Toinen kohtaus.
Verona. Huone Julian kodissa.
(Proteus ja Julia tulevat.)
PROTEUS.
Oi, hyvä Julia, ole kärsiväinen.
JULIA.
Niin täytynee, ei muusta apua.
PROTEUS.
Niin pian palaan, kuin vaan suinkin voin.
JULIA.
Jos palat mulle, palaat piankin.
Täss', ota tämä muisto Julialta.
(Antaa sormuksen)
PROTEUS.
Siis vaihtakaamme: ota sinä tää.
JULIA.
Ja pyhä muisku liiton kiinnittää.
PROTEUS.
Tuoss', ikilemmen pantiks käteni!
Ja tuokio jos pääsee kulumaan
Niin, etten, Julia, sinun tähtes huokaa,
Niin ensi tuokiona kauhein turma
Mua lemmen-unheestani kohdatkoon!
Isäni mua vartoo; älä vastaa.
Nyt luode on, ei kyyneltesi luode:
Se luode liikaakin mua viivyttää.
(Julia menee.)
Hyvästi! — Menee sanaa sanomatta!
Niin, vait on uskollinen lempi, vait;
Töin eikä sanoin uskollisuus toimii.
(Panthino tulee.)
PANTHINO.
Pian, herra Proteus!
PROTHEUS.
Tulen, varrotkaa.
Tää eron tuska lemmen mykäks saa.
(Menevät.)