Noin, noin kaikki pois, mitä olen rakastanut…
Kuinka masentuneena solisee vesi nyt niin matalissa kylpyammeissapa linnunlaulukin on vain kuin joku kuuma kieleke, joka taivaan tulikuumaan pätsiin äkkiä kiertyy, palaa ja putoo…
Haassa riukuaidan takana värisee suppupaarmain vainoamia elukoita… Ja puitten ja näreitten välissä häilää irtonaisia hämähäkin lankoja ilkeän tahmeina kasvoihin tarttuen.
Ja ilmanrannat kasvattavat hehkuvia, punaotsaisia pilviä, hyllyviä pusseja, täynnä tulta ja vettä.
Äkkiä tuulla tohajaa hieman — — — nytkö se alkaa! Ukkonen kumisee jo etäällä, yhtämittaa ja pitkään, melkein luonnottomalla tavalla —
Sen ääni uhkaavasti yltyy. Väentuvan vellikello helähtää epäsäännöllisellä ajalla, pelottaen vielä naapurit tulipalon sammuttamiseen —
Nyt varikset vaakuvat, omenapuiden oksat huitovat, ruis myrskyilee, ja pihlajaraitilla on joka pyhä lehti nurin —
Valkea puutarhamyssyni lentää yli uimahuoneen aidan veteen —
Nyt siellä nousee senkin näköinen — ei auta enää mikään — vesipussit kieppuvat jo päänpäällä — levenevät vauhdilla ja — ratkeavat —
Myrsky saatiin!