Viides kohtaus.
Shylockin talon edustalla.
(Shylook ja Lancelot tulevat.)
SHYLOCK.
No, omin silmin nähdä saat, mik' ero
Bassanion välill' on ja Shylock ukon. —
Hoi, Jessika! — Nyt et saa herkutella
Kuin minun luonani, — hoi, Jessika! —
Kuorsailla, maata, vaattehia hiertää —
Hoi, kuule, Jessika!
LANCELOT.
Hoi, Jessika!
SHYLOCK.
Ken sinun käski huutamaan? En minä.
LANCELOT. Teidän armonne on aina sanonut, etten osaa mitään tehdä käskemättä.
(Jessika tulee.)
JESSIKA.
Te huusittenko? Mitä tahdotte?
SHYLOCK.
Pois illaks olen käsketty; he, tuossa
On avaimet. — Vaan miksi lähden? Käsky
Ei ole ystävän: mua liehakoidaan.
Mut lähden vihasta ja varoj' ahmin
Tuon hauskan kristityn! — Mun lapseni,
Taloa katso! — Väkinäist' on lähtö.
On pahaa hankkeissa mun rauhalleni:
Uneksin yöllä rahakukkaroista.
LANCELOT. Menkää, herra, minä pyydän; nuori herrani odottaa teidän tulevaisuuttanne.
SHYLOCK. Samoin minä hänen.
LANCELOT. Ja he ovat salaliiton tehneet: — en sano, että siellä näette naamiaiset; vaan jos niin tapahtuisi, niin ei silloin tyhjän vuoksi nenäni verta vuotanut viime pääsiäismaanantaina kello kuusi aamulla, joka sinä vuonna sattui olemaan keskiviikko pääsiäisviikossa neljä vuotta ennen iltapäivällä.
SHYLOCK.
Kuin? Naamiaiset? Kuule, Jessika:
Kiinn' ovet sulje, ja jos rummun kuulet
Ja käyrähuilun kurjan kitinän,
Niin älä kiipee ikkunaan, ja älä
Kadulle päätäs pistä, töllistääkses
Kristittyin vaha-naamain narritöitä,
Vaan tuki huoneen korvat, ikkunat, näet;
Typerän ilveen ääntä älä päästä
Talooni siivoon. — Jaakon sauvaan vannon!
En halua ma pitoihin tän' yönä;
Mut menen sentään. — Edell' astu, poika,
Ja sano, että tulen.
LANCELOT.
Edell' astun. —
Mut käykää sentään ikkunahan, neiti:
Kristitty saa kohta tänne,
Varokaatte silmiänne.
(Menee.)
SHYLOCK.
Häh? mitä sanoi Hagar-suvun narri?
JESSIKA.
"Hyvästi, neiti!" sanoi hän, ei muuta.
SHYLOCK.
Hyv' on se hupsu, mut suur' ahmatti;
Kuin raakku hidas hyötyyn: makaa päivät
Kuin villikissa. Hörriäist' en salli
Kiteessäni; siis menköön vaan, ja menköön;
Sen luo, jot' auttaa voi hän lainarahain
Tuhlaamisessa. — No niin, Jessika,
Käy sisään; kenties tuokiossa palaan.
Tee niin kuin käskin, sulje ovet jälkees:
Ken pian uskoo, pian petetään,
Sen säästäväinen pitää sääntönään.
(Lähtee.)
JESSIKA.
Hyvästi! Jos on onni myötäinen,
Min' isän kadotan, te tyttären.
(Lähtee.)