Toinen kohtaus.
Seutu sama. Etuhuone kuningattaren vankilassa.
(Paulina ja useita palvelijoita tulee.)
PAULINA.
Hae tänne vanginvartija ja sano
Nimeni hälle. —
(Yksi palvelijoista menee.)
Jalo rouva, sulle
Ei parhain hovi ole liian hyvä,
Miks siis nyt tyrmäss' istut?
(Palvelija palajaa, mukanaan vanginvartija.)
Ystävä,
Te tiedätte, ken olen?
VANGINVARTIJA.
Arvonainen,
Ylevä rouva.
PAULINA.
Päästäkää siis minut
Kuningattaren luo.
VANGINVARTIJA.
En tohdi, rouva,
Päinvastainen on mulla jyrkkä kielto.
PAULINA.
Kaunista kieltää ystävien seura
Hyveeltä, kunnialta! Onko lupa
Tavata hänen naisiaan? Vain yhtä?
Emiliaa?
VANGINVARTIJA.
Jos suvaitsette, rouva,
Lähettää syrjään seuranne, niin saatan
Emilian luoksenne.
PAULINA.
Se, pyydän, tehkää. —
Menkäätte syrjään!
(Seuralaiset poistavat.)
VANGINVARTIJA.
Minun täytyy olla
Keskustelussa läsnä.
PAULINA.
Hyvä, hyvä!
(Vanginvartija poistuu.)
Mik' into tahratonta tahrata!
Ihana kaunoaisti!
(Vanginvartija palajaa Emilian kanssa.)
Hyvä rouva,
Mitenkä kuningattaren on laita?
EMILIA.
Niin hyvin kuin niin ylhäisen voi olla
Noin sorrettuna. Surusta ja kauhusta —
Kovempaa ei lie koskaan hento nainen
Kokenut — synnytti hän ennen aikaa.
PAULINA.
Pojanko?
EMILIA.
Tyttären, ja kauniin lapsen,
Terveen ja virkun. Äiti iloitseepi
Ja sanoo: "Vanki parka, niinkuin sinä,
Viaton minäkin".
PAULINA.
Sen minä vannon.
Kirotut kuninkahan hullut houreet!
Tään saa hän tietää, saapa niin! Se toimi
On naiselle kuin luotu; minä teen sen.
Jos mairii kieleni, niin rakkoutukoon,
Niin ett'ei vihaa verisilmäist' enää
Se koskaan torveta! Emilia hyvä,
Mua suositelkaa kuningattarelle;
Jos lapsens' uskoa hän tohtii mulle.
Niin kuninkaan sen nähdä vien ja lupaan
Asiat' ajaa oikein kuuluvasti.
Kenties tuo heltyy, kun hän lapsen näkee;
Viaton, puhdas äänettömyys usein
Enemmän voi kuin puhe.
EMILIA.
Jalo rouva,
Hyveenne, hyvyytenne on niin taattu,
Ett' altis, suora hankkehenne varmaan
Hyvinkin päättyy. Sopivampaa naista
Ei tähän toimeen löydy. Pyydän, käykää
Lähihuoneeseen, niin kuningattarelle
Ilmoitan heti jalon tarjonne.
Hän tänään hautonut on samaa tuumaa,
Mut ketään arvomiest' ei tohdi pyytää,
Peläten kieltoa.
PAULINA.
Sanokaa hälle,
Ett'en ma kieltän' aio lainkaan säästää;
Jos se niin liukas on, kuin miel' on uljas,
Niin jotain aikaan saanen.
EMILIA.
Kost' jumala!
Kuningattaren luo nyt lähden. Käykää
Lähemmä, olkaa hyvä.
VANGINVARTIJA.
Kuningatar
Jos suvaitsee nyt lapsen luotaan antaa,
Niin kuinka käy mun, jos sen täältä päästän,
Kun mull' ei siihen valtaa?
PAULINA.
Huolet' olkaa!
Laps vanki äidin kohduss oli vainen.
Ja suuren luonnon lain ja säännön mukaan
Siit' on se vapaa nyt, ei osallinen
Kuninkaan vihaan eikä syypää myöskään
Kuningattaren rikokseen, jos moista
On olemassakaan.
VANGINVARTIJA.
Sen ihan uskon.
PAULINA.
Siis huolet' olkaa: minä astun teidän
Ja vaaran väliin, kautta kunniani!
(Kaikki poistuvat.)