Noustessa pöydästä kiitti maisteri kädestä sekä isäänsä että minua. Oli sekä hyvä, että hyvää kotona.
Herrat astuivat parvekkeen ovelle, jotka Rosenberg kiihkeästi työnsi auki. Kaidepuulta riehahti heleä intiaanikrassi vastaan kuin mahdollisimman rehevästi tervehtiäksensä nuorta isäntää, joka oli palannut kukkain loistavampain siskojen luota. Ja rannan hämystä muutamain haaveellisesti yli tukiensa riippuvain marjapensaiden takaa kohosi humalamaja, laki kullassa kuin joku unohdettu onnen temppeli. Vastarannan viileä iltavesi nukkui vasten metsänrintaa, joka oli pukenut mustat kasvonsa rubiininkarvaiseen harsoon hetkeksi ikävänsä unohtain. Puutarha iltavalaistuksessa oli kuin hieno pohjoismaalainen rokokonovelli… joka vain odotti haravoiduille käytävilleen nuoren jaloittelevan herrasväen… rouvan pöyheän hameen helmassa nelikertaiset rimssut…
Herrat menivät halliin polttamaan sikarinsa ja sinne vietiin kahvikin.
Kuulin maisterin sanovan:
— Hon ä' ju ganska söt, o' mycket snäll, sku' ja' tro, vår nya hushållsfröken!
Hm!
Viidestoista päivä.
Aamu oli sytyttävän kaunis! Suoraan vuoteesta syöksyin uimaan, niin että paljaat kynnet vain kapisivat kuivaa savikkopolkua vastaan.
Mutta vilpoisa polku, joka kääntyi uimakopin kohdalla, vei ja vetikin eteenpäin. Jalkaterä sukelsi kosteaan rautalehteen, kastikasheinä raapasi nilkkaa, sätkynkukkaset heiluivat jo korkeina kultapisareina yli muun nurmen, — ah, sellainen se polku, että teki mieli painua sitä pitkin, syleillä sitä ja maata ja ruohoa ympärillä, huutaa ja potkia ilosta ja onnesta!
Järvi loppui Isoniemen rajalla rutaiseen hettoon, missä relleitten sammakonkukkain valtamallia vedessä pienet puntarpäät vilisivät tiheässä kuin musta papusoppa. Kyllä sammakonsääriä saatiin, kuten kaikkea muutakin tänä vuonna. Pieni joki juoksi järvestä metsäänpäin, maa muuttui kovaksi ja kumpuilevaksi kasvaen siroja nuoria näreitä. Välkkyvän lehdon halki juostessaan alkoi jokipuro pikku koskina lirittää muodostaen kuohupaikkojen välille hiekkaisia syvennyksiä kuin valmiita kylpyammeita. Sellainen jääkylmä, läpikuultava amme oli tänä aamuna päämääräni… ruumiini oli terve kuin tappi.