Kolmas kohtaus.
Sama paikka.
(Eglamour tulee.)
EGLAMOUR.
Niin, täksi hetkeksi mun Silvia-neiti
Kutsutti tänne mieltään kuulemaan.
On varmaan tähdellistä asiata. —
Hoi, neiti, neiti!
(Silvia tulee ikkunaan.)
SILVIA.
Ken huutaa?
EGLAMOUR.
Ystävä ja palvelija,
Jok' odottaa vain armon käskyä.
SILVIA.
Tuhansin hyvää huoment', Eglamour!
EGLAMOUR.
Samassa määrin itsellenne, armo
Ma noudattaen armon käskyä
Näin varhain tulin, saadakseni kuulla
Mit' antaa mulle toimeks suvaitsette.
SILVIA.
Oi, Eglamour, sin' olet ylimys —
En imartele, vakaasti sen vannon —
Älykäs, uljas, hieno, sivistynyt.
Sä tiedät, kuinka rakas on ja kallis
Minulle karkotettu Valentin,
Ja kuinka väell' isä tahtoo naittaa
Mun Thurio-narrille, jot' ihan kammon.
Sa tunnet lemmen: sanovasi kuulin,
Ett' oli kovin isku sydämmelles
Sun rakkaan puolisosi kuolema,
Min haudall' ikipuhtauden vannoit.
Oi, Eglamour, ma Valentinin luo
Halaisin Mantuaan, miss' asustaa hän;
Mut kun on matka sinne vaarallinen,
Niin pyydän seuraks sua, arvon miestä,
Jonk' uskon kuntohon ja kunniaan.
Isäni vihaa älä ajattele,
Vaan minun murhettani, murhett' immen,
Ja kuinka oikein teen, kun täältä lähden
Tuot' ilkeätä aviota pakoon,
Jok' inhoks on niin taivaalle kuin maalle.
Rukoilen sydämmeni pohjasta,
Mi täynnä murhett' on kuin meri hiekkaa,
Minua seuraa, tule kanssani;
Vaan jos et voi, niin salaa, minkä kuulit,
Jott' yksin matkaan mennä rohkenen.
EGLAMOUR.
Syvästi säälin suruanne, neiti;
Mut kosk' on siveys sen pohjana,
Niin lupaan teille saattajaksi tulla.
Mun kuinka käy, sit' yhtä vähän suren
Kuin teille toivon paljon onnea.
Siis milloin lähtö?
SILVIA.
Tänä iltana.
EGLAMOUR.
Miss' yhdyn teihin?
SILVIA.
Patrick-veljen luona,
Jos' aion saada pyhän synninpäästön.
EGLAMOUR.
Minuhun voitte, arvon neiti, luottaa.
Huomenta, neiti hyvä!
SILVIA.
Huomenta, hyvä, rakas Eglamour!
(Menevät.)