KAHDESYHDEKSÄTTÄ LUKU.
Judaksen vaimo.
Nämä kaksi miestä menivät Belgradista niin kiireesti kuin mahdollista ja puolituntia myöhemmin olivat he yksinäisen ravintolan edessä maantien varrella.
Oli pimeä. Ainoastaan yhteen ikkunaan oli uskoton vaimo asettanut kynttilän osoittaakseen Azalle, että hän odotti häntä.
- Naputa ikkunaan ja pyydä häntä avaamaan. Tietysti menemme sitte molemmat sisälle, sanoi Demeter. - Tuo nainen saa tänä yönä olla kahden miehen seurassa yhden sijasta. Mutta siitä ei suinkaan ole mitään iloa hänelle, vaan —
Aza oli mennyt jo ikkunan luo, kun Demeter seisoi sivulla seinää vasten. Aza koputti, eikä kauan viipynyt ennenkuin ikkuna avattiin ja naisen ääni kysyi hiljaa:
- Kuka se on?
- Minä se olen, ystäväni, vastasi Aza, joka niinikään pysyttelihe varjossa, niin että valo ei käynyt hänen kasvoihinsa.
- Ah, sinäkö se olet, poikani! Minä avaan heti oven.
- Odota, voit säästää itseltäsi vaivan astua ovelle, vastasi Aza. — Astu syrjään hiukan! Minä tulen, luoksesi aivan yksinkertaisesti ikkunasta.
- Ha, haa, ikkunasta — aivan oikein, niinhän kaikki rakastajat tekevät! sanoi uskoton vaimo nauraa tirskuen.
Hän katosi ikkunasta ja nyt hyppäsivät Aza ja Demeter kiireesti huoneseen.
Sitä valaisi vaan pieni yölamppu. Demeter Banjaluki paneutui lattialle ja antoi Azan mennä yksin sängyn luo.
- Kiiruhda, sanoi nainen hänelle. — Ukkoa ei ole vielä kuulunut. Hän ei kai tule kotiin ennenkuin huomenna.
- Miehesi ei tule takasin huomennakaan, vastasi Aza karkealla äänellä.
- Eikö tule huomennakaan? Mitä tarkoitat? Niin, niin, hänenhän piti lähettää sana minulle.
- Oh ei, ei hän lähetä enää mitään sanaa.
- Mitä sinä sanot? Olet niin muuttunut, et ole ollenkaan niin hellä, kuin tavallisesti. Miten on sitte mieheni laita? Oletko tavannut häntä Belgradissa?
- Olen kyllä.
- Ja mitä olet sitte puhunut hänen kanssansa? — Jumalan tähden, et suinkaan ole sanonut mitään.
- Minä en ole sanonut hänelle mitään, olen vaan ripustanut hänet puuhun riippumaan.
- Oletko hirttänyt hänet? Oletko sinä hullu? Murha tulee ilmi ja silloin syytetään minua, että olen yllyttänyt sinua siihen.
- Oh ei, sinua ei syytetä mistään, sanoi Aza aivan tyyneesti. Sillä näetkös, kultaseni, sinä saat nyt mennä miehesi jälkeen. Minä ja ystäväni, joka on mukanani, aiomme tappaa sinut.
Ja tuskin oli Aza lausunut nämä sanat, ennenkuin hyökkäsi sängyn luo. Huutaen nousi nainen ylös sängystä ja kun hän sai nähdä Demeter Banjalukin, tuli hän ikäänkuin halvatuksi, eikä kyennyt lausumaan sanaakaan.
- Niin, nyt olette saanut vieraita, jotka kelpaavat, sanoi Demeter
Banjaluki, joka niinikään meni sängyn luo.
- Oletteko koskaan kuullut puhuttavan Demeter Banjalukista?
- Demeter Banjalukista, änkytti uskoton nainen, siitä suuresta ryöväristä, Mustain vuorten hallitsijasta.
- Aivan niin, se olen juuri minä, vastasi Demeter. — Mutta nyt en ole tullut tänne ryövärinä, vaan kostajana. Minä olen nyt päättänyt auttaa salaliittolaisia, jotka huomenna aikovat murhata kuningasparin.
- Mutta enhän minä ole tehnyt sinulle mitään pahaa, ulvoi nainen. — Ota kaikki rahat, jotka löydät tästä talosta. Ne ovat sinun. Mutta anna minun elää!
- Rahat otan minä, mutta että antaisin sinun elää — ei, se ei käy päinsä. Sen, joka pettää rehelliset ihmiset, täytyy olla valmis kärsimään rangaistus, kuten Judas kerran templissä sai loppunsa.
Sitte antoi Demeter Banjaluki Azalle viittauksen, ja tämä heittäytyi naisen päälle. Mutta hän puolusti itseään paljon tarmokkaammin kuin mies, hän raapi ja puri ja huusi kimeällä äänellä apua.
- Odota, minä autan sinua, huusi Demeter — minä pidän häntä. Hän iski molemmin käsin kiinni naiseen ja piti häntä sängyssä.
Aza asetti veitsen hänen kaulaansa. Hän veti kerran veitsellä ja kaula meni poikki toisesta korvasta toiseen. Miehet hyppäsivät takaperin, ettei veri olisi heitä tahrannut. He eivät viitsineet paljon katsoakaan häntä. Muuten ei hänen tarvinnut kauan kärsiä. Pian oli hän taistelunsa taistellut ja jo muutamani minuuttien perästä saattoi Demeter sanoa Azalle:
- Nyt ei salaliittolaisilla ole enää mitään peljättävää. Huomenna tähän aikaa on Serbia vapaa! Ne rahat, jotka löydät tästä talosta, ovat sinun, jatkoi hän. Etsi mistä löydät, minä en tahdo estää sinua.
Tätä ei tarvinnut Azalle sanoa kahta kertaa. Hän tutki perinpohjin koko talon ja onnistui hänen löytää uunista se paikka, jossa Ivanovitsch ja hänen vaimonsa säilyttivät rahojaan. Sieltä löysi hän enemmän kuin viisituhatta frangia, jotka Aza häikäilemättä omisti.
- Tule nyt, sanoi Demeter, niin jätämme tämän talon.
- Mutta huomisaamuna löydetään ruumis, kapteeni, sanoi Aza.
- Olet oikeassa, vastasi Demeter. — Siitä syystä onkin paras, että sytytämme tuleen koko roskan.
Tämä uusi ajatus antoi heille paljon työtä, sillä heidän täytyi mennä hakemaan keittiöstä öljyä ja kaataa sitä kaikille esineille sänkykamarissa.
Muihinkin huoneisiin kaadettiin öljyä, ja lopuksi pinosivat he puita sängylle, jossa ruumis makasi. Kun se oli tehty, käski Demeter toverinsa panna kaikki palamaan. Heti lainehtivat liekit sängyn yli ja levisivät äärettömällä nopeudella yli koko huoneen, jotta Demeterin ja Azan täytyi kiireesti paeta ikkunasta ulos jos mieli elävänä päästä pois savusta. Demeter sulki ikkunan ulkoapäin ja miehet poistuivat paikalta. Kun he olivat kulkeneet noin neljännestunnin ajan, pysähtyi Banjaluki ja sanoi Azalle:
- Katso taaksesi, niin saat nähdä, että hävitystyö on täydessä käynnissä. Näetkö, liekit jo lyövät katolle. Kun he lähestyivät Belgradia, tapasivat he palopaikalle rientävän palokunnan.
- Niin, menkää te vaan, huusi Demeter ivaten palosotamiehille — te tulette kuitenkin liian myöhään. Kun olette perillä, niin ei siellä ole mitään pelastamista. Ainoa, mitä voitte löytää huomenna, kun tuhka on ehtinyt jäähtyä on ihmisen palaneet luut.
- Ja mihin nyt? kysyi Aza.
- Sinä palajat toisten luo, tiedäthän missä he ovat. Sano ystävillemme, etteivät he saa nähdä minua tänään eikä huomenna. Minulla on täällä Belgradissa tärkeitä asioita. Tapahtukoonpa mitä tahansa, tulkoonpa korviinne mitä uutisia tahansa, niin saatte vaan lyhyesti pysyä metsässä. Teille on yhdentekevä, kuka kantaa Serbian kruunua.
Sitte puristi Demeter Azan kättä ja he erosivat.
Demeter puolestaan riensi niin kiireesti kuin voi översti Maschinin asunnolle. Ovi oli vaan kiinni painettu, joka todisti, että häntä oli kauan odotettu. Hän astui kiireesti sisälle. Hän löysi todellakin överstin vielä istumassa Avakumovitschin kanssa kirjoituspöytänsä ääressä, kumartuneina paperien ja suunnitelman yli.
- No, mitä on sinulla ilmoitettavaa, Demeter Banjaluki? huusi översti ryövärille.
- Ainoastaan hyviä uutisia, vastasi Demeter Banjaluki. — Petturi ja hänen vaimonsa ovat kuolleet.
- Kuolleet! Silloin olet todellakin suorittanut asiasi pian ja hyvin, sanoi översti, vaikka häntä värisytti. Mutta sitte antoi hän Demeter Banjalukin kertoa itselleen, kuinka molemmat petturit olivat kuolleet.
Molemmat miehet vapisivat, kun saivat kuulla, kuinka lähellä Ivanovitsch oli ollut ilmoittamaisillaan heidän aikeensa kuningattarelle. Demeter sai paljon ylistystä osakseen. Miehet olivat onnellisia ja översti huudahti hurmaantuneena:
- Kun huomenna tähän aikaan myrskykello soi, kun ei huomenna ole enää tyranneja olemassa, niin olet se sinä, Demeter Banjaluki, joka ehkä olet tehnyt suurimman työn siihen, että vapauden lippu liehuu Serbiassa ja että uusi aika koittaa meidän kovasti koetellulle isänmaallemme. Ja kun ei sinua enää ole olemassa täällä maan päällä, Demeter Banjaluki, kun — toivon siihen vielä olevan kauvan — tuolla haudan toisella puolella kerran langetetaan tuomion sinun töistäsi, niin on se, jonka tänä yönä olet tehnyt Serbian pelastukseksi, painava paljon vaa'assa hyvien töittesi puolella. Minä toivon, että vaaka on silloin tasalla ja että sinulle annetaan anteeksi se paha, mitä olet tehnyt.