sinä, Billy Barlon, myöskin kymmenen. Minä valitsen sitten loput."
Paistinpannu sai pian molempine työnjohtajineen nuo kolmekymmentä miestä valituiksi ja järjestetyiksi kannelle. Isäni käski minun kirjoittaa miesten nimet muistiin, sitten kuin hän oli ne tarkastanut ja saanut varmuuden, etteivät ne sairastaneet mitään tarttuvaa tautia.
Lukija voinee jo tähän asti kuulemistaan nimistä päättää, miten hullunkurinen tuosta nimiluettelosta tuli. Miesten joukossa olivat ensimmäiset Märssyraaka ja Billy Barlon, nuo molemmat poosut ja tyrskyveneiden tulevat ohjaajat, sitten vanha tuttavamme Olutpullo, Kaksi Lyöntiä, Billy Pöljä, Liverpoolin Jaakko, Bristolin Tomi, Sunnuntai, Meksikon Jussi ja Pieni Billy, joka oli melkein seitsemän jalan pituinen. Niin pian kuin heidät oli valittu ja nimet kirjoitettu muistiin, alkoivat he työskennellä, ja Halkaisija poistui laivasta saatuaan pienen lahjan ja lasillisen rommia.
Nuo molemmat tyrskyveneet nostettiin niitä varten rikattuihin taavetteihin. Laivan keskiosan ja päivänsuojan harjanuorien toiselle puolelle levitettiin myöskin päivänsuoja, ja pian esiintyi Petrel täydellisessä afrikkalaisessa asussaan. Tavaraluukkujen kummallakin puolella olevat terikat pantiin kuntoon kuormittamista ja purkamista varten, ja Paistinpannun vene kiinnitettiin keulaan ankkuriketjun alapuolelle.
Neekerit valmistivat keittopaikan itselleen eräästä suuresta ja matalasta hiekkaa täynnä olevasta laatikosta, johon he voivat sytyttää tulen keittääksensä riisinsä, joka oli heidän pääruokansa. Sen lisäksi saivat he vielä keksiä ja pienet määrät suolattua kalaa ja sianlihaa, joita oli otettu laivaan erikoisesti heitä varten.
Niinpian kuin kaikki oli saatu järjestykseen ja neekerit jaettu vahteihin, nostimme ankkurin purjehtiaksemme Whydahiin, seuraavaan määräpaikkaamme, jonne saavuimmekin mitään sen kummempaa tapahtumatta.
Miehistön englantilaisen osan tehtäväksi jäi nyt pääasiallisesti purjeiden hoito ja kaikki muutkin helpot työt. Paitsi noita töitä saivat he pitää perää ja luodata, missä työssä joku neekeri aina auttoi luotaajaa, kiskoen luodin aina laivaan, sen jälkeen kuin toinen oli sen heittänyt.
Whydahiin oli ennen meitä saapunut neljä tahi viisi laivaa, joiden joukossa oli eräs Länsi-Afrikan eskaaderiin kuuluva priki. Heti kun olimme ankkuroineet, läksi isäni maihin toisella tyrskyveneellä, jota Märssyraaka ohjasi tapaamaan asioimiston hoitajaa, jonka kanssa hän oli liikesuhteissa. Ville ja minä saimme jäädä laivaan valitsemaan tullimaksuksi Dahomeyn kuninkaalle meneviä tavaroita sekä erottamaan sopivimmat lahjat Whydahin päällikölle.
Noin puoli tuntia isäni lähdön jälkeen käski Pentlea miehittää toisenkin tyrskyveneen sanoen lähtevänsä myöskin maihin. Tämä hämmästytti Villeä kovasti, sillä hän liesi, että isäni piti hyvin tärkeänä ensimmäisen perämiehen oloa laivassa silloin kun hän itse oli maissa. Ville uskalsikin senvuoksi huomauttaa siitä Pentlealle, joka myönsi Villen olevan oikeassa, mutta koska hänellä oli tärkeätä asiaa maihin, oli kapteeni luvannut hänen käväistä siellä.
Ville ei tietysti voinut sanoa enää mitään, vaan palasi huoneeseemme, jossa muutamista avatuista tavarapaaluista valitsimme erilaisia vaatekappaleita Dahomeyn kuninkaalle ja rannikon päällikölle. Jack Adams, joka oli tullut meitä auttamaan, sanoi kuultuaan tapahtumasta:
"En ymmärrä tätä ollenkaan, sillä kapteeni Baldwin ei ole ennen milloinkaan luvannut perämiehen poistua laivasta sillä aikaa kuin hän itse on maissa ja erittäinkin Whydahin laisessa paikassa."
"Tiedän sen, Jack", sanoi Ville, "mutta mitä minä voin tehdä, sillä kapteenin ollessa poissa laivasta on minun toteltava Pentlean määräyksiä."
"Aivan oikein, mutta tehän voitte lähettää kirjeen kapteenille."
"Sen voin todellakin tehdä."
Hän lähti heti kajuuttaan kirjoittaakseen kirjeen isällemme, mutta nähdessään Villen menevän sinne Pentlea kiiruhti sanomaan: "Mitä teillä on siellä tekemistä, menkää työhönne!" Ja vähän myöhemmin lähetti hän Villen ja minut mastojen ylimmäisille raaoille tarkastamaan sen rikausta, kestäisikö se vielä, kuten hän sanoi.
Ollessamme tuolla ylhäällä laskeutui hän veneeseen, johon hän oli antanut sijoittaa neljä paalua kallisarvoisia vaatteita, ja soudatti itsensä maihin aivan eri taholle kuin missä tuo varastopaikka oli, mihin isäni oli mennyt.
Niin pian kuin olimme kadottaneet hänet näkyvistämme laskeuduimme kannelle ja menimme kajuutalle, mutta sen ovi olikin lukittu. Lähetimme sanan stevartti Warspitelle, joka kertoi Pentlean lähettäneen hänet keulaan, kun hän oli tullut kysymään, haluaisiko Pentlea jotakin ennen maihin lähtöään.
Emme ymmärtäneet oikein miten menetellä, sillä Pentlea oli varmasti ottanut kajuutan avaimen mukaansa, ja kuten olimme huomanneet, ei hänen aikomuksensa ollut ollenkaan mennä tapaamaan isäämme. Ahdingossamme kutsuimme Jack Adamsin ja Sam Peterin luoksemme neuvottelemaan ja hetkisen tuumailtuamme päätimme, että minä laskeutuisin köyttä myöten laivan peräpuolelle ja koettaisin ikkunoista katselemalla saada selville, mitä kajuutassa oli tapahtunut. Kurkistaessani sisään huomasin, että kaikkien hyttien ovet olivat lukossa, mutta kajuutassa olevat arkut oli nähtävästi avattu ja tutkittu.
Koetin tunkeutua sisään eräästä ikkunasta, mutta huomattuani olevani liian suuri mahtuakseni siitä käskin Villen hinata minut jälleen kannelle, ja päästyäni sinne ilmoitin tutkimukseni tulokset. Ajattelimme nyt olevan parasta särkeä kajuutan ovi, ja sitten kuin kirvesmies Stentall oli hakenut työvälineensä, pääsimme pian sisään huoneeseen, jossa oli paljon suurempi sekamelska kuin ikkunasta olin voinut nähdä.
Kaikki arkut ja lokerot oli avattu ja niiden sisältö oli levitetty pitkin lattiaa. Muudan laatikko, jossa isäni säilytti rahojaan ja papereitaan, oli myöskin tyhjennetty ja sisältö varastettu.
"Miten saan nyt ilmoitetuksi tämän isälle?" sanoi Ville, "tuo roisto on varastanut tavaramme, ja koska molemmat tyrskyveneemme ovat poissa, emme pääse maihinkaan."
"Pääsemmepäs, herra!" sanoi Sam Peters. "Onhan täällä vielä Paistinpannun kanootti, ja hän pääsee kyllä sillä maihin viedäkseen kirjeen isällenne."
"Niin, tuotapa en tullut ajatelleeksikaan. Kutsukaa Paistinpannu tänne!"
Kun Paistinpannu tuli ja huomasi kajuutassa vallitsevan sekamelskan, sanoi hän:
"Tuo perämies näyttää olevankin aivan sellainen roisto kuin olen aina ajatellutkin hänen olevan."
"Sille emme nyt enää mitään mahda, Paistinpannu", sanoi Ville. "Mutta nyt on teidän heti lähdettävä viemään kirjettä kapteenille."
Paistinpannu riensi heti kannelle, ja sillä aikaa kuin Ville kirjoitti kirjettä, laski hän kanoottinsa mereen, |a ottaen Olutpullon toverikseen läksi hän viemään isällemme sanaa Pentlean karkaamisesta ja hänen varkauksistaan.
Olimme määränneet, että Pentleaa oli vahdittava mastojen nokista, ja siihen toimeen pantujen neekerien terävät silmät näkivät, että hän päästyään maihin meni suoraan erääseen suureen taloon, jonka lipputangossa liehui Portugalin lippu. Tyrskyvene oli vedetty maalle, eikä huomattu mitään merkkiä, että hän olisi aikonut palata laivaan jälleen.
Niin pian kuin Paistinpannu oli lähtenyt, aloimme järjestää tavaroita ja huomasimme melkein heti, että Pentlea paitsi varkauksiaan oli tehnyt vielä muutakin pahaa, sillä laivan kronomeetteri ja ilmapuntari olivat molemmat särjetyt. Sitäpaitsi oli hän vienyt mennessään Camacholta saadut kultarahat ja suuren summan englantilaisia puntia, joita isäni oli säilyttänyt laatikossaan.
"Toivon, että saamme hänet kiinni", sanoin minä.
"Emme mitenkään!" sanoi Sam Peters. "Tuo talo, johon hän meni, on oikea orjakauppiasten majapaikka, ja hän on jo kaukana matkalla Lagosiin tahi Porto Novoon, ennenkuin kapteeni saa paikkakunnan päällikön lähettämään miehensä häntä kiinniottamaan."
"Mitä meidän sitten on tehtävä, Ville?" kysyin minä.
"Ei mitään muuta kuin koetettava saada nämä tavarat jälleen järjestykseen ja sitten jatkaa tuota työtämme, johon olimme syventyneet ennen tuon roiston karkaamista. Katsohan, hän on murtanut auki minunkin laatikkoni ja varastanut kelloni ja kaikki vähät rahani, jotka olin saanut kootuiksi."
"Hän on varmaankin heilunut hirveästi, sillä hänellä oli korkeintaan kymmenen minuuttia käytettävänään."
Käskimme Warspiten tulla järjestämään kajuutan ja palasimme huoneeseemme huomataksemme, että nuo neljä veneeseen laskettua paalua sisälsivätkin kallisarvoisia silkkikankaita, jotka oli tarkoitettu lahjoiksi suurille päälliköille. Ne oli tuotu huoneeseen sitä varten, että saisimme valita niistä sopivia kappaleita Dahomeyn kuninkaalle ja paikkakunnan päällikölle.
Jack Adams ja Sam Peters tulivat luoksemme ja sanoivat luulleensa meidän voivan estää Pentlean lähdön. Mutta kun se ei ollut tapahtunut, oli heidän ollut pakko totella hänen määräyksiään.
"Kerran tapahtunutta ei voida enää peruuttaa", sanoi veljeni. "En minäkään olisi voinut poistua vastoin perämiehen tahtoa, eikä kukaan meistä voinut aavistaakaan, mitä hän kajuutassa hommasi!"
Keskustellessamme Pentlean paosta ja järjestäessämme vaatteita isämme meille antaman luettelon mukaan tuli Warspite juosten huoneeseemme tuoden muassaan pari pientä muistikirjaa, jotka hän sanoi löytäneensä Pentlean hytistä. Niihin oli kirjoitettu muistiin kaikissa Gaboonin ja Kongon lahdissa ja joissa olevat ankkuripaikat ja luettelot orjista, joita oli otettu laivaan eri paikoista.
"Ah, tuo mies on todellakin oikea orjakauppias! Tähän kirjaan on merkitty kaikkien laivojen ja niiden kapteenien nimet. Tällä sivulla on luettelo kaikista eskaaderin laivoista. Siinä ilmoitetaan, mitkä ovat höyrylaivoja ja mitkä purjehtivat parhaiten hankatuulessa, ja tässä on täydellinen kuvaus Petrelistä ja selostus, missä kaikissa paikoissa aiomme käydä."
Villen selaillessa kirjasten sivuja katsoin hänen olkansa yli ja totesin näiden muistiinpanojen olevan Pentlean tekemiä. Hän oli merkinnyt, mihin meidän laivaamme voitaisiin käyttää, huomauttaen muun muassa, että siihen voidaan helposti sijoittaa kaksisataaviisikymmentä orjaa.
"Mitä? Oliko hänen tarkoituksensa saada se haltuunsa?"
"Kukapa sen tietää", sanoi Sam Peters. "Mutta varoitettu on jo valmiiksi asestettu, eivätkä luullakseni hänenlaisensa espanjalaisroistot kykene anastamaankaan bristolilaisten miesten miehittämää bristolilaisprikiä."
"Teidän on kumminkin pidettävä suunne kiinni tästä asiasta, ja jos minä saan kuulla, että te, Warspite, olette puhunut tästä, lähetän teidät työskentelemään neekerien loukkoon", sanoi veljeni.
Juuri kun hän sai sen sanotuksi, huusi tähystäjä kapteenin tulevan, ja me olimme hyvin iloiset ajatellessamme, että hän pian saapuisi luoksemme ja voisi itse päättää, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä.