NELJÄS NÄYTÖS.
(Aika esiintyy khoorina.)
AIKA.
Ma — joka kaikki tutkin, hyvää säästän,
Rankaisen pahaa, erheet luon ja päästän, —
Nyt Ajan nimell' esiinnyn, ja liidän
Nopeaan lentoon. Ohitse ma kiidän
Kuustoista vuotta; syvän juovan tuon
Iloineen, murheinensa umpeen luon.
Lait hävittää on mulla valta vapaa,
Kukistaa, muuttaa perittyä tapaa.
Min' olin ennen synkkää muinaisuutta,
Oloa näin ma vanhaa sekä uutta,
Näin kaiken synnyn, tiedän mistä niill' on
Alkunsa milläin. Nykyisyyden kiillon
Pimentää voin ma; koht' on hämärässä
Satuni alku; tiimalasin tässä
Kun käännän, näyttämö on muuttunut,
Ja kaikki vaan ol' unta. Luopunut
Houreistaan on Leontes, murheeseen
Ja suruun vaipuneena. Kauniiseen
Nyt Böhmiin siirtykää, ja muistakaatte.
Ett' oli kuninkaalla poika; saatte
Nimeksi hälle panna Florizelin.
Ma Perditasta teille kertoelin,
Hänest' on tullut ihmeen kaunis nainen;
Muun jätän kertomatta; kohta vainen
Sen nähdä saatte. — Tytär lampurin,
Ja mikä häntä koskee likemmin,
Aineeni nyt on. Tarkat olkaa vaankin;
Lie käytettynä aikaa huonompaankin;
Jos niin on, kuulkaa sana vakaa silloin:
Ma soisin, ettei mointa sattuis milloin.
(Poistuu.)