Toinen kohtaus.
Padua. Baptistan talon edusta.
(Tranio ja Hortensio tulevat.)
TRANIO.
Mut, Licio, voisiko Bianca-neiti
Rakastaa toista kuin Lucentiota?
Mua tyhjäll' uskottelee, luulemma.
HORTENSIO.
Niin, nähdäksenne että puhun totta,
Vain hänen opetustaan tarkatkaa.
(Vetäytyvät syrjään.)
(Bianca ja Lucentio tulevat.)
LUCENTIO.
No, neiti, hyödyttääkö opetus?
BIANCA.
Mit' opetatte? Neuvokaa se ensin.
LUCENTIO.
Mit' itse taidan: lemmen taitoa.
BIANCA.
Sen taidon taituriksi tulkaa pian.
LUCENTIO.
Kun sydämmessänne ma vain saan sijan.
(Astuvat pois.)
HORTENSIO (tulee esiin).
Nopea edistys! Mut vannoittehan,
Ett' ei Bianca ketään maailmassa
Niin paljon lemmi kuin Lucentiota.
TRANIO.
Kirottu lempi! Kiero vaimoväki! —
Sen sanon, Licio, tää on kummallista.
HORTENSIO.
Mua oikein tuntekaa: en ole Licio,
En soittoniekka, vaikka siltä näytän,
Vaan mies, ken inhoo valepuvuss' olla
Mokoman vuoks, jok' ylimyksen hylkää
Ja moista retkaletta jumaloi;
Hortensio on, tietkää, nimeni.
TRANIO.
Signior Hortensio, usein olen kuullut,
Kuink' intoisesti lemmitte Biancaa.
Kun nyt näen itse, mikä lehko on hän,
Niin kanssanne, jos siihen tyydytte,
Biancan lemmest' iäksi ma luovun.
HORTENSIO.
Kas, kuinka halaavat ja suutelevat!
Lucentio, tuossa käteni: ma lupaan
Ett' enää hänt' en kosi; hylkään hänet:
Hän sit' ei hellyytt' ole ansainnut,
Mill' olen, hupsu, häntä mairitellut.
TRANIO.
Vakaasti vannon minäi, etten häntä
Ikänä nai, en, vaikka rukoilisi.
Hyi, kuinka julkeasti tuota liehii!
HORTENSIO.
Muut kaikki hänet heittäkööt, pait tuo!
Ja minä, jotta vala vahva oisi,
Nain vielä huomenissa rikkaan lesken,
Jok' on mua yhtä paljon lempinyt
Kuin minä tuota hävytöntä haaskaa.
Hyvästi vain, signior Lucentio! —
Mun sydämmeni naisen hyvyys voittaa,
Ei kauniit silmät. Jääkää hyvästi,
Lujana pysyn siinä, minkä vannoin.
(Hortensio menee. Lucentio ja Bianca palaavat.)
TRANIO.
Bianca-neiti, onni suotakoon,
Ja siunaus poluillenne vuotakoon! —
Niin, rakkahani, teidät yllätin;
Hylkäämme teidät, minä ja Hortensio.
BIANCA.
Pois pila! Molemmat mun hylkäättekö?
TRANIO.
Molemmat.
LUCENTIO.
Siis on päästy Liciosta.
TRANIO.
Niin, hän nyt aikoo ottaa hauskan lesken
Ja yksin päivin kihlata ja naida.
BIANCA.
Jumala hälle suokoon iloa!
TRANIO.
Hän siitä kesyn tekee.
BIANCA.
Niin hän sanoo!
TRANIO.
Kesytyskouluunkin jo mennyt on.
BIANCA.
Kesytyskouluun? Onko semmoinenkin?
TRANIO.
On, on, ja ohjaajana on Petruchio:
Hän opettaa sen seitsemätkin temput,
Mill' äkäpussit kesyttää ja hemput.
(Biondello tulee juoksujalassa.)
BIONDELLO.
Oi, herra, herra! Väijyin niin, ett' olen
Kuin koira uupunut; mut vihdoin tuli
Mäkeä alas vanha enkeli;
Hän sopii meille.
TRANIO.
Kuka, Biondello?
BIONDELLO.
Majisteri tai mikä jupisteri,
En tiedä oikein; puku vain on jäykkä,
Ja käynti, ryhti niinkuin minkä taaton.
LUCENTIO.
Mut, Tranio, mitä meidän tulee häneen?
TRANIO.
Jos herkkä uskomaan on tarinaani,
Niin riemulla Vincention osaa näyttää
Ja takuun herra Baptistalle suo,
Ikäänkuin oisi hän Vincentio itse. —
Pois armainenne! Minut jättäkää.
(Lucentio ja Bianca menevät.)
(Majisteri tulee.)
MAJISTERI.
Jumalan rauha!
TRANIO.
Rauha! Tervetullut!
Tähänkö päättyy vaiko jatkuu matka?
MAJISTERI.
Pariksi viikoksi se tähän päättyy,
Vaan sitten jatkuu, jatkuu Roomaan asti,
Ja sieltä Tripoliin, jos eletään.
TRANIO.
Tulette mistä kaukaa?
MAJISTERI.
Mantuasta.
TRANIO.
Vai Mantuasta? — Herra varjele!
Paduaan tuletteko hengen kaupan?
MAJISTERI.
Kuin? Hengen kaupan? Pahojapa kuuluu.
TRANIO.
Ken Mantuasta tulee Paduaan,
On kuolon oma. Syykö outo teille?
Venetia laivanne on pidättänyt,
Ja doogi — riidoin herttuanne kanssa, —
Sen julkisesti julistanut on.
On kummaa — Vaan kun tulitte vast' ikään,
Niin ette liene kuullut julistusta.
MAJISTERI.
Ah, herra, pahaa pahempi se mulle:
On vekseleitä mulla Florensista,
Jotk' olis tänne jätettävät.
TRANIO.
Hyvä!
Ma tehdäkseni teille palveluksen
Näin teitä neuvon: — sanokaa tok' ensin,
Pisassa oletteko koskaan ollut?
MAJISTERI.
Useinkin Pisass' ollut, Pisassa,
Tuoss' arvon porvareistaan kuuluisassa.
TRANIO.
Siis tuntenette myös Vincention?
MAJISTERI.
En tunne, mutta hänest' olen kuullut:
On summattoman rikas kauppias.
TRANIO.
Mun isäni hän on; ja, totta puhein,
Näkönne paljon häneen vivahtaa.
BIONDELLO (syrjään).
Juur' niinkuin osterihin omena!
TRANIO.
Pulasta auttaakseni henkenne
Teen hänen vuokseen teille tämän hyvän;
Se vähin onnenne ei ole suinkaan,
Ett' olette Vincention näköinen;
Nimeään saatte käyttää, luottoaan
Ja talossani olla mielivieras.
Niin käyttäytykää vain kuin teidän tulee,
Niin — ymmärrättehän — siell' olla saatte
Siks kuin on toimitettu toimenne.
Jos hyvää tää, niin ottakaa se vastaan.
MAJISTERI.
Sen teen, ja pidän teitä iäti
Eloni, vapauteni turvaajana.
TRANIO.
Siis tulkaa mukaan, heti käymme toimeen.
Tään ohimennen teille sanon vain:
Isääni tänne joka päivä varron
Takaamaan myötäjäiset, kun, näet, aion
Erään Baptistan tyttären ma naida.
Lähemmät ohjeet annan teille pian;
Nyt tulkaa säälliseksi pukeumaan.
(Menevät.)