Maisteri Ericiä selvästi kylmäsi, ei tahtonut kuulla puhuttavankaan enää koko asiasta —
Dionysinen hurmani ja pyhä vihani oli singonnut minut kauaksi tiedemiehestä, joka itse aina oli moitteeton ulospäin, hieno ja esteettinen — vaikka kuten sanottu myös hieman liikaa diplomaattinen —.
Poissa on poissa!
Ei takaisin tule — ei enää ryijysohvallani edes henkiseen urheiluun!
Ja jos tulee, niin sitä ennen pitää minun olla visusti poissa — sen merkin äkki-lähdöllänsä antoi —
Heinä on loppunut…
Sammakot hyppelevät edestäni ruohottuneilla raiteilla… kun kuulaassa illassa kävelyltä kartanoon palaan.
Ne ovat vähän alle keskikoon nyt, kevään puntarpäät, pehmeän vaalea nuttu selässä… Melkein liikuttaa… ollaan nuoria neitoja ja herroja nyt, tunnelmoidaan kesästä vasta oikein, kun muilta on jo melkein ohi…
Ohi! Tuulikin tuolla madonsyömän koivikon läpi vetää pitkään ja suruisaan, ohii! Suuri ja mustanraskas on lepänkin lehti, taittuneessa ruodissa ruostetäplä. Pois, pois kaikki vähittäin, pois suurten onni ja kaunis! On aika toukkain, näkymättömäin, aika pienten ja mikroskooppisten.
Ei pysähtynyt minun kohdalleni Aika eikä Paikka tänä kesänä, sen tiedän jo. Mutta rautasormin rintaani puserran ja olen huokaamatta puiston puiden kanssa, ohii, ohii! Silloinkin kun surun silmukka pääni yllä häilää, minut halvimmalla tavalla kuristaaksensa, ei se, joka aurinkoa taatokseen kutsuu, joka Dionysoksen lemmitty on, päätään joka hetki paina. Ei! Vaan jollei muuta, niin jäykän kivisen hymyn pidän huulillani siihen asti, kunnes lihakset illalla patjaa vastaan herpaantuvat. Silloin, silloin vasta hyökkää kimppuuni langatonta tietä Fobos, silloin kouristuneena kuulen, kuinka mato hakkaa rakkaimman ruumiini rintaa — — ja aika, ilkeä vanha ämmä, korvat homeessa, siinä sivulla seisoo survoen kiireesti tiimalasin hiekkaa… Silloin, silloin sieluni äkkiä parahtaa, yksin-olemisen kammosta huutaa, lähettäen pitkän valituksen ikuisuuteen: Te tulette siellä, jotka astelette korkeimmin kulkimin kuin me, voitteko Te ihmisiänne auttaa? Voitteko kuristaa kuoliaaksi Sattuman, julmimman jumalista — —?